Äidin sydäntä ja maitoa ei mikään voi korvata : Lastenhoitokäytännöt ja -suositukset neuvolajärjestelmän kehittymisen valossa 1920- ja 1930-lukujen Helsingissä

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan lastenhoidon käytäntöjä ja kehitystä osana vuosisadan alussa syntynyttä neuvolalaitosta. Näkökulma on matalan tason kohtaamisissa eli äidin ja terveyssisaren välisessä vuorovaikutuksessa. Tarkoituksena on selvittää millainen oli Helsingin neuvonta-verkosto 1920–1930-luvuilla ja minkälaisilla keinoilla imeväisten hoitoa pyrittiin sen kautta edistämään. Itse hoito-ohjeet muodostavat toisen osan tutkimuskysymystä. Työn teoreettisena kehyksenä toimii esimerkiksi äitiyden tieteellistymistä korostanut kotitalousideologia, mutta aineisto peilataan myös suhteessa kontrolliparadigmaan. Tutkimusaineisto muodostuu pääosin lastensuojelujärjestöjen arkistoaineistosta ja lastenhoito-oppaista, menetelmänä on toiminut pääosin laadullinen sisällönanalyysi.

Vaikka neuvolatoiminnan isänä pidetään usein arkkiatri Arvo Ylppöä, alkoi suomalainen neuvola-toiminta kuitenkin jo varhain 1900-luvun alussa. Tällöin väestöpoliittiseen huoleen perustunut, ranskalaista alkuperää oleva Maitopisara ry avasi ensimmäisen pienten lasten neuvonta-aseman Kallion Toiselle linjalle. Asemalla jaettiin puhdasta maitoa ja hoito-ohjeita imettämään kykenemättömille äideille. 1920-luvulla Mannerheimin lastensuojeluliitto aloitetti neuvolatoiminnan Arvo Ylpön johdolla. Liiton pyrkimys oli tavoittaa toiminnallaan jokainen suomalainen lapsi. 1930-luvulta eteenpäin neuvolatoimintaa ryhdyttiin kehittämään kaupungin johdolla.

1920- ja 1930-lukujen neuvolatyössä kohtasivat perinteinen hyväntekeväisyys, lähipiiristä saadut lastenhoito-ohjeet ja tieteellinen tieto sekä puolivirallinen asiantuntijatoiminta. Kotitalousideologia tuki neuvonta-asematoimintaa asiantuntijuuden korostumisen, lastenhoidon tieteellistymisen ja äitiyden arvon kohottamisen kautta. Läpi tutkimusjakson sekä neuvolan että opaskirjojen antamissa ohjeissa korostui erityisesti oikean ruokinnan, imettämisen, ja hygienian merkitys. Erityisen paljon painoarvoa annettiin rintaruokinnalle ja sen edistämiselle.

Alusta saakka neuvolatoiminnalla pyrittiin myös tavoittamaan aviottomat äidit. Oppaiden lisäksi äitien tietotasoa pyrittiin kohottamaan kursseilla ja kotikäynneillä, läheisellä yhteistyöllä neuvonta-aseman kanssa. Asiantuntijuuden ohella näissä äidin ja terveyssisaren kohtaamisissa tuli esiin kahden yksilön parhaassa tapauksessa luottamuksellinen suhde ja valtion ja yksilön hedelmällinen yhteistyö. Asiakasmäärät helsinkiläisillä asemilla kasvoivat koko tutkimusajan ja helsinkiläisäidit näyttävätkin olleen innokkaita tuomaan lapsensa asemalle tarkastettavaksi. Kuolleisuus neuvolan kirjoissa olevien lasten keskuudessa oli selvästi koko kaupunkia alhaisempi. Erityisen selvästi tämä ero tuli näkyviin aviottomien lasten kohdalla. Aviottomien äitien talouksissa eskaloituivat useat taloudelliset, sosiaaliset ja käytännön lastenhoidolliset kysymykset ja tähän arkaan kohtaan neuvonta-asematyöllä osuttiin.