| Nimeke: | Ohjailusta kilpailuun : Suomen hallitusten kasvu- ja rakennepolitiikka vuosina 1962-1999 |
| Muu nimeke: | From guidance to competition. The growth and structural policy of the Finnish governments in 1962-1999 |
| Tekijä: | Mannermaa, Kauko |
| Muu tekijä: | Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, yhteiskuntahistorian laitos Helsingfors universitet, statsvetenskapliga fakulteten, institutionen för samhällshistoria University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Social Science History Valtion taloudellinen tutkimuskeskus |
| Päiväys: | 2007-05-11 |
| Taso: | Väitöskirja (monografia) |
| Tiivistelmä: | Tutkimus tarkastelee Suomen hallitusten vuosina 1962-1999 harjoittaman kasvu- ja rakennepolitiikan sisältöä, muuttumista ja muutosten syitä. Kasvu- ja rakennepolitiikalla tarkoitetaan politiikkaa, jonka tarkoituksena on vaikuttaa kansantalouden kehitykseen ensi sijassa keskipitkällä tai pitkällä (vähintään noin viiden vuoden) aikavälillä. Kasvu- ja rakennepolitiikkaa arvioidaan mm. hallitusohjelmien pohjalta. Politiikan yleislinjan lisäksi arvioidaan julkisen talouden osuutta kansantaloudessa sekä muutoksia 10 sektoripolitiikan lohkolla.
Kasvu- ja rakennepolitiikka jakaantuu tutkimuksessa kolmeen kauteen: ohjailutalouden kauteen 1962-77, siirtymäkauteen 1977-91 ja kilpailutalouden kauteen 1991-99. Talouden avautuminen on ollut keskeinen kasvu- ja rakennepolitiikan sisältöön vaikuttava tekijä. Politiikan muutosten taustalla on ollut lukuisia muita tekijöitä, kuten talouden rakenteen ja talouden ongelmien muuttuminen sekä talouden kasvuprosessin luonteen muuttuminen ekstensiivisestä intensiiviseen kasvuun. Sektoripolitiikassa tarkastelukautena painoa menettäneitä lohkoja olivat maatalous- ja metsäpolitiikka sekä hyvinvointipolitiikka ja painoa lissänneitä lohkoja erityisesti työvoimapolitiikka ja ympäristöpolitiikka. Vaikka yleisen kasvu- ja rakennepoliittisen linjan vaikutus näkyi myös eri lohkoilla harjoitetussa politiikassa, sektoripolitiikan murrokset eivät välttämättä tapahtuneet samanaikaisesti politiikan yleislinjan murrosten kanssa. Tutkimuksessa arvioidaan myös kasvu- ja rakennepoliittiseen ajatteluun vaikuttaneiden tekijöiden (poliittisten muutosten, ulkomaisten vaikutteiden ja taloustieteellisen ajattelun muutosten) vaikutuksia harjoitettuun politiikkaan. Poliittisia muutoksia enemmän harjoitettuun politiikkaan vaikutti eri aikoina vallinnut poliittis-ideologinen ilmasto ("ajan henki"). Ulkomaiset vaikutteet harjoitettuun politiikkaan tulivat 1960- ja 1970-luvuilla pääasiassa niistä Länsi-Euroopan maista, joissa julkisen vallan suunnittelulla oli verrattain vahva asema ja joissa talouden kehitys oli suotuisaa. Sosialististen maiden vaikutusta oli nähtävissä 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa, jolloin niiden kasvu vielä näytti nopealta. 1980-luvulla kasvu- ja rakennepolitiikka alkoi muuttua USA:sta ja Britanniasta alkunsa saaneen kehityksen tuloksena. Kansainvälisten järjestöjen vaikutus Suomen kasvu- ja rakennepolitiikkaan korostui erityisesti 1980-luvun lopulta alkaen. Politiikan linjan muutoksissa oli nähtävissä myös taloustieteellisen ajattelun muuttumisen vaikutusta. |
| Avainsanat: | taloushistoria |
| Näytä kaikki kuvailutiedot | |