Lapsi, lapsuus ja perhe varhaiskasvatusasiakirjoissa 1967-1999

Abstract

The aim of this study is to describe and interpret discourses in Finnish national early childhood education and care (ECEC) documents concerning the child, childhood and family, including preschool education of six-year-old children. The study begins with preparation phase of the Act on Children’s Day Care (1967) and concludes with the definition of ECEC policy (1999). The research data consists of committee memoranda and national ECEC curriculum guidelines. The total number of documents studied was 20, comprising some 1700 pages. The research data was examined with qualitative text analysis and employed a discursive approach. A semiotic square (Greimas’ rectangle) served as a tool for clarifying the discourses and constructions reflected in the research data. The theoretical framework of the study consists of the theories of childhood and family studies. The main concepts from childhood studies used in this study were childhood as a cultural construct and child-centred pedagogy in ECEC. The theoretical approaches from family studies used were the formation of modern and late-modern parenthood and family, as well as the concept of familism. Two main discursive lines were constructed from the ECEC documents. The notion of universalistic childhood suggests that early education and care aim to create the same “good childhood” for all children, regardless of their family background or living area. The second discursive line followed in the documents is the familistic discourse. This discourse contains emphasis on the priority of parental care. The construct of the competent child was found in the research data as early as in the mid-1970s. On the other hand, the construct of the weak family is distinguishable throughout almost the entire research period. This raises the question of whether Finnish ECEC system has been developed for the competent and self-sufficient child of a weak family which needs constant support and guidance of welfare experts. According to the study, it appears that within the Finnish ECEC system the relatively heavy emphasis on social work rather than on early education has been legitimised by the construct of the weak family. This study also shows that a more thorough analysis should be given to what we mean when we say that the main task of ECEC system is to support families in the upbringing of their children. The study was completed during the period when historical decisions concerning the administration in Finland were in the making (i.e. the potential transfer of ECEC services from the Ministry of Social Affairs and Health to the Ministry of Education). Also, over the past decade, a major reformation of the Act on Children’s Daycare has been on the agenda, but no concrete measures have been implemented. Based on the findings of this study, we can ask “for what kind of child and family we are preparing the ECEc reforms of the new millennium.”

Key words: ECEC policy Finland, childhood, family, familism, discourse analysis, semiotic square

Tutkimuksen tehtävänä on kuvata ja tulkita, millaisia tapoja puhua lapsesta, lapsuudesta ja perheestä on erotettavissa päivähoitoa ja siihen kuuluvaa varhaiskasvatusta (mukaan lukien kuusivuotiaiden esiopetus) valmistelevissa ja ohjaavissa asiakirjateksteissä. Tutkittu ajanjakso alkaa päivähoitolainsäädännön valmisteluista (1967) ja päättyy varhaiskasvatuksen linjaamiseen uudelle vuosituhannelle (1999). Esiopetusuudistus ja 2000-luvulla ilmestyneet asiakirjat on rajattu tutkimuksen ulkopuolelle. Tutkimusaineisto koostuu komiteamietinnöistä, työryhmien muistioista sekä valtakunnallisista opetus- ja toimintasuunnitelma-asiakirjoista. Asiakirjoja on yhteensä 20 kpl, noin 1700 sivua.

Tutkimuksessa pyritään tekemään näkyväksi asiakirjojen esittämää kuvaa lapsesta ja perheestä, joita varten päivähoitoa ja varhaiskasvatusta suunniteltiin ja kehitettiin. Toiseksi kysytään, millaiseen tarpeeseen tai ongelmaan on haettu ratkaisua päivähoidolla ja sen sisältämällä varhaiskasvatuksella. Tutkimuksessa kysytään myös millaisia jännitteitä tai vastakkainasetteluja aineistosta löytyi ja millaiseen suuntaan järjestelmää on muovattu tutkitun ajanjakson kuluessa.

Tutkimus edustaa kasvatussosiologista varhaiskasvatustutkimusta. Menetelmänä on käytetty aineistolähtöistä diskurssianalyyttiseen tutkimusotteeseen kytkeytyvää laadullista tekstianalyysia. Löytyneiden diskursiivisten muodostelmien jäsennyksessä on käytetty apuna Greimasin semioottista neliötä. Diskurssianalyysia ja semiotiikkaa yhdistää käsitys todellisuuden sosiaalisesti ja kielen avulla rakentuvasta luonteesta.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu lapsuudentutkimuksen – erityisesti varhaiskasvatuksen ja lapsuuden sosiologian – sekä perhetutkimuksen käsitteiden avaamisesta. Keskeisiä lapsuudentutkimuksen käsitteitä ovat lapsikeskeisyys ja -lähtöisyys varhaiskasvatuksessa sekä lapsuus kulttuurisena konstruktiona. Perhetutkimuksen osalta tutkimuksen teoriataustassa tarkastellaan modernin perheen muotoutumista, vanhemmuuden muotoutumista sekä familismia (voimakas perhekeskeisyys). Tutkimusta taustoitetaan myös määrittelemällä ja esittelemällä sekä varhaiskasvatus käsitteenä että suomalainen varhaiskasvatusjärjestelmä.

Aineistosta hahmottui koko tutkitun ajanjakson ajalta universalistinen lapsuusdiskurssi, jonka mukaisesti suomalainen varhaiskasvatus on sitoutunut kaikille yhtäläisen hyvän lapsuuden tuottamiseen perhetaustasta ja asuinpaikasta riippumatta. Aineiston perhediskurssi on voimakkaasti familistinen ja korostaa näin ollen perheen ja kotikasvatuksen ensisijaisuutta. Molemmat diskurssit olivat siinä määrin määrääviä, että niitä voidaan kutsua varhaiskasvatuksen vallitseviksi diskursseiksi tutkitun ajanjakson osalta. Lisäksi aineistosta löytyi muita diskursiivisia muodostelmia, joista kompetentin lapsen konstruktio on erotettavissa aineistossa suunnilleen 1970-luvun puolivälistä alkaen. Kehityspsykologinen lapsuuskäsitys on kuitenkin sen rinnalla elinvoimainen vielä 1980-luvun teksteissä kun taas 1990-luku edustaa puhtaasti kompetentin lapsen konstruktiota. Tekstien perhekäsitys puolestaan kallistuu heikon ja tuettavan perheen konstruktion suuntaan lähes koko tutkimusjakson ajan.

Tutkimuksen perusteella voidaan kysyä, onko suomalainen päivähoito- ja varhaiskasvatusjärjestelmä rakennettu ajatellen pärjäävän ja omaehtoisen lapsen heikkoa perhettä. Edelleen voidaan kysyä, onko heikon perheen konstruktiota tarvittu legitimoimaan suomalaisen varhaiskasvatusjärjestelmän sosiaalityöpainotteisuutta. Puhe kotikasvatuksen tukemisesta julkisen varhaiskasvatuksen missiona näyttäisi myös kaipaavan tähänastista perusteellisempaa analyysia.

Tutkimus valmistui ajankohtana, jolloin Suomessa oli tekeillä historiallisia varhaiskasvatuksen hallintoa koskevia päätöksiä. Myös päivähoitolain uudistaminen varhaiskasvatuslainsäädännöksi on ollut esillä koko 2000-luvun ajan. Tutkimus voi osaltaan auttaa hahmottamaan lakisääteisen palvelujärjestelmän kehitysvaiheita suunnatessaan huomiota palvelun käyttäjiin ja heitä koskeviin käsityksiin virallisissa asiakirjoissa. Jatkotutkimuksen selvitettäväksi jää, millä tavoin mahdollinen hallinnonalan siirto sosiaali- ja terveysministeriöstä opetusministeriön alaisuuteen muovaa palvelujärjestelmää. Voidaan myös kysyä, millaista lasta ja millaista perhettä ajatellen lähdetään tekemään 2000-luvun varhaiskasvatusuudistuksia.

Avainsanat: Päivähoito, varhaiskasvatus, esiopetus, lapsuus, perhe, diskurssianalyysi, semioottinen neliö