| Nimeke: | External signal-activated liposomal drug delivery systems |
| Muu nimeke: | Ulkoisella signaalilla aktivoituvat liposomaaliset lääkkeenkuljetusjärjestelmät |
| Tekijä: | Paasonen, Lauri |
| Muu tekijä: | Helsingin yliopisto, farmasian tiedekunta Helsingfors universitet, farmaceutiska fakulteten University of Helsinki, Faculty of Pharmacy, Division of Biopharmaceutics and Pharmacokinetics University of Kuopio, Faculty of Pharmacy, Deparment of Biopharmacy and Pharmaceutical Technology University of Utrecht, Faculty of Science, Department of Pharmaceutical Sciences, The Netherlands University of Helsinki, Faculty of Pharmacy, Centre for Drug Research |
| Päiväys: | 2010-09-10 |
| Taso: | Väitöskirja (artikkeli) |
| Tiivistelmä: | Lääketutkimus tuottaa runsaasti uusia potentiaalisia lääkeaineita, mutta joissain tapauksissa lääkeaine ei tuota elimistössä haluttua vaikutusta koska sen kulkeutuminen vaikutuspaikalleen on riittämätöntä. Lääkkeenkuljetus onkin yksi farmaseuttisen tutkimuksen päähaasteista. Lukuisia lääkekantajia, kuten liposomeja, on kehitetty kuljetuksen ja kohdentamisen tehostamiseksi. Kun lääkeaine kohdennetaan elimistössä vaikutuspaikalleen, hoidon teho paranee ja haitalliset sivuvaikutukset vähenevät. Liposomit ovat kooltaan nanometri-luokkaa olevia pallomaisia, rasvamolekyyleistä koostuvia rakenteita, joita on laajasti tutkittu lääkekantajina. Lääkeaine voidaan sijoittaa liposomeihin, ja lisäksi niihin voidaan liittää kohdentajia sekä aistivia materiaaleja joiden avulla liposomien aktivoitumista pystytään kontrolloimaan. Tässä tutkimuksessa kehitettiin erilaisia ulkoisella signaalilla aktivoituvia liposomeja lääkekuljetukseen. Signaaleilla voidaan säädellä lääkeaineen kulkeutumista tai vapautumista liposomi-formulaatiosta, ja ne mahdollistavat aktivaation ajan, paikan ja määrän kontrollin. Työssä tutkittiin kolmea erilaista signaalia: sähköä, lämpöä ja valoa.
Sähköä käytettiin parantamaan liposomaalisen DNA:n kuljetusta ihon läpi. Geenitransfektiota tutkittiin ihoa mallintavassa solulinjassa mittaamalla erittyvän proteiinin pitoisuutta solujen kasvatusliuoksessa. Liposomi/DNA-kompleksit tuottivat geeniekspression, mutta sähkövirta ei parantanut tehoa merkittävästi. Lämpöherkät liposomit valmistettiin päällystämällä liposomit biohajoavalla, lämpöherkällä polymeerilla (HPMA-mono/dilaktaatti). Tutkittiin liposomien aggregoitumista ja sisällön vapautumista lämpötilan vaikutuksesta. Polymeerilla päällystetyt liposomit aggregoituivat ja vapauttivat sisältönsä lämpötilan nostamisen myötä, mutta päällystämättömät liposomit pysyivät muuttumattomina. Lämpötilan noustessa polymeeri sakkautuu ja vaikuttaa liposomin kuoren rakenteeseen. Todennäköisesti tämä lisää liposomin läpäisevyyttä ja aiheuttaa sisällön vapautumisen. Liposomit herkistettiin valolle lisäämällä niihin pieniä (< 5 nm) kultananopartikkeleita. Sekä rasvaliukoisia että vesiliukoisia kultananopartikkeleita sisällytettiin liposomeihin, ja tutkittiin UV valo –altistuksen aiheuttamaa sisällön vapautumista. UV valon aiheuttamia liposomin rakennemuutoksia tutkittiin pienkulmaröntgensironnalla (SAXS), ja liposomien valoaktivaation osoitettiin toimivan myös soluviljelmässä. Kultananopartikkelit absorboivat valoenergiaa ja muuttavat sen lämmöksi, mikä aikaansaa faasimuutoksia liposomien rakenteessa ja sisällön vapautumisen. Yhteenvetona voidaan todeta että ulkoisella signaalilla aktivoituvat liposomit tarjoavat lähtökohdan monille uusille sovelluksille lääkkeenkuljetuksessa ja -kohdennuksessa. Lääkeaineen vapautuminen liposomeista pystytään rajoittamaan haluttuun aikaan ja paikkaan ulkoisella signaalilla. Näin lääkehoidon tehoa voidaan parantaa ja haitallisia sivuvaikutuksia vähentää. Aktivoiva signaali ja liposomiformulaatio voidaan valita halutun sovelluksen perusteella. |
| Avainsanat: | farmasia |
| Näytä kaikki kuvailutiedot | |