Oikeuden hakijat : Tutkimus Vaasan hovioikeuden perustamisesta ja varhaisesta toiminnasta

Abstract

Iisa Vepsä: The Seekers of Justice. A Study on the Establishment and the early Activity of the Appeal Court of Vaasa.

Gustav III established a new appeal court in the city of Vaasa in 1775, during his visit to Finland. The first two research questions of the dissertation centre on the problem of the founding of the new appeal court: why was it established and did the reform turn out to be useful? The reasons given at the time can be found in the document that established the court, as well as the many speeches made during the inauguration ceremony in Stockholm in 1776. These have been used as the starting point in searching for the reasons for the court’s establishment, which can be tied to goals typical of the Enlightenment. These goals included the ensuring of external and internal safety, the increase of the population, the improvement of industry and agriculture as well as services to improve public well-being.

The court’s establishment as well as the impressive new court building increased the enlightened reputation of the king, but after the lavish inauguration ceremonies the everyday life of the new appeal court started. This is what the third research question focuses on. How did an appeal court function in practice at the end of the eighteenth century? This question has been approached keeping in mind the stated interest in improving the "access to justice". This is why the focus of the dissertation is especially on the appeal function of the new court whilst its other tasks have not been researched as closely.

The activities of the Vaasa appeal court have been studied with the help of archive material for this period. Three years have been chosen to get a look at the court in action after its establishment: 1780, 1790 and 1800. There is sufficient source material to provide us with a picture of the workings of the appeal court in the late eighteenth century.

From the data it is possible to gain some idea as to the type of people who used the court. Justice was sought by people from all strata of society: from nobles to vagrants, from clergy to servants, from merchants to peasants. The peasants, who formed the largest part of the population, also dominated the list of appellants. The source material provides a good picture of what the appeal court did in practice. The largest category of incoming matters involved administrative issues. The declining number of the cases submitted indicates that this method of controlling the lower courts activities was probably on the decline. Also the number of prosecution cases (which nearly always involved cases of misconduct by lower court judges) had diminished somewhat by 1800. The role of the Vaasa appeal court as a court of first instance was minimal. Nearly all of the cases of first instance involved bankruptcy cases of the nobility and gentry. The number of appeal cases however more than doubled during this twenty-year period. The caseload was clearly increasing and this was especially true of civil cases.

The activity of the court shows that there was also a need to revise cases: in about forty percent of the cases the appeal court approved the lower court’s verdict. Approximately the same amount of verdicts were however either revised or overturned. The rest of the cases were partially revised, settled, dropped or lost on procedural grounds.

As an appeal instance the court dealt predominantly with cases that can be divided into three main categories: (1) crime and policy issues, (2) the possession and ownership of land and (3) liability for debts and other commercial matters. The number of these cases shows that there was a need for a new appeal court and that these were the areas where the administration of justice needed to be strengthened. The other reforms made to improve commerce and agriculture could be effective only if the judiciary and law enforcement operated properly.

Tutkimusteema

Väitöskirja on oikeushistoriaan alaan kuuluva tutkimus, joka käsittelee Kustaa III:n 1700-luvun lopulla perustamaa Vaasan hovioikeutta. Hovioikeuden perustaminen oli osa valistuneen kuninkaan Suomessa julistamaa ja Suomeen kohdistamaa reformia. Hovioikeusorganisaation uudistuksen lisäksi uudistettiin myös läänijakoa, minkä lisäksi erityisesti elinkeinoelämän edistämiseksi parannettiin liikennereittejä ja perustettiin kaksi uutta kaupunkia (Tampere ja Kuopio).

Vaasan hovioikeuden perustaminen

Kreivi Fredrik Axel von Fersen epäili hovioikeuden perustamisen jälkeen, että uudelle hovioikeudelle ei talonpoikaisvaltaisella Pohjanmaalla olisi mitään tarvetta ja että koko uudistus oli tehty vain kuninkaan maineen lisäämiseksi. Kustaa III käyttikin hyväkseen hovioikeuden perustamista ja vihkiäistilaisuutta Tukholmassa painottaakseen huolenpitoaan oikeudenhoidosta. Kustaa III oli kaapannut vallan Vapauden ajalla hallinneilta säädyiltä ja hän pyrki tämänkaltaisilla teoilla osoittamaan alamaisilleen, että hänen hallintonsa oli parempaa kuin säätyjen.

Hovioikeuden perustamiselle oli kuitenkin muitakin syitä. Turun hovioikeudella oli vaikeuksia selvitä lisääntyneestä juttumäärästä väkiluvun kasvaessa ja muutoksenhakujen lisääntyessä. Kustaa III itse argumentoi, että uusi hovioikeus oli tarpeen yhtäältä, jotta kauempanakin asuneet pääsivät hovioikeuteen ilman kohtuuttomia kustannuksia ja toisaalta, jotta alamaiset eivät sortuisi ottamaan oikeutta omiin käsiinsä. Uusi hovioikeus paransi mahdollisuuksia päästä oikeuteen ja takasi yhteiskuntarauhaa vallankaappauksen jälkeisessä tilanteessa. Kustaa III:n toteuttamat muut uudistukset vaativat myös toteutuakseen toimivaa oikeus- ja lääninhallintoa.

Vaasan hovioikeuden toiminta

Vaasan hovioikeuden varhaisen toiminnan tarkastelu osoittaa, että hovioikeus käsitteli erityisesti maatalouteen, vaihdantaan ja rikollisuuteen liittyneitä muutoksenhakujuttuja. Maanviljelyn suuri merkitys tuon ajan yhteiskunnalle näkyy myös siinä, että suurimman yksittäisen muutoksenhakijaryhmän muodostivat nimenomaan talonpojat. Kreivi von Fersen oli ollut oikeassa siinä, että hovioikeuden toimivalta-alueen asukkaat olivat pääosin talonpoikia. Sen sijaan hän oli ollut väärässä olettaessaan, ettei näillä olisi sellaisia oikeusjuttuja, joita olisi tarvetta käsitellä hovioikeudessa. Hovioikeudet eivät olleet kreivin olettamalla tavalla aatelin tuomioistuimia, vaan ne olivat kaikkien säätyryhmien käytössä aina palkollisista ja loisista kauppiaisiin ja aatelisiin.