How terrorist campaigns end : The Rode Jeugd in the Netherlands and the Symbionese Liberation Army in the United States

Abstract

This study explores the decline of terrorism by conducting source-based case studies on two left-wing terrorist campaigns in the 1970s, those of the Rode Jeugd in the Netherlands and the Symbionese Liberation Army in the United States. The purpose of the case studies is to bring more light into the interplay of different external and internal factors in the development of terrorist campaigns. This is done by presenting the history of the two chosen campaigns as narratives from the participants’ points of view, based on interviews with participants and extensive archival material.

Organizational resources and dynamics clearly influenced the course of the two campaigns, but in different ways. This divergence derives at least partly from dissimilarities in organizational design and the incentive structure. Comparison of even these two cases shows that organizations using terrorism as a strategy can differ significantly, even when they share ideological orientation, are of the same size and operate in the same time period. Theories on the dynamics of terrorist campaigns would benefit from being more sensitive to this. The study also highlights that the demise of a terrorist organization does not necessarily lead to the decline of the terrorist campaign. Therefore, research should look at the development of terrorist activity beyond the lifespan of a single organization.

The collective ideological beliefs and goals functioned primarily as a sustaining force, a lens through which the participants interpreted all developments. On the other hand, it appears that the role of ideology should not be overstated. Namely, not all participants in the campaigns under study fully internalized the radical ideology. Rather, their participation was mainly based on their friendship with other participants.

Instead of ideology per se, it is more instructive to look at how those involved described their organization, themselves and their role in the revolutionary struggle. In both cases under study, the choice of the terrorist strategy was not merely a result of a cost-benefit calculation, but an important part of the participants’ self-image. Indeed, the way the groups portrayed themselves corresponded closely with the forms of action that they got involved in.

Countermeasures and the lack of support were major reasons for the decline of the campaigns. However, what is noteworthy is that the countermeasures would not have had the same kind of impact had it not been for certain weaknesses of the groups themselves. Moreover, besides the direct impact the countermeasures had on the campaign, equally important was how they affected the attitudes of the larger left-wing community and the public in general. In this context, both the attitudes towards the terrorist campaign and the authorities were relevant to the outcome of the campaigns.

Tutkimuksessa tarkastellaan terrorikampanjoiden loppumista vertailemalla kahta 1970-luvulla toiminutta järjestöä seuraajaryhmineen. Nämä ryhmät ovat Rode Jeugd Alankomaissa ja Symbionese Liberation Army (SLA) Yhdysvalloissa. Kyseessä on ensimmäinen akateeminen tutkimus näistä ryhmistä. Työ perustuu kampanjoissa mukana olleiden haastatteluihin, ryhmien tuottamiin dokumentteihin, muistelmiin, media-aineistoon ja viranomaisasiakirjoihin.

Terrorikampanjoiden alkamisen syitä on pohdittu paljon, mutta terroritoiminnan loppumisen syitä on alettu tutkia vasta viime vuosina. Kysymystä on tyypillisesti sivuttu arvioitaessa erilaisten terrorismin vastaisten toimien tehokkuutta. Aiemman tutkimuksen pohjalta vaikuttaa kuitenkin, että toiminnan jatkumiseen tai loppumiseen vaikuttavat lukuisat muut tekijät, mutta niitä on käsitelty tutkimuksessa vain hyvin ylimalkaisesti.

Tutkimuksen lähtökohtana on, että paremman käsityksen saavuttaminen terroritoiminnan loppumisesta edellyttää yksittäisten tapausten syvällisempää tarkastelua. Tutkimuksessa luodaan monisyinen kuva kampanjoiden toimintaympäristöstä sekä terroritoiminnan loppuvaiheista. Keskeisessä asemassa on, miten ryhmien toiminnassa mukana olleet ovat itse kokeneet ja tulkinneet tilanteensa sekä minkälaisiin ratkaisuihin he ovat tältä pohjalta päätyneet.

Tutkimuksen tärkeimmät havainnot ovat seuraavat: Terroritoiminnan loppuminen ei selity osallistujien ideologisten näkemysten muuttumisella, eikä ideologian merkitystä terroritoiminnassa tulisi ylikorostaa. Ideologisten näkemysten uudelleen arviointi vaikutti useimmiten tapahtuneen vasta toiminnan loppumisen jälkeen. Lisäksi osa mukana olleista ei missään vaiheessa radikalisoitunut aatteellisesti, vaan heidän osallistumisensa perustui etupäässä ystävyyssuhteisiin. Tarkastellut ryhmät seuraajineen erosivat erityisesti sisäisen ilmapiirin ja mukana olijoihin kohdistettujen vaatimusten suhteen. Nämä erot heijastuivat kampanjoiden kulkuun ja siihen, minkälaisia mahdollisuuksia mukana olijoille oli avoinna aseellisen toiminnan ajautuessa vaikeuksiin.

Kannatuksen puute ja sen aiheuttamat vaikeudet kampanjan jatkamiselle olivat molemmissa tapauksissa keskeinen syy terrorismin hiipumiseen. Myös viranomaisten vastatoimet hankaloittivat merkittävästi toimintaa. Vastatoimet olivat tarkastelluissa tapauksissa hyvin erilaisia, ja niiden vaikutukset perustuivat vahvasti ryhmien omiin heikkouksiin ja vallinneeseen poliittiseen ilmapiiriin. Tutkimuksessa nousi esiin myös se, että terrorismin vastaisen toiminnan kerrannaisvaikutukset laajempaan yleisöön saattavat olla vähintään yhtä merkittäviä terrorijärjestöjen toimintaedellytysten kannalta kuin vastatoimien suorat vaikutukset itse järjestöihin.