Tunnusmerkin suoja verkkotunnuskäytössä

Abstract

Study seeks to clarify the scope of protection for protected signs, such as trademarks and trade names, in situations where a protected sign serves as a domain name. The principal question is whether this scope of protection is different compared to general scope of protection for protected signs.

I have discussed the criteria defining the content of protection applicable in situations where domain name registration and use conflict with rights for protected signs. Also the criteria used to resolve conflicts between several rights for protected signs in these situations are being examined.

When applying the rules governing the cancellation of a domain name registration, the relevant criteria include the criterion of confusion, the rule governing priority in domain name registration, the rule governing lack of legitimate interest, the criteria concerning protection of the independent goodwill of a sign and the criterion of bad faith. According to these rules, the criterion concerning the territorial protection of intellectual property, the requirement to use a sign in commerce and the requirement to use a sign in order to distinguish origin or in a way that damages its origin function, are irrelevant. For instance, the criterion of confusion applied to domain name use is interpreted in an autonomous way: the assessment of confusion is based mainly on the things that an internet user would know before opening an internet site. Therefore, the “initial interest confusion” doctrine is being applied on the subject.

Moreover, when a situation concerning the prohibition of domain name use is resolved by applying trademark law or trade name law, there is a tendency, at least some to some degree, to reconstruct the general criteria defining the content of protection and the criteria used to resolve conflicts between several rights for protected signs.

This demonstrates a fragmentation process in the area of the law of protected signs. Modification of the said criteria is necessary in order to ensure a suitable level of protection within this new way to use signs. This indicates that the way of use a protected sign has increasing relevance when determining the scope of protection.

Yrityksen verkkotunnus on monesti yrityksen tärkeimpiä markkinoinnin välineitä. Esimerkiksi verkkokaupan koko liikevaihto voi kertyä internetsivun kautta syntyneistä asiakaskontakteista. Nykyaikaisessa liiketoiminnassa ei olekaan yhdentekevää, minkälaisia verkkotunnuksia yritys tai sen kilpailijat voivat rekisteröidä.

Tunnusmerkkioikeuden, yleensä tavaramerkin tai toiminimen, haltija voi eräissä tapauksissa puuttua tunnusmerkkiä loukkaavan verkkotunnuksen käyttöön. Tutkimus käsittelee tunnusmerkkioikeuden perusteella syntyvää suojaa tilanteessa, jossa verkkotunnuksen väitetään loukkaavan suojatun tunnusmerkin antamaa yksinoikeutta. Keskeinen tutkimuskysymys on, eroaako tunnusmerkin saama suoja verkkotunnuskäytössä muista käyttötilanteista.

Tutkimuksessa tarkastellaan tunnusmerkin haltijan saamaa suojaa sekä sui generis -tyyppisten verkkotunnuksen peruuttamista ja siirtämistä koskevien säännösten (fi-verkkotunnusta koskeva Suomen verkkotunnuslaki, eu-verkkotunnusta koskeva eu-verkkotunnusasetus ja muun muassa com- ja net-verkkotunnuksia koskeva UDRP-ratkaisusäännöstö) mukaan. Lisäksi tarkastellaan suojan antamista verkkotunnuskäytössä tavaramerkki- ja toiminimilainsäädännön mukaisesti sekä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain antamaa suojaa.

Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että tunnusmerkkioikeuden perusteella syntyvä suoja verkkotunnuskäytössä eroaa eräiltä osin yleisestä tunnusmerkkioikeudellisesta suojasta. Suojan sisältöä koskevat ja tunnusmerkkioikeuksien välisten konfliktien ratkaisussa noudatettavat perusteet ratkaistaessa asia verkkotunnuksen peruuttamista ja siirtämistä koskevien säännösten perusteella ovat verkkotunnuksen rekisteröintiin liittyvä aikaprioriteetti, sekoitettavuus ja tunnusmerkin itsenäisen liikearvon tarkemmin määriteltävä loukkaaminen. Lisäksi on tyypillistä edellyttää, ettei verkkotunnuksen haltijalla ole oikeutettua perustetta verkkotunnukseen ja että hän on ollut vilpillisessä mielessä. Näitä edellytyksiä sovelletaan vaihtelevassa määrin verkkotunnusrekisteröinnin peruuttamista ja siirtämistä koskevissa säännöksissä ja niiden perusteella annetuissa ratkaisuissa.

Verkkotunnuksen rekisteröintiin voidaan puuttua riippumatta siitä, ulottuuko verkkotunnuksen käyttö tunnusmerkin maantieteelliselle suoja-alueelle. Suojan edellytyksenä ei ole, että tunnusta käytettäisiin elinkeinotoiminnassa. Verkkotunnusrekisteröinnin peruuttamista ja siirtämistä koskevissa säännöksissä ei myöskään aseteta kielto-oikeuden edellytykseksi verkkotunnuksen käyttämistä tunnusmerkille ominaisella tai tunnusmerkin alkuperä- tai yksilöintitehtäviä vahingoittavalla tavalla. Esimerkiksi sekoitettavuutta tulkitaan usein autonomisesti siten, että kokonaisarvioinnin sijasta arvioitavana on internetin käyttäjän saama käsitys sivun haltijasta ennen sivun avaamista ilmenevien seikkojen perusteella.

Oikeuskäytännöstä ja oikeuskirjallisuudesta on havaittavissa merkkejä siitä, että myös tunnusmerkkejä koskevaa yksinoikeuslainsäädäntöä sovellettaessa suojan saamisen edellytysten sisältö olisi muuttumassa. Yksinoikeuslakien tulkinnat näyttävät osin lähestyvän verkkotunnusrekisteröinnin peruuttamista ja siirtämistä koskevissa säännöksissä omaksuttuja ratkaisumalleja. Tämä merkitsee sui generis -tyyppisten säännösten tulkintojen säteilemistä tunnusmerkkejä koskevien yksinoikeuslakien soveltamiseen. Suojatun tunnusmerkin verkkotunnuskäyttöä koskevan kielto-oikeuden sisältö onkin eriytymässä suhteessa tunnusmerkkioikeudellisen kielto-oikeuden yleiseen sisältöön. Ratkaisujen aineellisen hyväksyttävyyden kannalta eriytymistä voi pitää perusteltuna verkkotunnusympäristössä. Kehitys merkitsee, että tunnusmerkin käyttötavalla on kasvavaa merkitystä suojan sisällön määräytymisessä.