Vartijat ja järjestyksenvalvojat julkisen vallan käyttäjinä

Abstract

The importance of private security services has grown significantly during the last few years. Security guards and crowd controllers usually operate in areas where the public has access. Traditionally it has been thought that the responsibility of maintaining public order should belong to the state and especially to the public police. However, private security officers are also taking care of tasks such as these to an increasing extent.

There is a great deal of literature concerning the reasons for the growing importance of private security. For example, many scholars have advocated the so called mass private property-theory. According to the theory the explanation for the private security expansion is the rise in the amount of publicly used but privately owned areas. The other explanations concern, for example, fear of crime and terrorism and the proportional reduction of public police resources. However, one must keep in mind that private security is an older concept than the public police.

Very little research has been done concerning the legal powers of security officers. The purpose of this study is to examine these powers. Firstly, the goal is to find out under which conditions it has been possible to give public administration tasks to private security services according to the constitutional doctrine. In accordance with section 124 of the Constitution of Finland a public administrative task may be delegated to others than public authorities only by an Act or by virtue of an Act, if this is necessary for the appropriate performance of the task and if basic rights and liberties, legal remedies and other requirements of good governance are not endangered. If the task involves significant exercise of public powers, it can, however, only be delegated to public authorities. In practise, the interpretation doctrine of the constitution defines the limits under which the exercise of public powers can be delegated to the private security employees.

Secondly, I have tried to research the limits of the powers of private security workers. Security guards and crowd controllers have got their own special powers but they also use every man´s rights. The difference between them and an ordinary citizen, however, is that private security workers use these powers professionally.

The final purpose of this work is to give recommendations to the legislator concerning the way private security services should be regulated. I have used the methods of traditional jurisprudence, interpretation and systematization. The aim of the study in particular has been to create preconditions to more coherent private security legislation.

The results of this study suggest that the interpretation of the section 124 of the Constitution has become less strict. In justifications of the Constitution an independent right to use forcible measures is named as an example of significant exercise of public powers which can only be delegated to public authorities. According to interpretation doctrine of the Constitution Committee, it is, however, possible to give the independent right to use forcible measures to crowd controllers when the area of operation is restricted. Correspondingly, the right can also be delegated to security guards under the condition that their powers do not differ significantly from every citizen´s powers.

The most important special power given to security guards and crowd controllers is their ability to remove people from their operation area. Crowd controllers also have the right to prohibit people from entering their operating area. According to the study the special powers appear to be quite reasonable. However, regulation concerning people´s right to enter so called quasi-public places should be regulated more precise.

The relationship between the special powers given to private security workers and every citizen´s rights appears to be very problematic. Taking into account that security guards and crowd controllers do not use public powers when using forcible measures available to all citizens, the accountability of private security services is in some cases very narrow. When they use these measures professionally and since the limits, for example, of self-defense are looser than they used to be, their powers have features similar to the earlier general powers of the police.

Yksityisten turvallisuuspalvelujen merkitys on viime vuosien aikana kasvanut. Järjestyksenvalvojaan tai vartijaan voi törmätä huomattavasti useammin kuin aiemmin. Yksityinen turva-ala operoi entistä enemmän päiväsaikaan niillä alueilla, joilla myös yleisö liikkuu. Vaikka yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen on perinteisesti katsottu kuuluneen poliisille, vartioimisliikkeiden osin muuttunut rooli on muuttamassa tätä asetelmaa. Vartijoiden ja järjestyksenvalvojien oikeusasemaa ei Suomessa ole juurikaan tutkittu. Kun yksityisen turva-alan työntekijät voivat toiminnassaan puuttua myös ihmisten perusoikeuksiin, on tärkeää olla perillä näiden toimijoiden asemasta ja valtuuksista. Tutkimuksen kohteena onkin juuri vartijoiden ja järjestyksenvalvojien oikeusasema ja valtuudet. Suomen perustuslaissa on tarkoin säännelty niistä edellytyksistä, joiden vallitessa ns. julkisia hallintotehtäviä voidaan antaa yksityisten hoidettavaksi. Lisäksi perustuslaissa on säädetty, ettei merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voi antaa yksityisille ollenkaan. Tutkimuksen yhtenä tutkimuskysymyksenä onkin ollut se, millä edellytyksillä julkisen vallan käyttöön liittyviä voimankäyttötehtäviä on katsottu voitavan antaa vartioimisliikkeille ja muille yksityisille ilman, että näiden tehtävien antaminen olisi ristiriidassa perustuslain kanssa. Tutkimuksen perusteella voidaan ainakin varovaisesti päätellä, että perustuslain tulkinnassa ratkaisevassa asemassa olevan eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytäntö olisi ainakin jossain määrin lieventynyt. Vartijoille ja järjestyksenvalvojille on annettu sellaisia toimivaltuuksia, joita kaikilla ihmisillä ei ole. Näistä toimivaltuuksista tärkeimpinä voidaan pitää vartijan ja järjestyksenvalvojan oikeutta poistaa ihmisiä tietyin edellytyksin toimialueeltaan. Tutkimuksessa paneudutaan vartijan ja järjestyksenvalvojan toimivaltuuksiin. Tutkimuksen perusteella nämä toimivaltuudet ovat Suomessa järkevällä tasolla. Koska niillä kuitenkin voidaan puuttua ihmisten perusoikeuksiin, on tärkeää tulkita niiden rajoja supistavasti. Vartijoiden ja järjestyksenvalvojien omia toimivaltuuksia väljemmin säänneltyinä voidaan pitää eräitä kaikille kuuluvia oikeuttamisperusteita. Myös vartijat ja järjestyksenvalvojat voivat perustaa toimintaansa näille kaikille kuuluville oikeuksille, joista voimankäyttöön voivat mahdollistaa hätävarjelu, pakkotila, jokamiehen kiinniotto-oikeus ja itseapu. Kun esimerkiksi hätävarjelun edellytyksiä on aiempaan verrattuna huomattavasti väljennetty, tästä saattaa aiheutua ongelmia. Vartijat ja järjestyksenvalvojat käyttävät – toisin kuin muut ihmiset – kaikille kuuluvia voimankäyttövaltuuksia ammattimaisesti. Jos näiden valtuuksien rajat ovat liian laajat, vaarana on, että vartijoille ja järjestyksenvalvojille luisuu eräänlaista yleistoimivaltaa. Suomalaista yksityistä turvallisuusalaa koskevaa lainsäädäntöä voidaan pitää suhteellisen korkeatasoisena. Alan toimijoiden oikeusasemasta ja valtuuksista sekä toimijoihin kohdistuvasta viranomaiskontrollista on pääosin riittävän kattavasti säädetty. Lainsäädäntöä voidaan kuitenkin pitää pirstaloituneena ja sekavana ja sen tulisikin olla systematisoinnin kohteena.