| Nimeke: | The Media and the Academic Globalization Debate : Theoretical Analysis and Critique |
| Tekijä: | Ampuja, Marko |
| Muu tekijä: | Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalitieteiden laitos Helsingfors universitet, statsvetenskapliga fakulteten, institutionen för socialvetenskaper University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Social Studies |
| Päiväys: | 2010-09-04 |
| Taso: | Väitöskirja (monografia) |
| Tiivistelmä: | Tämän väitöstyön aiheena on akateeminen keskustelu globalisaatiosta, joka on noussut keskeiseksi teemaksi sosiologiassa ja kulttuurintutkimuksessa 1990-luvulta lähtien. Työ kohdistaa huomionsa siihen, millä tavoin mediaa ja viestintävälineitä koskevia väitteitä on käytetty osana globalisaatioteoriaa. Tutkimus osoittaa, että globalisaation teoreettista merkitystä korostavat sosiologit ja kulttuurintutkijat ovat tukeneet omia käsityksiään korostamalla median ja erityisesti niin sanottujen uusien viestintäteknologioiden aiheuttamia muutoksia yhteiskunnassa, taloudessa ja kulttuurissa.
Väitöskirja syventää tietoa globalisaatioteoriasta ja tarjoaa kriittistä ymmärrystä niistä ongelmista, joita seuraa sen voimakkaasta media- ja viestintäkeskeisyydestä. Globalisaation suuresta merkityksestä johtuen työ avaa myös sitä, millä tavoin mediaa ja viestintävälineitä on lähestytty nykytutkimuksessa yleisemminkin. Väitöskirja jakautuu neljään osaan. Ensimmäisessä osassa esitellään tutkimusongelma, työn teoreettinen lähestymistapa sekä siihen liittyviä teoreettisia viitekehyksiä. Johdannon (luku 1) jälkeen tarkennan katseeni globalisaatioteorian avainkysymyksiin luvussa 2. Globalisaatioteorian ytimessä on ajatus siitä, että viime vuosikymmeninä yhteiskunnan tilallisessa ja ajallisessa rakentumisessa on tapahtunut valtavia muutoksia, ja että media ja viestintävälineet ovat niiden pääasiallisia aiheuttajia. Globalisaatioteoreetikot ovat esittäneet näiden muutosten olevan niin suuria, että ne johtavat koko yhteiskuntateorian perusteiden uudelleenarviointiin. Luku 3 esittelee kolme mediatutkimuksen paradigmaa median poliittisen taloustieteen, kulttuurintutkimuksen ja mediumteorian joiden avulla on mahdollista hahmottaa paremmin niitä väitteitä ja kiistakysymyksiä, jotka ovat nousseet esiin akateemisessa globalisaatiokeskustelussa. Seuraavissa kahdessa osassa analysoin ja arvioin yksityiskohtaisesti neljän globalisaatioteoreetikon väitteitä. Esitän, että voimme ymmärtää valtavirran globalisaatioteoriaa jakamalla sen kahteen paradigmaan: mediateknologiseen globalisaatioteoriaan ja kulttuuriseen globalisaatioteoriaan. Mediateknologisen globalisaatioteorian edustajina käsittelen Manuel Castellsin ja Scott Lashin töitä luvuissa 4 ja 5. Väitän, että heidän näkemyksensä ovat häiritsevän mediakeskeisiä ja että ne tuottavat epähistoriallista ja -kriittistä ymmärrystä yhteiskunnallisista valtasuhteista kapitalistisen globalisoitumisen aikakautena. Luvussa 6 käsittelen Arjun Appadurain ja John Tomlinsonin edustamaa kulttuurista globalisaatioteoriaa. Heidän lähtökohtanaan on yhtäältä se, että kansallisvaltiot ja kulttuuri-imperialismin nimellä tunnetut prosessit ovat nykyisin menettäneet merkityksensä, ja toisaalta se, että niiden sijaan tutkimuksessa pitäisi keskustella globaaleista kulttuurivirtauksista ja kulttuurin irtoamisesta kansallisista tai paikallisista yhteyksistään. Nämä väitteet ovat itsessään ongelmallisia ja johtavat myös sen väheksymiseen, millä tavoin kulttuuri ja media ovat viime vuosikymmeninä tulleet yhä enenevässä määrin osaksi kapitalistista talousjärjestelmää, eritoten neoliberalismin hegemonisuudesta johtuen. Työn viimeinen osa (luku 7) kokoaa yhteen aiemmin esitettyjä kritiikkejä. Niiden pohjalta esitän tutkimuksen keskeisen tuloksen, jonka mukaan globalisaatioteorian mediakeskeisyys voidaan ymmärtää osana neoliberalismin nousua. Pidän ongelmallisena sitä, että samaan aikaan kun kapitalistiset tendenssit yhteiskunnassa ja kulttuurissa ovat voimistuneet, globalisaatioteorian edustajat ovat suunnanneet huomionsa mediateknologisiin muutoksiin, ensin mainittujen kustannuksella. Väitän lopuksi, että tämä kehityskulku ei palvele niinkään analyyttisiä vaan ennen kaikkea utooppisia tarkoitusperiä: mediateknologisista muutoksista puhuminen tekee mahdolliseksi monenlaisten emansipatoristen väitteiden esittämisen aikana, jota leimaa ajatus siitä, ettei nykyiselle kapitalistiselle yhteiskuntajärjestykselle voida kuvitella vaihtoehtoja. |
| Avainsanat: | viestintä |
| Näytä kaikki kuvailutiedot | |