Pappi ja Raamattu : Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappien suhde Raamattuun

Abstract

The Pastor and the Bible: Finnish Evangelical Lutheran Pastors’ Relationship with the Bible

Since 1970s there has been extensive discussion in Finland about questions relating to the interpretation of the Bible. The themes of this discussion have focused on the trustworthiness and authority of the Bible, and the discussion has attracted participation not only from representatives of the Evangelical Lutheran Church of Finland but also from representatives of the academic community. The discussion has resulted in extensive publication on the relation of postmodern theology to the Bible. Despite this debate and the texts that have been produced, there is little empirical data on how Evangelical Lutheran pastors with theological education view the Bible.

In the present study, 22 pastors of the Evangelical Lutheran Church of Finland were interviewed about how they defined their relationship with the Bible. The interview material was analyzed by means of data-based content analysis. The analysis showed, first, that the pastors viewed the Bible as a mirror of the spiritual growth that they had experienced in the past. Second, the Bible was viewed as a source in the interpretation of matters of faith. The third theme concerned the pastors’ key experiences in their relationship with the authority of the Bible.

The time periods that were significant in defining pastors’ spiritual growth and past perspective on the Bible included childhood, youth, the period of theological education, and the time spent as a pastor. In childhood, the Bible was part of the spiritual atmosphere of the home, and parents and grandparents made a crucial contribution to the child’s emerging view of the Bible. In childhood, the Bible was essentially the Old Testament and its exciting stories. In youth, reading the Bible became more personal, and the teachings of Jesus began to take on a more central role. In youth, most of the interviewees had strong experiences of faith and began to view the Bible as an absolute and divine source of dogma.

The period of theological studies meant a change in their relationship with the Bible and particularly, revelation of the human aspects of the Bible. These changes were associated with a deepening of belief in the Bible and also a painful crisis in questions related to the trustworthiness of the Bible. For many of the interviewees, their relationship with the Bible changed also when they started their work as pastors. When faced with a call to work as a pastor, the interviewees created a synthesis of the secure faith that they had experienced in their childhood and the more critical views with which they had become acquainted during their theological education. Pastorhood meant the beginning of public teaching of the Bible. The interviewees felt that, in this new role, they discovered again - but now in a deeper sense - the trustworthiness in the bible that they had experienced during their childhood.

Based on the interviewees’ experiences during the periods mentioned above, five different interpretations were formed regarding how the interviewed pastors’ viewed their past relationship with the Bible. These interpretations were detachment from literal interpretation of the Bible (1), changes in their relationship with the Bible arising from experiences of faith (2), a slow process during which their relationship with the Bible became more human (3), overcoming hardships (4), and no change in their relationship with the Bible (5). In interpretations 1-3, the past was described as a linear development and journey towards a more coherent relationship with the Bible. Interpretations 4-5, in turn, reflected a desire to detach oneself from the perspectives of linear development and change and, instead, emphasize the immutable and process-like nature of one’s relationship with the Bible.

Concerning the Bible as a source in matters of faith, a conspicuous aspect of the interviews was that all pastors wanted to disconnect themselves from a fundamentalistic view of the Bible, regarding this as an intellectually dishonest relationship with the Bible. On the other hand, none of the interviewees supported a totally relativist view of the Bible. Instead, all interviewees regarded the Bible as a vital source for both them and the Evangelical Lutheran Church. Between the two poles of extremely fundamental and extremely relativistic views, four different categories of viewing the Bible emerged from the interviews: absolute truth (a), a book about the message of salvation (b), a book about holiness and generous love (c), and a source of inspiration (d).

The views in categories (a) and (b) emphasized the divine nature of the Bible. According to the pastors who expressed these views, the Bible contains a clear and trustworthy message of God. The views in categories (c) and (d), in turn, emphasized the human aspects of the Bible. The pastors who expressed these views regarded the Bible as a collection of books that was born in a specific historical and cultural context and includes material characteristic to this time. Due to the time-bound nature of the Bible, each generation has to update its view of the Bible. The views in categories (c) and (d) arose from human reality. Comparisons of the views in the different categories indicated that despite their obvious differences, they also shared some common features. The views in categories (a) and (d) shared the common feature of absoluteness, which was seen in category (a) as an emphasis on dogmatism and in category (d) as an emphasis on rationalism. The views in categories (b) and (c), in turn, shared the common feature of a flexible and dynamic relationship with the Bible.

The key experiences that appeared to characterize pastors’ relationship with the authority of the Bible were a joy that arises from self-evidence, awakening to confusion, fear of openness, falling back upon paradoxes, and new confidence. These experiences reveal the circular nature of the process that was common to all interviewees’ interpretation of their relationship with the Bible. That is, the interviewees’ experiences of their relationship with the Bible seem to go through a circular process that is activated again and again in new life events. It is like a journey from self-evidence towards critical questions and again back to new confidence. The interview material showed, hence, that relationship with the Bible are characterized by a process that involves experiences of trust, questioning and new trust.

The present study brings out the multifaceted reality of pastors’ relationship with the Bible. The study breaks down contradictions between conservative and liberal views of the Bible by showing how representatives of these opposing poles share commonalities in their attitudes. The study points to a close association between an individual’s life history and his or her relationship with the Bible, and lays the groundwork for future studies to investigate the relation between personality and view of the Bible.

Suomessa on 1970-luvulta lähtien käyty laajaa keskustelua Raamatun luotettavuuteen ja auktoriteettiin liittyvistä kysymyksistä. Keskustelun osapuolina ovat olleet niin tieteen kuin kirkonkin edustajat. Tässä tutkimuksessa selvitin, miten (vuosina 2004 ja 2007) haastattelemani 22 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappia ymmärsivät oman suhteensa Raamattuun. Tutkimuksen menetelmänä oli aineistolähtöinen sisällön analyysi.

Raamattu merkitsi haastateltaville ensinnäkin hengellisen matkan peiliä, jonka kautta he arvioivat omaa uskonnollista menneisyyttään. Raamattusuhteen menneisyyden näkökulmasta tärkeitä vaiheita papeille olivat lapsuus, nuoruus, opiskeluaika ja aika pappina. Lapsuudessa Raamattu eli osana lapsuuskodin hengellistä ilmapiiriä, jossa raamattukasvatuksen keskeisinä toimijoina olivat vanhemmat ja isovanhemmat. Haastateltavilla lapsuuden Raamattu oli ennen kaikkea Vanha testamentti jännittävine kertomuksineen. Nuoruudessa Raamatusta tuli omakohtainen kirja ja Jeesuksen opetukset nousivat lapsuutta voimakkaammin esille. Nuoruuteen useimmalla sisältyi voimakkaat uskonkokemukset ja samalla Raamatusta muodostui monelle ehdoton opin lähde. Opiskeluaikana Raamatun inhimillinen luonne avautui. Tämä merkitsi sekä Raamattu-uskon syvenemistä että kipeää kriisiä Raamatun luotettavuuskysymysten kanssa. Siirtymä papiksi aiheutti usean papin kohdalla vielä uuden käänteen. Pappiskutsumuksen myötä moni haastateltavista oli rakentanut synteesin lapsuuden ja nuoruuden, uskon turvallisuuden ja opiskeluajan kriittisen maailman välille. Pappeus merkitsi astumista julkiseen raamattuopettajan rooliin ja samalla moni koki löytäneensä uudelleen, entistä syvemmässä mielessä, luottamuksen Raamattuun. Näiden neljän elämänvaiheen pohjalta muotoutuivat erilaiset raamattusuhteen menneisyyden tulkinnat: irtautuminen Raamatun kirjaimellisesta tulkinnasta, uskonkokemuksen muuttama raamattusuhde, hidas luopuminen jumalallisesta raamattunäkemyksestä, vastoinkäymisten voittaminen sekä raamattusuhteen muuttumattomuus.

Toiseksi Raamattu merkitsi haastateltaville uskontulkintojen lähdettä. Haastateltavat halusivat irtisanoutua fundamentalistisesta raamattunäkemyksestä pitäen sitä älyllisesti epärehellisenä raamattusuhteena. Toisaalta kukaan haastateltavista ei kannattanut totaalista raamatturelativismiakaan, vaan he pitivät Raamattua itselleen ja kirkolle elintärkeänä uskontulkintojen lähteenä. Näiden äärikorostuksien välille hahmottui neljä raamattunäkemyksen kategoriaa: täydellinen totuus (a), kirja pelastuksen sanomasta (b), pyhyyden ja sallivan rakkauden kirja (c) sekä inspiroiva kokemuskokoelma (d). Raamattunäkemysten kategorioiden vertailu osoitti, että monista eroistaan huolimatta näkemyksillä oli tiettyjä yhteisiä piirteitä. Näkemyksien (a ja b) mukaan Raamattu sisälsi Jumalan selkeän ja luotettavan sanoman. Sen sijaan näkemyksiin (c ja d) kategorisoituneet papit pitivät Raamattua tietyssä kulttuurikontekstissa syntyneenä kirjakokoelmana, joka sisälsi oman aikansa inhimillistä materiaalia. Näkemykset (c ja d) lähtivät liikkeelle alhaalta, inhimillisestä todellisuudesta. Kategorioiden vertailu osoitti myös miten (a ja d) korostivat raamatuntulkinnassaan ehdottomuutta. Näkemyksessä (a) ehdottomuus ilmeni uskonopillisena korostuksena, kun taas näkemyksessä (d) rationaalisena ehdottomuutena. Vastaavasti näkemykset (b ja c) voi kuvata ajanoloon mukautuvina ja joustavina raamattunäkemyksen muotoina.

Tutkimus tuo esille haastateltujen pappien raamattusuhteen moni-ilmeisen arkitodellisuuden. Tutkimus murtaa raamattukeskustelulle ominaista konservatiivi-liberaali linjan vastakkainasettelua ja osoittaa miten lähes vastakkaisilla raamattunäkemyksen edustajilla on eroistaan huolimatta tiettyä asenteellista samanlaisuutta. Tutkimus painottaa raamattusuhteen ja yksilön elämänhistorian yhteenkuuluvuutta ja motivoi jatkotutkimuksissa selvittämään persoonallisuuden ja raamattunäkemyksen välistä suhdetta.