Övereitä, sekoilua ja moniongelmaisuutta : Huumeisiin liittyvät kuolemat Suomessa 2007

Abstract

Aiemmassa tutkimuksessa ja julkisessa keskustelussa huumekuoleman käsitteen käyttö on ollut epäyhtenäistä. Tässä tutkielmassa käytän kattokäsitettä huumeisiin liittyvät kuolemat, joilla tarkoitan kaikkia tapauksia, joissa oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen yhteydessä otetuista näytteistä on löydetty huumausainejäämiä vainajasta. Suomessa vuonna 2007 näitä tapauksia sattui 234. Huumeisiin liittyvät kuolemat jakautuu seuraaviin alaryhmiin: tapaturmaiset yliannoskuolemat, itsemurhat, sairauskuolemat, muut tapaturmat ja henkirikokset. Näistä suurin ryhmä vuonna 2007 oli tapaturmaiset yliannoskuolemat, joita sattui 142. Tapaturmaiset yliannoskuolemat jakautuvat edelleen sen mukaan, onko vainajasta tehty huumausainelöydöksen lisäksi etanolilöydös. Edellä mainitun ryhmittelyn loimme Mikko Salasuon, Erkki Vuoren, Mikko Piispan ja Pekka Hakkaraisen tutkimuksessa Suomalainen huumekuolema 2007. Poikkitieteellinen tutkimus oikeuslääketieteellisistä kuolinsyyasiakirjoista, jonka tarjoamaa kuvaa huumeisiin liittyvistä kuolemista laajennan ja tarkennantässä tutkielmassa.

Aineistona toimivat vuoden 2007 huumeisiin liittyvien kuolemantapausten kuolinsyyasiakirjat. Tärkeimmät tutkimuskysymykset ovat: ketkä kuolevat huumeisiin liittyen Suomessa, mitä on huumeisiin liittyvien kuolemien taustalla ja millaisissa tilanteissa kuolemat tapahtuvat? Vastauksia haen demografisia muuttujia, kuolleiden sairaus- ja päihdehistorioita sekä kuolemaa edeltäneitä olosuhteita tarkastelemalla. Suomessa huumeisiin liittyvät kuolemat ovat painottuneet nuoriin ikäryhmiin, joten se, mitä on nuorten kuolemien taustalla, muodostaa tutkielman erityiskysymyksen.

Tutkimusmenetelmä on aineistolähtöinen grounded theory. Apuna tulkinnassa toimii Pekka Hakkaraisen tutkimuksessa Huumausainekulttuuri ja käyttötavat Suomessa tekemä huumeiden käyttäjien tyypittely, jossa olennaisin on jako holtittomiin huumeiden käyttäjiin ja narkomaaneihin. Tapaturmaisia yliannoskuolemia tarkastelen viisivuotisikäryhmittäin, joten paitsi nuorten, myös vanhempien ikäryhmien kuolemien ominaispiirteet selventyvät. Analyysia konkretisoin tapausesimerkeillä.

Jo mainitun aiemman tutkimuksen lisäksi tärkeää taustakirjallisuutta ovat Erkki Vuoren ja hänen työryhmiensä myrkytyskuolemia käsittelevät tutkimukset, Jussi Perälän Hidasta ja nopeeta – tutkielma narkomaanien arjesta, Riikka Perälän huumeiden käyttäjien tulkintoja ongelmistaan tarkasteleva tutkimus ja Sanna Röngän ja Ari Virtasen toimittama Huumetilanne Suomessa 2008.

Tutkielman johtopäätöksissä erittelen kolme erilaista huumeiden käyttäjätyyppiä, joilla on suurin riski kuolla huumeisiin liittyen. Näistä merkittävin on narkomaanit, joilla huumeiden käyttö on pakonomaista ja vaikea lopettaa. Toisekseen ovat sekoilijat, jotka ovat yleensä nuoria miehiä ja joiden elämää määrittää riskienotto. Kolmantena ovat itselääkitsijät, joilla erilaisten sairauksien lääkintä risteää lääkkeiden päihdekäytön kanssa. Kaikilla käyttäjätyypeillä huumeisiin liittyvien kuolemien taustalla on muitakin ongelmia kuin huumeiden käyttöä: syrjäytymistä, mielenterveysongelmia, somaattista sairastelua ja alkoholin ongelmakäyttöä.

Huumeisiin liittyviä kuolemia voidaan pyrkiä ehkäisemään esimerkiksi riskialtista sekakäyttöä vaikeuttamalla. Olennaisempaa olisi kuitenkin ehkäistä huumeiden ongelmakäyttöä, ei vain kuolemantapauksia. Tämä edellyttäisi muun muassa mielenterveystyöhön panostamista.