Asukasaktiivien sosiaaliset suhteet Arabianrannan yhteispihakorttelissa

Abstract

Tutkielma käsittelee asukasaktiivien naapurustosuhteita Arabianrannan yhteispihakorttelissa, jossa on hallintasuhteiltaan erilaisia asuntoja. Sosiaalisen sekoittamisen periaatteella pyritään sosioekonomisesti tasapainoisen kaupunkirakenteen edistämiseen. Joseph ym. (2007) mukaan sosiaalinen sekoittaminen perustuu naapurustovaikutuksiin, joista osa pohjautuu oletuksiin, että väestökerroksien välille tulisi syntyä sosiaalisia siteitä. Kortteinen ja Vaattovaara (1999) ovat väittäneet, että pääkaupunkiseutu on eriytymässä alueellisesti. Heidän mukaansa (2005) eriytyminen pohjautuu osittain sosiaalisiin syihin kuten asukkaiden välisiin suhteisiin, havaintoihin ja kokemuksiin. Naapuruston merkitys on vähentynyt sosiaalisten suhteiden areenana. Henning ja Lieberg (1997) painottavat, että se perustuu pikemmin heikkoihin kuin vahvoihin siteisiin. Aineistona on 14 teemahaastattelua ja sosiaalisten suhteiden verkostokartoitusta vuosilta 2007 –2008 yhden korttelipihan aktiivisilta asukkailta kaikista hallintasuhteista. Taustoittavana aineistona on alueen suunnittelijan haastattelu. Tärkeimpiä tutkimuskysymyksiä ovat: kuinka asukkaat jäsentävät yhteispihan tärkeitä tapahtumia? Minkälaisia sosiaalisten suhteiden solmintaperiaatteita ja sosiaalisia muodostelmia esiintyy? Onko syntynyt hallintasuhteet ylittäviä sosiaalisia suhteita? Kuinka asukkaat suhtautuvat sosiaaliseen sekoittamiseen? Analyysimenetelminä ovat sisällönanalyysi ja tyypittely. Analyysin tavoitteena on löytää haastateltavien puheesta logiikka, jolla he jäsentävät pihan tapahtumia. Logiikoita vertailemalla tarkastellaan yhteispihan dynamiikkaa. Haastateltavat on ryhmitelty kolmeen ryhmään: lapsiperheelliset (vuokra-asukkaita), väliomistajat (hitas- ja asumisoikeusasukkaita) ja omistusasukkaat. Elämänvaihe jäsentää haastateltavan toimintaa, sosiaalisten suhteiden muodostamista sekä tapahtumien jäsennystapaa. Yhteispiha ei ole foorumi, jossa ihmiset eri elämänvaiheista olisivat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Pihat koetaan tarjonnaltaan lapsille suunnatuiksi. Hiekkalaatikolla oleilevat lapsiperheet ovat pihan käyttäjäkuntaa. Heille piha on tärkeä sosiaalinen foorumi, joka tarjoaa tukea, seurallisuutta, ja lisää asumisen viihtyvyyttä paikallisessa elämänvaiheessa. He jäsentävät pihaa toiminnallisesta näkökulmasta. Henkilöt, joiden kotitaloudessa ei ole lapsia, eli työelämässä olevat ja eläkeläiset, kokivat elämänvaiheen vähentävän tarvetta sosiaalisille suhteille asuinalueella. He jäsentävät pihaa katseen kohteena. Sosiaaliset suhteet eri hallintasuhteissa asuvien asukkaiden välillä olivat vähäiset, lisäksi useilla suhteet sidostuvat omaan taloon. Suhteiden solmintaperiaatteita oli pääasiassa kolme: elämänvaihe, paikalliset instituutiot ja koettu samanhenkisyys. Omistusasukkaat olivat tutustuneet ennen muuttoa yhteisötaideprojektissa ja pitivät sitä merkittävänä. He olivat perustaneet kuukausittaisen epävirallisen tapaamisten käytännön talon asukkaille. He kuvasivat taloaan yhteisönä. Lapsiperheellisten keskuuteen oli syntynyt pihalla tapaava yhteisö ja harrastuskerhoja. Väliomistajille ei ollut syntynyt vakiintuneita tapaamisen käytäntöjä. Heidän suhteensa perustuivat joko epäsäännölliseen asioiden hoitoon tai pääasiassa ennalta solmittuihin ystävyyssuhteisiin. Sosiaalisen sekoittamisen periaate oli tunnustettu. Moninaisuus esitettiin rikkautena ja se koettiin toivottavan kaupunkikehityksen periaatteena. Arabianrannan moninaisuus liitettiin erityisesti ikäluokkiin. Lapsiperheelliset pitivät etnisen monipuolisuuden lisäämistä toivottavana.