Kouluruokailuhenkilöstö matkalla kasvattajaksi

Abstract

The National Board of Education in Finland has defined school catering as a part of education in comprehensive schools. School catering is defined in Finnish law and is financed by the municipalities. The emphasis on supplementary education in the school curriculum obliges the whole staff to learn new professional roles and to co-operate in the school com-munity. An in-service training programme, Smart Catering Staff (SCS) was designed and put into practice among school catering staff.

The aim of the one-year SCS programme was to add to and encourage the development of the know-how of catering personnel regarding new challenges in the school community as well as to enhance and empower their educator’s role in the school. The content of the programme consisted of four two-day intensive teaching sessions as well as assignments which were carried out between theese sessions. The main contents of the SCS programme were personal and organizational learning, school curriculum concerning school catering, school culture and co-operation, customer service, and the role of catering staff as educators.

The data in this action research was gathered from 2000 to 2008. The results show that the SCS programme can change the work community culture in that the catering staff is more encouraged to participate in the development projects of the school, and can see themselves more as educators alongside the teaching staff. It is concluded that in school communities all adults can be educators, but to achieve this aim empowering in-service training is needed.

The school catering staff’s commitment to participation in the education align with the educational goals of the school unite children’s and teens safety nets. This can affect for example the growth of communal responsibility and prevention of alienation.

Key words: School Catering, Smart School Catering Staff, Expanded Education, School Community, Action Research

Yli kuusikymmentä vuotta sitten säädettyä lakia kouluruokailun järjestämisestä kaikille lapsille varallisuudesta riippumatta voidaan luonnehtia aikansa sosiaaliseksi innovaatioksi. Opetuslaeissa ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa kouluruokailu ohjeistetaan osaksi koulun toimintaa, mihin tarvitaan kaikkien koulussa olevien yhteistyötä.

Kouluruokailusuosituksissa todetaan kouluruokailu osaksi opetusta. Edellä mainittuihin säännöksiin ja suositukseen nojautuen koulun kasvattajatehtävän voidaan katsoa koskevan myös kouluruokailuhenkilöstöä. Kuitenkaan kouluruokailuhenkilöstön ruokapalvelualan ammatillisissa opinnoissa ei ole pedagogisia tai kasvatukseen liittyviä opintoja, eikä kouluruokailuhenkilöstöä voida velvoittaa kasvattajaksi ilman koulutusta.

Tämän työn tarkoituksena on tutkia kouluruokailuhenkilöstölle suunnatun Taitavaksi Ruokapalveluosaajaksi (TaRu)-koulutuksen yhteyttä koulutukseen osallistuneiden käsitysten muuttumiseen roolistaan kasvattajana sekä selvittää, millaisia muutoksia kouluyhteisössä ilmeni TaRu-koulutuksen seurauksena sille asetettujen tavoitteiden suunnassa. Koulutus oli vuoden mittainen (8 op) ja se sisälsi neljä kahden päivän lähiopetusjaksoa sekä niiden välillä tehtäviä oppimistehtäviä. Koulutuksessa käsiteltiin yksilön ja yhteisön oppimista, kasvatustoimintaa ja kouluruokailun käytännön asioita sekä perehdyttiin koulun kasvatustehtävän tavoitteisiin. Tutkimuksen keskeiset teoreettiset lähtökohdat sijoittuvat yksilön ja organisaatio-oppimisen alueelle. Toimintatutkimus toteutettiin vuosien 2000–2008 aikana. Tutkimusaineisto kerättiin TaRu-koulutukseen osallistuneiden (yhteensä 14 ryhmää) oppimistehtävistä ja haastatteluista sekä osan taustayhteisöjensä rehtorien haastatteluista. Aineisto analysoitiin soveltaen sisällönanalyysimenetelmää. Tulosten tulkinnassa ja raportoinnissa käytettiin narratiivista lähestymistapaa.

Tutkimuksessa todetaan, että TaRu-koulutuksessa kouluruokailuhenkilöstö on omien käsitystensä mukaan oppinut, voimaantunut ja kasvanut kasvattajuustehtävään sekä sitoutunut työhönsä uudella tavalla, mikä heidän itsensä sekä rehtorien käsitysten mukaan näkyy myös kouluyhteisössä. Tutkimuksessa havaittiin, että kouluruokailuhenkilöstö voidaan kouluttaa tämän tutkimuksen yhteydessä muodostuneeseen laajennetun kasvattajuuden toimintamalliin. Kouluruokailuhenkilöstön sitoutuminen ja osallistaminen kasvattajuustyöhön koulun opetus- ja kasvatustavoitteiden suunnassa voidaan nähdä eheyttävän osaltaan lasten ja nuorten aikuisturvaverkkoa, millä on merkitystä esimerkiksi yhteisölliseen vastuuseen kasvamisessa.

Avainsanat: Kouluruokailu, kouluruokailuhenkilöstö, laajennettu kasvattajuus, TaRu-koulutus, toimintatutkimus