Maaseutuopistoista Yliopistoon : Maatalous- ja metsätieteiden tutkimus- ja opetustoiminnan akatemisoitumisprosessi Helsingin Yliopistossa vuoteen 1945

Abstract

From Provincial Institutes to the University. The Academisation Process of the Research and Teaching of Agricultural and Forest Sciences at the University of Helsinki before 1945.

This study focuses on the teaching and research conducted in the Faculty of Agriculture and Forestry at the University of Helsinki, as well as in its predecessor, the Section of Agriculture and Economics before 1945. The study falls into the field of university history. Its key research question is the academisation process, an example of which is the academisation process of the teaching and research of agricultural and forest sciences in Finland. From a perspective of university history, the study looks at academisation as the beginning of university-level teaching and research in these fields, or their relocation to a university or another institute of university standing. In addition to the above, the academisation process also includes the establishment of the position of the subjects and their acceptance as part of university activity. Academic closure, on the other hand, prevents the academisation of new subjects.

In Finland, the preliminary stage of the academisation of the research and teaching of the agriculture and forestry was the Age of Utility, when questions concerning the subjects became part of clerical and civil service training at the Royal Academy of Turku in the mid-18th century. In the mid-19th century, as a result of social and economic development, agricultural and forestry professionals needed more theoretical professional training. At that time, the Imperial Alexander University was focused on traditional professional training and theoretical education, so, because of this academic closure, practical training for agronomists and foresters was organised at first outside the University at the Mustiala Agricultural Institute and the Evo Forest Institute. In the late 19th century, discussion began on the reform of higher agricultural and forestry education. This led, from the 1890s, to the academisation of higher agricultural and forestry education and research at the Alexander University.

Academisation was followed by a transitional stage, during which the work of the Section of Agriculture and Economics, which had begun in 1902, became more established in about 1910. The position of the agricultural and forest sciences was, however, largely temporary, because of the planned Agricultural University. A sign of this establishment and of the rise in scientific status of the subjects was the commencement of operations of the Faculty of Agriculture and Forestry in 1924. Furthermore, as a consequence of the development of the subjects and the collapse of the Agricultural University project, agricultural and forest sciences gradually began to be accepted at the University of Helsinki from the end of the 1920s. This led to the allocation of sites for the faculty buildings and research farms, and to the building of ‘Metsätalo’ before the Second World War.

Key words: academisation, academisation process, academic closure, university history, University of Helsinki, Faculty of Agriculture and Forestry, agricultural sciences, forest sciences, agronomy training, forestry training

Tutkimus käsittelee Helsingin Yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan ja sitä edeltäneen maanviljelys-taloudellisen tiedekuntaosaston maatalous- ja metsätieteellistä opetus- ja tutkimustoimintaa vuoteen 1945. Tutkimus kuuluu yliopistohistorian alaan. Sen keskeinen tutkimusongelma on akatemisoitumisprosessi, josta esimerkkitapauksena on maatalous- ja metsätieteiden opetus- ja tutkimustoiminnan akatemisoitumisprosessi Suomessa. Tutkimus näkee yliopistohistorian näkökulmasta akatemisoitumisen tieteen- tai oppialan opetus- ja tutkimustoiminnan alkuna yliopistotasoisissa oppilaitoksissa tai siirtymisenä yliopistoon. Akatemisoitumisprosessiin puolestaan kuuluvat näiden lisäksi oppiaineiden aseman vakiintuminen ja tuleminen hyväksytyiksi osaksi yliopistotoimintaa. Akateeminen sulkeminen puolestaan estää uusien oppialojen akatemisoitumista.

Maatalous- ja metsätieteiden tutkimus- ja opetustoiminnan akatemisoitumisprosessin esivaihe Suomessa oli hyödyn aikakausi, jolloin maa- ja metsätalouden kysymykset tulivat osaksi Kuninkaallisen Turun Akatemian pappis- ja virkamieskoulutusta 1700-luvun puolivälissä. Yhteiskunnan ja talouden kehityksen myötä maa- ja metsätalouden ammattilaiset tarvitsivat lisää teoreettista ammattikoulutusta 1800-luvun puolivälissä. Tuolloin Keisarillinen Aleksanterin-Yliopisto oli keskittynyt perinteisten professioiden kouluttamiseen ja teoreettiseen opetukseen, joten tämän akateemisen sulkemisen vuoksi agronomien ja metsänhoitajien käytännönläheinen koulutus järjestettiin aluksi Yliopiston ulkopuolella Mustialan maanviljelysopistossa ja Evon metsäopistossa. 1800-luvun lopulla alkoi keskustelu korkeimman maatalous- ja metsäopetuksen uudistamisesta. Tämä johti 1890-luvulta alkaen korkeimman maatalous- ja metsäopetuksen sekä maatalous- ja metsätieteellisen tutkimustoiminnan akatemisoimiseen Aleksanterin-Yliopistoon.

Akatemisoitumista seurasi siirtymävaihe, jonka aikana vuonna 1902 toimintansa aloittaneen maanviljelys-taloudellisen tiedekuntaosaston toiminta alkoi vakiintua noin vuonna 1910. Maatalous- ja metsätieteiden asema oli kuitenkin pitkään väliaikainen suunnitellun maatalouskorkeakoulun vuoksi. Vakiintumisen ja oppiaineiden tieteellisen statuksen nousun merkki oli vuonna 1924 toimintansa aloittanut maatalous-metsätieteellinen tiedekunta. Lisäksi oppiaineiden kehityksen ja maatalouskorkeakouluhankkeen kaatumisen seurauksena maatalous- ja metsätieteet alkoi vähitellen saada hyväksytyn aseman Helsingin Yliopistossa 1920-luvun lopulta alkaen. Ennen toista maailmansotaa varattiinkin tiedekunnan laitosrakennusten tontit ja koetilat sekä rakennettiin Metsätalo.