Tahdonvastainen suostumus ja liiallisen luottamuksen hinta : Raiskauksen ja muiden seksuaalirikosten oikeudellisen tiedon konstruktiot

Abstract

Consent against One’s Will and the Price of Undue Trust. The Legal Constructions of Knowledge in Finnish Sexual Crimes

In this study, I explore the ways in which knowledge relating to sexual crimes is constructed in the Finnish Courts of Appeal by applying the methods of quantitative discourse analysis and ethnomethodological analysis of selected cases. The quantitative research investigates the legal documentation of 98 court cases.

My findings indicate that the language used in Finnish criminal procedure and trials to describe sexual crimes demonstrates stereotypical ideas and prejudices about the female nature and sexuality. Interestingly, instances of prejudicial language do not impact on the written reasoning presented in support of the verdicts. The identities of the parties and the surrounding context of the alleged crime do however seem to influence the construction of the dividing line between legal and illegal sexual behaviour. -- The Finnish courts apply the hegemonic-masculine interaction model in their adjudication of the alleged sex crimes. A complainant who is raped in an intimate relationship and who, paralyzed by fear, submits to the intercourse can be seen by the court as consenting, albeit against their will. The paradigm recognizes as sexual violence only overt expressions of physical violence. The more subtle forms of abuse and misuse of sexual power do not come within the framework.

The discourse on trust circulates in the courtrooms, and it shapes the knowledge construction of sexual crimes. The language of trust is still in the process of finding itself. An instance of sexual assault may be named as the price to be paid for undue trust. But people’s right to trust is also emphasised. My findings suggest that trust can be used as a linguistic mechanism to get round the prejudicial assumptions concerning the complainant’s person and behaviour. --- My case analysis is grounded by a presentation of the cultural-historical and theoretical underpinnings of the sex crime laws. The epistemology on the law of evidence is also discussed for the purpose of defining my constructionist approach to the facts and evidence. The Finnish legal concepts are compared with those relating to the common law, with particular reference to the Canadian legal understanding.

I demonstrate that the current paradigm within which the sexual crime laws operate is becoming increasingly inadequate. Grounded in feminist theory and the case analysis a new approach to the sex crime legislation is proposed. The new paradigm is designed for the safeguarding of sexual integrity and trust. The proposed model is based on the ideas of socially-constructed autonomy and breach of trust.

Aikuisiin kohdistuvien seksuaalirikosten tuomioistuinkäsittelystä keskustellaan julkisuudessa vilkkaasti tänä päivänä. Suomessa aihetta koskevaa, etenkään rikoksen uhrin kannalta teemaa tarkastelevaa oikeustieteellistä tutkimusta on kuitenkin tehty vain vähän. Toisin on anglosaksisissa maissa, joissa rikoksen uhrin näkökulmaa korostavaa seksuaalirikostutkimusta on tehty runsaasti aina 1970-luvulta lähtien. Väitöstutkimuksen tarkoituksena on paikata tätä tutkimuksellista aukkoa rikos- ja todistusoikeudellisten sekä naisoikeudellisten kysymyksenasetteluiden välityksellä.

Seksuaalirikosten tuomioistuinkäsittelyä käsittelevissä ulkomaisissa tutkimuksissa on todettu, että oikeudenkäyntien todistelua ovat perinteisesti leimanneet uhria syyllistävät uskomukset. Rikosprosessi ja oikeudenkäyntien todistelu on pohjautunut stereotypioihin ja kaksinaismoralistisiin uskomuksiin, mistä syystä raiskauksen saattaminen tuomioistuinkäsittelyyn on osoittautunut uhrille vaikeaksi. Tässä tutkimuksessa selvitetään hovioikeusratkaisuista koostuvaa laajaa oikeustapausaineistoa tutkimalla, onko näin myös Suomessa.

Seksuaalirikosoikeudellisessa teoriassa ja todistelussa rikoksen uhrin suostumukselle ja sen puuttumiselle on annettu keskeinen merkitys. Väitöstutkimuksessa selvitetään, millaisia ongelmia liittyy uhrin suostumuksen puuttumiseen kiellettyä ja sallittua seksuaalista kanssakäymistä erottavana käsitteenä niin seksuaalirikoksia käsittelevässä teoriassa kuin tuomioistuinten oikeuskäytännöissäkin.

Tutkimuksen päätulokset ovat seuraavat: 1) Suomalaisissa tuomioistuimissa esitetään runsaasti sellaista todistelua, joka on uhrin näkökulmasta ongelmallista, jopa epäasiallista ja jonka yhteys todistettavaan rikokseen jää hämäräksi. 2) Suomalaiset hovioikeudet jättävät ratkaisujen perusteluissaan ottamatta huomioon tällaisen uhrin kannalta epäasiallisena pidettävän todistelun. 3) Seksuaalisen suostumuksen puuttumisen todistaminen tuomioistuimissa on vaikeaa tilanteissa, joissa rikoksen uhri ei vastusta tekijää fyysisesti esimerkiksi lamaannuttavan pelkotilansa tai harkitun passiivisuutensa seurauksena, tai jolloin rikoksen uhri vastustaa rikoksen tekijää ainostaan suusanallisesti kieltäen. 4) Myös luottamuksesta keskustellaan tuomioistuimissa. Luottamuskeskustelut vaikuttavat seksuaalista väkivaltaa koskevan tiedon muotoutumiseen tuomioistuimissa, ja luottamuksen rikkominen voikin toimia todisteena esimerkiksi uhria syyllistäviä väitteitä vastaan.

Väitöstutkimus osoittaa, että voimassaolevaan seksuaalirikosoikeudelliseen sääntelyyn sisältyy teoreettisia ja lainsoveltamisessa ajankohtaistuvia ongelmia, ja ettei laki välttämättä toimi soveltamisympäristössään. Tutkimusta taustoitetaan esittelemällä seksuaalirikosoikeudellista sääntelyä pohjustavien ymmärrystapojen muuttumista ajassa. Lisäksi pohditaan seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja luottamuksen suhdetta seksuaalirikosoikeudellisen ajattelun kehittämiseksi ja uudistamiseksi.