| Nimeke: | Ihanne ja todellisuus : Jäsenyyteen sitoutuminen Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa 1960-luvulta 2000-luvulle |
| Tekijä: | Häkkinen, Seppo |
| Muu tekijä: | Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta, käytännöllisen teologian laitos Helsingfors universitet, teologiska fakulteten, institutionen för praktisk teologi University of Helsinki, Faculty of Theology, Department of Practical Theology |
| Päiväys: | 2010-01-30 |
| Taso: | Väitöskirja (monografia) |
| Tiivistelmä: | Tutkimuksen aiheena on jäsenyyteen sitoutumisen ihanne ja todellisuus Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa 1960-luvulta 2000-luvulle. Tutkimuksessa selvitetään, millaista sitoutumista Suomen evankelis-luterilainen kirkko odottaa jäseniltään ja miten todellisuudessa kirkon jäsenyyteen sitoutuminen toteutuu. Tutkimuskohteena on myös se, missä määrin ihanteen ja todellisuuden suhde on tarkastelujaksolla muuttunut. Lisäksi analysoidaan sitoutumisen ihanteen ja todellisuuden välillä vaikuttavia tekijöitä.
Tutkimusaineistona ovat sitoutumisen ihannetta tutkittaessa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjat, katekismukset, kristinoppi, kirkon yhteiset suunnitelmat ja strategiat sekä kirkkolaki ja -järjestys. Sitoutumisen todellisuutta selvitetään kirkon jäsenyyden, seurakunnalliseen toimintaan osallistumisen ja yksityisen uskonnonharjoittamisen sekä kristilliseen uskoon asennoitumisen pohjalta. Empiirisen aineiston muodostavat kirkon tilastot, Tilastokeskuksen aineistot sekä aiemmin toteutetut kyselytutkimukset. Sitoutumisen ihanteena on kirkon jäsenyys sekä kristillisen uskon perusasioiden tiedollinen hallinta ja niihin liittyvä päivittäinen hartauselämä. Kirkon jäsenen odotetaan hoitavan uskoaan elämällä sanan ja sakramenttien osallisuudessa, kantavan vastuuta seurakunnasta ja hoitavan tunnollisesti maallista kutsumustaan. Sitoutumisen ihanteessa ei tarkastelujaksolla ole tapahtunut suuria muutoksia. Sitoutumisen todellisuus on sen sijaan muuttunut. Kirkkoon kuuluvien osuus on laskenut. Osa seurakuntien toimintamuodoista, kuten kirkolliset toimitukset, juhla-aikojen seurakunnallinen toiminta sekä lapsi- ja rippikoulutyö, tavoittavat edelleen suuren osan suomalaisia. Yleinen suuntaus on kuitenkin osallistumisaktiivisuuden laskeminen. Myös sitoutuminen kirkon opettamaan uskoon Jumalasta on vähentynyt. Sen sijaan yksityinen uskonnonharjoitus ei ole juurikaan muuttunut. Sitoutumisen näkökulmasta Suomen evankelis-luterilainen kirkko elää teologisen ideaalin ja sosiologisen empirian jännitekentässä. Yhteiskunnan muutos on haastanut kirkon perinteisen yhteisöllisyyden, jonka heikentyminen on osaltaan vähentänyt kirkkoon kuulumista. Tradition siirtymisen ohentuessa erityisesti nuorempien sukupolvien jäsentietoisuus on heikentynyt. Modernisaatiokehitys on vaikuttanut kirkon identiteettiin, jossa tapahtunut muutos on johtanut kirkon sisäiseen eriytymiseen. Kansankirkkorakenne on säilynyt, mutta identiteetti hämärtynyt. Kirkko on sopeutunut yhteiskunnan muutokseen tuomalla lisääntyvässä määrin uskonnon ulkoisia vaikutuksia varsinaisen uskonnollisen sanoman rinnalle. Pysyvän sanoman ja muuttuvan toimintaympäristön välinen jännite on lisääntynyt. Kyse on kontekstuaalisuudesta, joka edellyttää kirkkoa arvioimaan seurakuntaelämän, opetuksen ja toiminnan luonnetta sekä kirkon käyttämää kieltä ja kulttuurista tapaa. Individualisoitumisen aiheuttama privaattikristillisyys haastaa kirkon teologian ja opetuksen sekä jumalanpalveluselämän ja suhteen kulttuurielämään. |
| Avainsanat: | teologia |
| Näytä kaikki kuvailutiedot | |