Holistic Spirituality in the Thinking of Ellen White

Abstract

Spiritualiteetti viittaa syvälliseen, inhimilliseen ulottuvuuteen ja ominaisuuteen, jonka tarkka määritteleminen on haasteellista, ellei mahdotonta. Sitä vastaa yhtäältä uskonnollisuuden kautta toteutuva, elämän tarkoitukseen ja syvemmän olemuksen etsintään liittyvä hengellisyys, mutta toisaalta myös kaikkea muuta hengen viljelyä ja mielekkään olemisen tavoittelua tarkoittava henkisyys. John Swintonin mukaan hengen ulottuvuus on se inhimilliseen olemukseen kuuluva, dynaaminen elinvoima, joka virkistää ja elävöittää ihmistä ja motivoi häntä etsimään Jumalaa, arvoja, merkitystä, tarkoitusta ja toivoa.

Tämä tutkimus nostaa tarkastelun kohteeksi kokonaisvaltaisen hengellisyyden, jolloin huomio kiinnitetään niihin sidoksiin, joiden kautta hengen ulottuvuus liittyy muihin inhimillisen elämän olennaisiin toimintoihin ja näkökulmiin. Tällaisia ovat 1) ajattelu 2) teot ja käytännön toiminta 3) suhteet ja vuorovaikutusverkostot 4) tunteet ja kanssakäymistä ohjaavat asenteet 5) olemassaolon ja olemisen ulottuvuudet. Kokemusten merkitys, arvo ja mielekkyys hahmottuvat juuri hengen alueella, toisin sanoen sisäisesti, hengellisenä ja henkisenä asiana.

Tutkimusmateriaalina tässä tutkimuksessa on amerikkalaisen vuosina 1827 – 1915 eläneen Ellen Whiten kuusi myöhäiskauden teosta vuosilta 1892 – 1905 ja tutkimusmenetelmänä on käytetty systemaattista analyysiä. Olennaista Whiten tavassa käsitellä uskonnon harjoitukseen liittyviä aiheita on hänen käytännöllinen ja elämän arkeen kiinteästi niveltyvä otteensa. Tutkimus paljastaa, että Martti Lutherin käsitykset ovat merkittävästi vaikuttaneet Whiten ajatteluun. Lähteistä paljastuu samankaltaisuutta hänen näkemystensä ja uusimman suomalaisen Luther-tutkimuksen Martti Lutherin tuotannosta esiin nostaman ajattelutavan välillä. Vaikka teologisen oppineisuuden kannalta White ja Luther ovat eri tasoilla, kummankin käsitys ihmisen ja Jumalan välisen suhteen perusolemuksesta on samankaltainen: Lähtökohtana sille on Jumalan rakkaus ja hänen armostaan lähtenyt toiminta. Toiseksi, ihmisen ja Kristuksen välinen, olemuksellinen yhteys, ”unio”, on perustana sille, että Jumala hyväksyy ihmisen ja huolehtii hänestä nyt ja ikuisesti. Kolmanneksi, tämä ihmisen ja Kristuksen liittoutuminen ja yhdistyminen ilmenee yhteistoimintana ja kumppanuutena yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi maailmassa. White korostaa ihmisen ja Kristuksen välisen hengellisen suhteen vuorovaikutteista ja toiminnallista luonnetta, joka tulee ilmi epäitsekkyytenä, toisten ihmisten ja heidän tarpeittensa huomioimisena sekä myötätuntona ja kykynä asettua toisen asemaan.

Terveellistä elämäntapaa ja kasvatusta koskevat ajatuksensa White liittää siihen laaja-alaiseen näkemykseen hengellisyydestä, jonka tavoitteena on ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi. Hän ei näe spiritualiteettia elämän arjesta irrallisena tai erillisenä saarekkeena, vaan ihmistä kaikessa ohjaavana, voimaannuttavana ja mielekkyyttä tuottavana, ensisijaisena ulottuvuutena.

Tutkimuksen kuluessa myös Whiten usein käyttämät ”Jumalalle antautumisen” ja ”luonteen” käsitteet nousevat tarkastelun kohteiksi. Hänen mukaansa ihminen ei tahdonponnistuksillaan yksin pysty tavoittamaan Jumalaa vaan hänen on lakattava Jumalan rakastavan kutsun edessä itse tahtomasta ja suostuttava liittymään Jumalan tahtoon ja tarkoitukseen. Tämä liittyy siihen sisäiseen muutokseen, jota White kuvaa luonteen käsitteen avulla. Jumalan armon vaikuttama tahdon uudelleen suuntaaminen muuttaa ihmisen olemusta, arvoja, asennoitumisen tapaa ja myötätuntoisen vuorovaikutuksen kykyä niin ettei ihminen ole enää aivan sama kuin ennen. Kysymys on toisaalta yhtäkkisestä ja kertakaikkisesta olemuksellisesta muuttumisesta, mutta samalla myös hiljaisesta, elämänmittaisesta kasvusta ja kypsymisestä. Juuri luonteen käsitteen avulla White kuvaa hengellisyyttä ja siihen kuuluvaa sisästä matkaa.

Tässä tutkimuksessa spiritualiteettia lähestytään yleisinhimillisenä piirteenä ja ominaisuutena, jolloin huomio ei ole ensisijaisesti yksittäisissä opillisissa käsityksissä tai uskonnollisuuden harjoittamisen muodoissa. Tarkoituksena on luoda kokoava rakenne, jonka puitteissa holistinen spiritualiteetti voidaan selkeämmin hahmottaa ja yksilöidymmin ymmärtää.

Spirituality refers to a profound human dimension and quality which it is challenging to exactly define, if not impossible. It is represented on the one hand by a spirituality realised through means of religion, focused on seeking the purpose and ultimate being of life, but also by all other culture of the spirit in quest of a meaningful existence. According to John Swinton, the realm of the spirit is that characteristically human, dynamic life-force which vitalises and invigorates a person and motivates him/her to seek God, values, meaning, purpose and hope.

This dissertation makes holistic spirituality the object of its study, drawing attention to the connections by which the realm of the spirit is joined to other fundamental activities and dimensions of human life. These include 1) thinking 2) deeds and practical action 3) relationships and interactive networks 4) feelings and attitudes influencing behaviour 5) the dimensions of existence and being. It is in the realm of the spirit, in other words inwardly, as spiritual issues, that the meaning, value and significance of experiences are perceived.

The primary sources of this study comprise six books from 1892 – 1905, products of the later years of Ellen White, an American who lived 1827 – 1915, and systematic analysis is employed as the method of study. A practical, down-to-earth touch is essential to White’s way of discussing religious praxis. This study shows that the views of Martin Luther have had a significant influence on White’s thinking. The sources reveal a similarity between her views and the lines of thought in his literary production highlighted by some of the most recent Finnish studies of Luther. Although White and Luther represent different levels of theological learning, both have a similar view of the essence of the relation between God and humankind: God’s love and activity flowing from his grace lie at its basis. Secondly, the existential connection, “union” between a person and Christ is the foundation for God’s acceptance of and care for him/her now and forever. Thirdly, this alliance and joining of Christ and the person is manifested as cooperation and companionship aimed at realising common goals in the world. White emphasises the interactive and active nature of the spiritual relationship between the person and Christ, which is expressed in unselfishness, consideration for other people and their needs, and in compassion and an ability to place oneself in the position of another.

White connects her thoughts on a healthful lifestyle and education to a broad understanding of spirituality which aims for the person’s holistic welfare. She does not see spirituality as insular, cut off from the day-to-day business of life, but rather as the primary dimension which energises, gives purpose and guides a person in all aspects of life.

During the course of the study the concepts “surrender to God” and “character”, frequently used by White, became a focus of attention. According to White, a person cannot reach God alone, by an effort of the will; instead, when faced with God’s loving invitation, one must cease to will for oneself and agree to unite with God’s will and purpose. This is connected to the internal change which White describes by the concept of character. The new orientation of the will, accomplished by God’s grace, changes the person’s being, values, attitudes and ability for sympathetic interaction to such an extent that the person is no longer quite the same as before. There is, on the one hand, a sudden and total change of being, but at the same time a quiet, life-long growth and development are intended. It is through the concept of character that White describes spirituality and the inner journey it entails.

This study approaches spirituality as a universal human characteristic and quality, which means that the primary focus is not on individual doctrinal views or forms of religious practice. The purpose here is to outline a unifying structure within which holistic spirituality can be more clearly perceived and be understood in more detail.