Historiallinen muutos ja kansallinen kertomus Suomalaiset ja historia -esitutkimuksessa

Abstract

Pro gradu -tutkielmani kuuluu historiatietoisuuden empiirisen tutkimuksen piiriin. Historiatietoisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä prosessia, jossa ihmiset jäsentävät ajallisia kokemuksiaan. Ihmisten käsitykset menneestä vaikuttavat heidän käsityksiinsä nykyisyydestä ja muokkaavat samalla tulevaisuudenodotuksia.

Pro gradu -tutkielmani alkuperäisaineistona on Historiatietoisuus Suomessa -tutkimushankkeen Suomalaiset ja historia ¬-esitutkimuskyselyaineisto. Esitutkimus toteutettiin keväällä 2009 lähettämällä kyselylomake 1000 satunnaisesti valitulle Manner-Suomessa asuvalle 15–79 -vuotiaalle henkilölle.

Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenäni, on miten kyselyyn vastanneet jäsentävät historiallista muutosta ja kehitystä. Toisena tutkimuskysymyksenäni on, miten vastaajat tulkitsevat Suomen kansallista kertomusta. Kolmanneksi tarkastelen, kuinka kyselytutkimus soveltuu historiatietoisuuden tutkimiseen. Samalla tarkastelen kyselytutkimuksen käytön mahdollisuuksia ja rajoja historiatietoisuuden tutkimuksessa.

Metodinani ovat aikaisemmissa vastaavanlaisissa kyselytutkimuksissa käytetyt tilastollisen päättelyn menetelmät hermeneuttiseen tulkintaan yhdistettynä. Vastausjakaumien tarkastelun ja korrelaatioiden vertailun lisäksi tarkastelin aineistosta eksploratiivinen faktorianalyysin avulla nousevia tulkintaulottuvuuksia. Kvantitatiivisen aineiston analyysissani korostui tilastollisen päättelyn avulla saatujen tulosten sisällöllisen merkitsevyyden tarkastelu. Osana analyysiani testasin aiemman tutkimuksen ja oman esiymmärrykseni pohjalta muodostettuja hypoteeseja.

Tutkimustulokseni jakautuvat kahtia vastaajien historiatietoisuutta käsitteleviin tuloksiin ja kyselytutkimuksen metodin arviointiin. Kyselyn tulosten valossa Suomen 1900-luvun historia piirtyy vastaajille pitkälti kansallisena edistyskertomuksena. Vastaajat kokivat kyselyn yhteydessä historian kansalliseksi suurkertomukseksi, jossa korostuvat suurmiesten teot. Osittain tästä syystä historian muutosvoimina korostuivat vastauksissa persoonattomat ja lainomaiset voimat, kun taas yksilön mahdollisuudet vaikuttaa historian kulkuun nähtiin vähäisiksi.

Vuoden 1918 tapahtumien tulkinnoissa valtaosa vastaajista korosti vastakkainasettelun jääneen taka-alalle. Talvi- ja jatkosodan tulkinnoissa korostuivat puhtain asein käyty taistelu ja kansallinen yhtenäisyys, vaikka myös vastakkaisia tulkintoja esiintyi.

Kansainvälisen tulevaisuuden ja kansallisen menneisyyden välille nousi kyselytutkimuksen tulosten perusteella jännite. Tulevaisuuden haasteet, joihin Suomen odotetaan vastaavan, ovat kansallisvaltioiden rajat ylittäviä. Kansallisvaltio on kuitenkin edelleen keskeinen toimija ja vastaajat odottivat kansallisvaltion tarttuvan tulevaisuudessa esiintyviin ongelmiin. Kansainvälistyminen haastaa kansallista kertomusta, mutta saa samalla monet ihmisistä kääntymään yhä tiukemmin kansallisen kertomuksen pariin. Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että kansainvälisyyttä korostavien tulevaisuudenodotusten myötä koko kansallista kertomusta tullaan arvioimaan uudelleen.

Kyselytutkimus tuotti mielenkiintoista tietoa vastaajien historiatietoisuudesta, mutta metodin käyttöön liittyy myös erilaisia rajoitteita ja haasteita. Näistä rajoitteista päällimmäisenä nousi esiin kyselytutkimuksiin rakenteellisesti liittyvä vastaajien johdattelu ja keskittyminen pinta-asenteisiin. Näitä rajoitteita voidaan avartaa esimerkiksi tekemällä syventäviä jatkohaastatteluja vastanneiden kanssa.