| Nimeke: | Alkio- ja kantasolututkimuksen sääntely bio-oikeudellisena mallina |
| Tekijä: | Walin, Laura |
| Muu tekijä: | Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, rikos- ja prosessioikeuden laitos sekä oikeuden yleistieteiden laitos Helsingfors universitet, juridiska fakulteten, institutionen för straff- och processrätt samt juridikens allmänna studier University of Helsinki, Faculty of Law, Department of Criminal Law, Juridical Procedure and General Jurisprudential Studies |
| Päiväys: | 2010-01-29 |
| Taso: | Väitöskirja (artikkeli) |
| Tiivistelmä: | MIHIN IHMISALKIOITA JA KANTASOLUJA SAA KÄYTTÄÄ?
Väitöskirjassa selvitettiin alkioiden, kudosnäytteiden ja kantasoluviljelmien käytön oikeudellisia reunaehtoja alkion, tutkijan ja kudosnäytteen luovuttajan näkökulmasta. Kritisoin kansallista sääntelyä siitä, että terapeuttisen kloonauksen tuloksen asema on kotimaisessa lainsäädännössä sääntelemättä sekä sitä, että alkiotutkimukseen liittyvät kriminalisoinnit on mielestäni liian vähäisesti perusteltu vetoamalla ainoastaan kriminalisoitujen tekojen ihmisarvon vastaisuuteen. Mikäli ihmisarvon vastaisuutta käytetään alkiotutkimuksen rajoittamisen perusteena, tulisi lakiehdotuksen perusteluissa avoimesti kertoa, miksi kiellettäväksi säädetty teko on ihmisarvon vastainen. Optimaalisessa tilanteessa tällainen arvio syntyisi laajemman yhteiskunnallisen keskustelun perusteella. Esitin, että eettisillä toimikunnilla voisi olla keskeinen rooli tällaisen keskustelun käynnistäjänä, analysoijana ja yhteenvetäjänä. Vertailin myös Suomen, Ruotsin ja Norjan alkiotutkimusta koskevaa lainsäädäntöä suhteessa Euroopan neuvoston biolääketidespimukseen. Kun näitä kolmea eroavaa kansallista lainsäädäntöä peilattiin sopimuksen tekstiä vasten, oli ilmeistä, kuinka paljon harkintamarginaalia alkiotutkimuksen osalta sopimuksessa jää sopimusvaltioille. Ihmisalkioilla tehtävä tutkimus on toimintaa, jonka sallittavuudesta on hyvin erilaisia näkemyksiä Euroopan sisällä globaalista tarkastelusta puhumattakaan. Biolääketiedesopimuksen sanamuoto olikin tietoinen kompromissi, jota oli tarkoitus tarkentaa erillisessä lisäpöytäkirjassa. Pöytäkirjaa valmisteleva työryhmä on saanut jatkoaikaa toiminnalleen, ja sen tuorein mandaatti oli voimassa vuoden 2009 loppuun asti. Tutkimuksessa analysoitiin myös kudosnäytteiden luovuttajan oikeusasemaa ja mahdollisuuksia parantaa sitä vallitsevan lainsäädännön puitteissa. Kaikki ihmiset ovat potentiaalisia kantasoluviljelmien lähteitä, ja soluviljelmien ja kudosnäytekokoelmien ollessa uuden genomitiedon valossa mahdollisesti kaupallisesti hyvinkin arvokkaita, oli tarpeen tarkastella takaavatko nykyiset oikeussäännöt riittävät oikeussuojakeinot kudosnäytteiden luovuttajille. Päädyin siihen, että sekä tutkijoiden että näytteenluovuttajien näkökulmasta olisi selkeämpää ja oikeudenmukaisempaa nähdä kudosnäyte esineenä, johon luovuttajalla on omistusoikeus, jonka hän voi sitten kokonaan tai osittain luovuttaa tutkijalle. Omistusoikeuskonstruktiossa olisi mahdollista sopia myös tulevan taloudellisen hyödyn jakamisesta. Niin ikään säännökset mahdollisesta hyvityksestä omistusoikeutta loukattaessa olisivat selkeämmät. Myös alkioperäiset solutuotteet ovat potentiaalisesti taloudellisesti arvokkaita, ja tutkimuksessa pyrittiin selvittämään myös alkioiden kaupalliseen hyödyntämiseen liittyviä kysymyksiä. Tutkin Euroopan patenttiviraston marraskuussa 2008 antamaa ratkaisua, jossa yksiselitteisesti evättiin patentit sellaisilta tuotteilta, joiden valmistaminen vaatii alkioiden tuhoamisen. Patenttioikeudellisesta näkökulmasta eurooppalainen alkio- ja kantasolututkimus joutui ratkaisun myötä aikaisempaa huonompaan asemaan kahdesta syystä: ensinnäkin taloudellinen kannustin alkio- ja kantasolututkimuksen tekemiselle pieneni selvästi ja toisaalta eurooppalainen käytäntö pirstaloitui jälleen, kun kansalliset alkiopatentit ovat ainakin toistaiseksi periaatteessa mahdollisia niin kauan kuin EY-tuomioistuin ei ole antanut vastaavaa tulkintaa bioteknologiadirektiivistä. Väitöstutkimuksen tavoitteena oli paitsi analysoida edellä kerrotuista näkökulmista alkio- ja kantasolututkimuksen säätelyä myös tutkia, voisiko tuon analyysin perusteella hahmottaa bio-oikeuden yleisiä periaatteita ja käsitteitä, ja voisiko bio-oikeus tällä perusteella olla mahdollisesti itsenäinen oikeudenala. Esitin, että bio-oikeus on itsenäistymässä oleva oikeudenala, jolla on lääkintäoikeudesta erilliset kysymyksenasettelut johtuen siitä, että sääntelyn kohde on eri, modernin bioteknologian tuottamat objektit. Tästä seuraten bio-oikeuden periaatteet ja käsitteet ovat osittain toiset kuin lääkintä-oikeuden, vaikka niiden pohjana olevat oikeuslähteet ovatkin pitkälti samat. Toiselta laidaltaan bio-oikeus on siis kiinni lääkintäoikeudessa, toiselta laidaltaan puolestaan ympäristöoikeudessa. Ainoastaan aika näyttää, miten oikeusjärjestyksemme kehittyy ja vakiintuuko bio-oikeus siihen itsenäisenä oikeudenalana. |
| Avainsanat: | lääkintä- ja bio-oikeus |
| Näytä kaikki kuvailutiedot | |