DRM och upphovsrättens obalans

Abstract

Digital rights management (DRM) systems are increasingly being developed and used in order to protect the commercial interests of copyright holders. These systems have developed over time from singular copy prevention mechanisms towards all-encompassing trusted systems enabling the control of digital content throughout its life cycle and in a multi-media context.

The impossibility of effectively controlling the use of the copyrighted work once it has been put on the market can be seen as a fundamental reason for the legal regulation of copyright. Digital rights management systems seem to provide for an unprecedented ability to control the use of copyrighted works from production to consumption, thereby changing the setting for copyright regulation.

The principal research question of this doctoral thesis concerns how copyright’s balance can be restored considering copyright owners’ increased power to control use through technical and contractual means, possibly backed up by the legal system.

Answering this question requires us first to look into the current regulation of DRM, assessing how the current legislative framework takes into consideration the shift in the power position that DRM offers. Thereafter, the shortcomings of the current legislative framework are analysed in view of the prospective legal dimensions of DRM. This analysis is followed by an assessment of current suggestions for corrective means in the regulation of DRM, which ends in a regulative model proposed by the author.

The method used in the research is that of legal informatics and information law. Legal informatics analyses the interrelationship between law and information and communication technologies. In this thesis, copyright is seen as part of information law and more specifically the modern European information policy, which usually is referred to as “the common information area”. A fundamental principle emanating form this body of law is the principle of free flow of information, which is used as a guiding principle for the regulative model proposed in this thesis.

The aim of this thesis is to contribute to the understanding of DRM as an object of regulation within the copyright system and to further the discussion of the proper regulation of digital rights management systems as a part of a balanced copyright regime.

DRM (Digital Rights Management) består av system såsom kopieringsskydd, rättighetsförvaltningssystem och system för elektronisk handel, med hjälp av vilka man elektroniskt hanterar rättigheter till och styr användning av verk. DRM-system används av upphovsmän och andra rättsinnehavare för att på ett aktivt eller passivt sätt skydda innehåll såsom musik, film, spel och datorprogram mot oauktoriserad användning och spridning.

Den rättsliga regleringen av DRM-system förbjuder kringgående av dels tekniska åtgärder och dels information gällande rättighetsförvaltning. Gällande lagstiftning utgår från att DRM-systemen endast används för att säkerställa upphovsrätten i den digitala miljön. Inom rättslitteraturen har man dock framfört farhågor över att DRM-system ”låser in” upphovsrättsliga verk och omkullkastar upphovsrättens balans, dvs. den balans mellan sinsemellan motstridiga intressen och värderingar, som det upphovsrättsliga institutet strävar efter att uppnå. Det rättsliga skyddet av DRM-system har ansetts utgöra ytterligare ett led i den expansion av upphovsrätten som ägt rum.

Avhandlingen analyserar på vilket sätt DRM-system kan sägas öka rättsinnehavarnas kontrollmakt och påverka den upphovsrättsliga balansen. Avhandlingens primära fråga är hur man ur regleringsteoretisk eller rättspolitisk synvinkel kunde återställa upphovsrättens balans med tanke på rättsinnehavarnas ökade möjlighet att kontrollera verksanvändning med hjälp av DRM. Ett aktuellt problem är att upphovsrätten upplevs som allt mindre legitimt och som en allt större börda för verksamhet med primärt icke-kommersiella motiv.

I avhandlingen hävdas att lagstiftarnas syn på DRM har varit alltför snäv, och att DRM-system bör betraktas ur ett bredare perspektiv. Avhandlingen strävar efter att åskådliggöra och öka förståelsen för DRM-systemens rättsliga dimensioner och erbjuder en alternativ modell för hur man kunde återbalansera det upphovsrättsliga systemet med beaktande av de ökade möjligheterna till elektronisk rättighetshantering både till rättsinnehavarnas och till användarnas fördel.

Avhandlingen utgör ett inlägg i diskussionen om hur informationssamhällets upphovsrätt borde utvecklas med beaktande av behovet att sammanjämka kommersiella och icke-kommersiella aspekter samt rättsinnehavares och användares intressen.

DRM ja tekijänoikeuden epätasapaino

Oikeuksienhallintajärjestelmiä (Digital Rights Management eli DRM -järjestelmät) käytetään yhä suuremmassa määrin digitaalisen sisällön suojaamiseksi ja sisällöntuottajien kaupallisten intressien turvaamiseksi. Järjestelmät ovat kehittyneet yksinkertaisista kopiosuojauksista kokonaisvaltaisiin oikeuksien hallinnointi- ja suojajärjestelmiin, mikä lisää sisällöntuottajien mahdollisuuksia tehokkaasti määrätä aineiston käytöstä.

Teknisiä suojauksia tai oikeuksien hallinnointia koskevia tietoja ei lain mukaan saa kiertää tai poistaa. Voimassa olevassa lainsäädännössä lähdetään siitä, että DRM-järjestelmiä käytetään tekijänoikeuden turvaamiseksi digitaalisessa ympäristössä. Oikeuksienhallintajärjestelmillä ei siten olisi tekijänoikeusjärjestelmässä vaikutuksia eri intressien tasapainoon. DRM-järjestelmät asettavat kuitenkin käytännössä esteitä myös käytölle, joka kuuluu tekijänoikeuden rajoitusten piiriin ja jonka osalta tekijän määräämisvaltaa on laissa rajoitettu. Oikeuskirjallisuudessa onkin esitetty, että käyttäjien oikeudellista asemaa tulisi parantaa esimerkiksi myöntämällä positiivisia ”käyttöoikeuksia” tai lisäämällä oikeuksia kiertää oikeudenhallintajärjestelmiä.

Väitöskirjan kysymyksenä on, miltä osin DRM-järjestelmien käyttö johtaa tekijänoikeudellisen tasapainon järkkymiseen ja millä tavoin tasapaino voitaisiin palauttaa.

Väitöskirjan aluksi tutkitaan, miten DRM-järjestelmien käyttö lisää sisällöntuottajien määräämisvaltaa ja millä tavoin tämä määräämisvalta on laissa suojattu. Tämän jälkeen analysoidaan DRM-järjestelmien oikeudellisia ulottuvuuksia sen selvittämiseksi, miten ne on huomioitu tekijänoikeudellisessa sääntelyssä. Lopuksi hahmotellaan miten DRM-järjestelmiä tulisi säännellä, jotta sääntelyn vaikutukset eri intressitahojen asemaan olisivat nykyistä tasapainoisemmat.

Väitöskirja on kriittinen puheenvuoro informaatioyhteiskunnan tekijänoikeudellisesta sääntelystä.