| Nimeke: | Cellular Membranes as a Playground for Semliki Forest Virus Replication Complex |
| Tekijä: | Spuul, Pirjo |
| Muu tekijä: | Helsingin yliopisto, bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, biotieteiden laitos Helsingfors universitet, bio- och miljövetenskapliga fakulteten, biovetenskapliga institutionen University of Helsinki, Faculty of Biological and Environmental Sciences, Department of Biosciences, Division of General Microbiology |
| Päiväys: | 2010-09-24 |
| Taso: | Väitöskirja (artikkeli) |
| Tiivistelmä: | Positiivisäikeiset RNA virukset ovat kaikkein suurin virusryhmä, joka sisältää monia merkittäviä taudinaiheuttajia. Näiden virusten perimäaines on RNA:ta, joka voi suoraan soluun päästyään toimia lähetti-RNA:na. Kaikki positiivisäikeiset RNA virukset käyttävät hyväkseen solunsisäisiä kalvorakenteita, joiden yhteyteen ne rakentavat perimän monistamisesta vastaavat replikaatiokompleksinsa. Tämä johtaa infektoitujen solujen kalvorakenteiden laajamittaisiin muutoksiin. Kalvot toimivat virusreplikaation alustoina ja ne myös suojaavat monistamisen kaksisäikeistä RNA-välimuotoa solun puolustusmekanismeilta. Virusten käyttämien kalvojen alkuperä, se millä tavalla replikaatioproteiinit ohjautuvat kalvoille sekä replikaatikompleksin muodostumisen eri vaiheet ovat kuitenkin huonosti tunnettuja.
Alfavirukset (mukaan lukien Semliki Forest virus, SFV) monistavat RNA:taan solun endosomien ja lysosomien kalvojen ulkopinnalla ja muodostavat näihin kuroumia, joita kutsutaan sferuleiksi. Juuri sferulit ovat RNA:n replikaation tapahtumapaikkoja. Virusten neljä replikaatioproteiinia (nsP1-nsP4) ohjautuvat kalvolle, joihin tarttumista välittää nsP1 proteiinin keskiosassa sijaitsevan amfifiilisen alfaheliksin välityksellä. Amfifiilisessä rakenteessa toinen puoli helikaalisesta spiraalista on hydrofobinen ja tarttuu kalvoon. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tarkastella, millä kalvomuutokset tapahtuvat SFV-infektion aikana soluissa. Väitöskirjassa osoitetaan, että mutaatiot amfifiilisessä heliksissä johtavat viruksen kyvyttömyyteen lisääntyä. Samat mutaatiot estävät myös replikaatioproteiinien tarttumisen kalvoihin. Toiseksi osoitetaan, että replikaatioproteiinit ohjautuvat ensin solukalvon sisäpinnalle, jossa sferulit muodostuvat. Käyttäen hyväkseen solun endosytoosikoneistoa ja solutukirangan aktiinia ja mikrotubuleita, sferulit siirtyvät kuljetusrakkuloissa tuman läheisyyteen. Siellä ne fuusioituvat solun happamiin endosomeihin ja lysosomeihin. Tämän tuloksena syntyy suuria kalvon ympäröimiä vakuoleja, joiden pinnalla on satoja sferuleita monistamassa viruksen perimäainesta. Kolmanneksi tässä työssä on rakennettu DNA-plasmidien transfektioon perustuva uusi menetelmä, jolla SFV:n replikaatiokompleksit voidaan rakentaa solussa erillisistä proteiini- ja RNA-komponenteista. Tällä menetelmällä tutkitaan replikaatiokompleksin muodostumisen vaiheita. Samanlaista menetelmää voidaan jatkossa soveltaa moniin eri viruksiin. Väitöskirjan perusteella voidaan paremmin ymmärtää viruksen replikaatiokompleksien syntyä ja liikkumista soluissa, mikä antaa jatkossa keinoja estää virusten lisääntymistä. |
| Avainsanat: | yleinen mikrobiologia |
| Näytä kaikki kuvailutiedot | |