| Nimeke: | Tuntemattomista vertaistuttaviksi : Esikoisäitien ja -isien perhevalmennusprosessi Espoon uudentyyppisessä perhevalmennuskokeilussa |
| Muu nimeke: | From Strangers to Peer Acquaintances Mothers and Fathers with a First Born and their Experiences of the New Family Training Process in Espoo |
| Tekijä: | Pietilä-Hella, Riitta |
| Muu tekijä: | Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalitieteiden laitos Helsingfors universitet, statsvetenskapliga fakulteten, institutionen för socialvetenskaper University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Social Studies |
| Päiväys: | 2010-10-15 |
| Taso: | Väitöskirja (monografia) |
| Tiivistelmä: | Tutkimuksessa tarkastellaan perhevalmennuskokeilua, jota kehitettiin Diakonia-ammattikorkeakoulun ja Espoon kaupungin yhteistyöhankkeessa vuosina 20032005. Perhevalmennuskokeilun ohjelma oli perinteiseen verrattuna kolmella tavalla uudentyyppinen. Siinä tähdennettiin vanhempien mahdollisuutta tutustua valmennuksen aikana toisiin, samalla asuinalueella asuviin esikoistaan odottaviin. Perhevalmennuksen myös oletettiin muodostuvan paikaksi, jossa voisi syntyä äitien ja isien vertaisryhmiä ja vertaistukitoimintaa. Lisäksi perhevalmennuksen tavoitteisiin kuului ensimmäistä kertaa Suomessa isien tasavertainen huomioiminen äitien rinnalla. Perhevalmennus kesti 1½ vuotta.
Tutkimustehtävänä oli selvittää, muodostuuko perhevalmennuksessa vanhempien kesken vertaisuutta, vertais(ryhmä)toimintaa ja vertaistukea. Tutkimuksessa haastateltiin 8 äitiä ja 6 isää kahdesti, vuoden välein. Haastatellut vanhemmat osoittautuivat korkeasti koulute-tuiksi. Vanhemmat täyttivät kummankin haastattelun yhteydessä kyselylomakkeet, joissa tiedusteltiin vanhempien arkielämään liittyviä asioita. Lisäksi vanhemmat tekivät piirrosteh-tävän, jonka avulla he kuvasivat perhevalmennuksen merkitystä itselleen odotus-, synnytys- ja vauvavaiheen aikana. Tutkimukseen osallistuneet vanhemmat kertoivat, että perhevalmennuksen aikana valmennusryhmäläisten välisissä suhteissa tapahtui muutoksia. Toisilleen tuntemattomista vanhemmista tuli perhevalmennusprosessin aikana vertaistuttavia. He kuvasivat toisia vanhempia merkittäviksi itselleen. Yhteinen fokus, esikoinen, sai aikaan ryhmän jäsenten välistä vuorovaikutusta ja toimintaa. Perhevalmennuksessa muodostui erilaisia figuraatioita. Äidit olivat yhteydessä toisiinsa lähes päivittäin. Isät, jotka olivat kodin ulkopuolella töissä, tapasivat toisiaan ainoastaan perhevalmennustapaamisissa. Myös isät kertoivat saaneensa tukea esikoisisänä olemiseen toisilta isiltä. Muutamat perheet myös ystävystyivät keskenään ja kyläilivät toistensa luona. Uudentyyppisessä perhevalmennuksessa oli nähtävissä projektiyhteiskunnalle ominaisia piirteitä. Vanhempien vertaistoiminta rakentui sopimuksille, joita vertaiset solmivat. Tämä toiminta, jota voi nimittää kumppanuudeksi, perustui neuvotteluihin ja keskinäiseen luottamukseen. Vanhemmat myös arvioivat perhevalmennuksen heille tuomaa hyötyä. Mikäli toiminta tuotti hyötyä, viihtymistä sekä tarvittaessa myötätuntoa, vanhemmat halusivat osallistua perhevalmennukseen vauva-aikana. Avainsanat: perhevalmennus, äitiys, isyys, vanhemmuus, vertainen, vertaisryhmä, vertaistuki, sosiaalinen tuki, sosiaaliset suhteet, figuraatiot, projektiyhteiskunta, pastoraalinen valta, epistolaarinen valta |
| Avainsanat: | sosiaalipolitiikka |
| Näytä kaikki kuvailutiedot | |