Ajan niukkuus länsimaisessa kulttuurissa : "traditionaalisen" ja "modernin" aikajärjestelmän vertailua

Abstract

Time is a concept indispensable to modern life. The point of departure of the thesis is to question the reality of any qualities of time or associated with time - including cases where arguments for reality are based on philosophy or physics. By comparing two ideal models, traditional and modern time, the treatise strives to demonstrate that value and scarcity are not really qualities of time itself but of certain socially constructed realities and world-views.

The thesis - an introduction to one branch of anthropology and sociology - contains three levels. In the first place, to put scarcity of time to the test as a criterion of cultural time turns out to be a case study in the sociology of knowledge. A second theme running through the work is to define modernity and modern rationality as a specific kind of cultural time.

Finally, attention is drawn to the part that time plays in intra- and intercultural communication and valuation. An analysis of the meaning of clocks, calendars and precious time shows that the (apparent) lack of (temporal) planning and punctuality in the Third World has all too often been reduced to qualities typical of individual, ethnic, or national character.

Tutkielmassa tarkastellaan ajan niukkuutta länsimaisena kulttuuri-ilmiönä.

Avausosiossa lähestytään kriittisesti ajatusta, että sosiaalisen tai kulttuurisen ajan voitaisiin edes filosofiaan tai fysiikkaan tukeutuen hyväksyä edustavan jotain, mitä aika itsessään on. Inhimillinen aika – myös modernissa asussaan – ymmärretään ainoastaan käsitykseksi ajasta: tietoisuuden kategoriaksi, osaksi sosiaalisesti rakentunutta todellisuutta.

Toisessa osiossa nousee esiin kysymys, eikö modernissa jokapäiväisessä elämässä yleisimmin käytetty aineellistava ajan suhteellisen riittämättömyyden metafora olisi niin ikään teoreettisesti kuvaus- ja selitysvoimaisempi kuin kulttuuristen aikojen vertailussa vakiintunut kahden geometrisen metaforan malli. Kolmas osio – traditionaalisen ja modernin aikajärjestelmän vertailu ajan runsauden ja niukkuuden lähtökohdasta – osoittaa kysymyksen aiheellisuuden. Luontoiskulttuureissa tuntematon ajan itseisarvo ja niukkuus sitoo yhteen modernin ajan osatekijät.

Lopuksi sosiaalisena instituutiona helposti vähälle huomiolle jäävä ja tiedostettua huomattavasti merkityksellisempi moderni aikajärjestelmä näyttäytyy länsimaisen omakuvan osana, jonka lävitse arviot muunlaisista elämisen tavoista ovat suodattuneet. Arvoa ja niukkuutta korostava aikakäsitys on tunkeutunut arvoihin ja tätä kautta kulttuurinsisäisiin sosiaalisen normaaliuden samoin kuin vieraiden kulttuurien arviointeihin. Pohjimmiltaan – tähän päätelmään länsimaisuuden yhden tunnusomaisimman piirteen tarkastelu lopulta johtaa – ajan runsaus tai niukkuus palautuu ihmisen itsekäsitykseen, kulttuuriseen käsitykseen ihmisen asemasta maailmassa.