Land leasing, land degradation and agricultural productivity in Finland

Abstract

This study analysed whether the land tenure insecurity problem has led to a decline in long-term land improvements (liming and phosphorus fertilization) under the Common Agricultural Policy (CAP) and Nordic production conditions in European Union (EU) countries such as Finland. The results suggests that under traditional cash lease contracts, which are encouraged by the existing land leasing regulations and agricultural subsidy programs, the land tenure insecurity problem on leased land reduces land improvements that have a long pay-back period. In particular, soil pH was found to be significantly lower on land cultivated under a lease contract compared to land owned by the farmers themselves. The results also indicate that land improvements could not be reversed by land markets, because land owners would otherwise have carried out land improvements even if not farming by themselves.

To reveal the causality between land tenure and land improvements, the dynamic optimisation problem was solved by a stochastic dynamic programming routine with known parameters for one-period returns and transition equations. The model parameters represented Finnish soil quality and production conditions. The decision rules were solved for alternative likelihood scenarios over the continuation of the fixed-term lease contract. The results suggest that as the probability of non-renewal of the lease contract increases, farmers quickly reduce investments in irreversible land improvements and, thereafter, yields gradually decline. The simulations highlighted the observed trends of a decline in land improvements on land parcels that are cultivated under lease contracts.

Land tenure has resulted in the neglect of land improvement in Finland. This study aimed to analyze whether these challenges could be resolved by a tax policy that encourages land sales. Using Finnish data, real estate tax and a temporal relaxation on the taxation of capital gains showed some potential for the restructuring of land ownership. Potential sellers who could not be revealed by traditional logit models were identified with the latent class approach. Those landowners with an intention to sell even without a policy change were sensitive to temporal relaxation in the taxation of capital gains.

In the long term, productivity and especially productivity growth are necessary conditions for the survival of farms and the food industry in Finland. Technical progress was found to drive the increase in productivity. The scale had only a moderate effect and for the whole study period (1976–2006) the effect was close to zero. Total factor productivity (TFP) increased, depending on the model, by 0.6–1.7% per year. The results demonstrated that the increase in productivity was hindered by the policy changes introduced in 1995. It is also evidenced that the increase in land leasing is connected to these policy changes.

Land institutions and land tenure questions are essential in agricultural and rural policies on all levels, from local to international. Land ownership and land titles are commonly tied to fundamental political, economic and social questions. A fair resolution calls for innovative and new solutions both on national and international levels. However, this seems to be a problem when considering the application of EU regulations to member states inheriting divergent landownership structures and farming cultures. The contribution of this study is in describing the consequences of fitting EU agricultural policy to Finnish agricultural land tenure conditions and heritage.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan pellon vuokrauksessa esiintyvän pellon hallintaoikeuden epävarmuuden vaikutusta pellon perusparannuksiin. Tutkimuksen erityispiirteenä on suomalaisen kehittyneen teollisuusmaan, maatalouden kannalta pohjoisen sijainnin ja Euroopan Unionin yhteisen maatalouspolitiikan kombinaatio. Tulokset osoittavat, että tukijärjestelmän sekä pellonvuokralainsäädännön suosimat pellonvuokrauksen käteismarkkinat johtavat pitkävaikutteisten ja peruuttamattomien perusparannusten laiminlyönteihin. Ilmeistä on myös se, että pellonvuokramarkkinat eivät toimi. Toimivilla pellonvuokramarkkinoilla pellon omistajankin olisi kannattanut tehdä perusparannukset, vaikka he eivät viljelisikään peltojaan itse. Suomessa erityisesti vuokrapeltojen pH-taso on tilastollisesti merkitsevästi alempi kuin omistajan itse viljelemien peltojen vastaava.

Pellon vuokrauksen ja perusparannusten kausaalisuhteen selvittämiseksi vuokraviljelijän yli ajan ulottuvat kalkitus- ja fosforilannoituspäätökset ratkaistiin dynaamisen optimoinnin menetelmillä. Dynaamisessa optimoinnissa hyödynnettiin aikaisempaa tutkimustietoa satoresponsseista sekä maan helppoliukoisen fosforin ja pH:n kehityksestä viljelymaassa. Kalkitus- ja fosforilannoitussäännöt ratkaistiin kiinteille, viiden vuoden vuokrasopimuksille simuloimalla eri skenaarioita vuokrasopimuksen uusiutumistodennäköisyydestä. Vuokraviljelijän ennakoima vuokrasopimuksen uusiutumisen todennäköisyys osoittautui keskeiseksi muuttujaksi kalkitus- ja fosforilannoituspäätöksissä. Todennäköisyyden laskiessa myös kalkitus ja fosforilannoitus laskevat nopeasti, mikä kääntää pellon tuottaman sadon laskuun. Tulokset tuovat selvästi esiin pellonvuokraukseen liittyvän pellon hallintaoikeuden epävarmuuden ja perusparannusten välisen kausaaliyhteyden ja vahvistavat pellonvuokramarkkinoilta tehtyjä havaintoja.

Pitkällä aikavälillä pellon hallintaoikeuden epävarmuudesta aiheutuvat perusparannusten laiminlyönnit saattavat johtaa osan pelloista matalan tuottavuuden loukkuun, jossa ei vuokraviljelijällä eikä pellonomistajalla ole taloudellisia kannusteita pellon perusparannuksiin. Verotuksen kehittämistä tarkasteltiin eräänä vaihtoehtona näiden ongelmien ratkaisemiseksi. Verotuksellisina keinoina tutkimuksessa olivat mukana sekä pellon kiinteistövero että pellon myyntivoittoveron väliaikainen huojennus, joiden molempien arvioitiin vaikuttavan maanomistajien päätöksiin myydä peltonsa. Perinteisillä logit-malleilla potentiaalisia pellon myyjiä ei pystytty kytkemään vahvasti mihinkään pellonomistajia kuvaavista sosiodemografisista taustamuuttujista. Tosin aikaisemmat pellon myyntikokemukset näyttivät olevan yhteydessä pellon myyntiaikomuksiin. Latenteista pellonomistajaryhmistä saatiin lisätietoa latent class -menetelmällä. Havaintojen perusteella ne pellonomistajat, joilla on myyntiaikomuksia, tarttuvat herkästi väliaikaisen pellon myyntivoittoveron huojennuksen kaltaisiin pellon myyntikannusteisiin.

Maatalouden myönteinen tuottavuuskehitys edistää Suomen elintarviketuotannon kilpailukykyä. Viljanviljelyn tuottavuuskehitys on ollut kuitenkin hidasta, ja se on edelleen hidastunut EU-jäsenyyden ja lisääntyneen pellonvuokrauksen myötä. Pitkällä aikavälillä viljatilojen tuottavuuskehitys on ollut 0,6–1,7 % vuodessa. Havaittu tuottavuuskehitys on aiheutunut lähes yksinomaan teknologisesta kehityksestä. Tuotannon laajuudesta aiheutuvilla mittakaavaeduilla on ollut vain pieni vaikutus tuottavuuskehitykseen.

Pellon hallintasuhteilla on keskeinen institutionaalinen asema maatalous- ja maaseutupolitiikassa niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Pellon omistus- ja käyttöoikeudet liittyvät perustavaa laatua oleviin poliittisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin kysymyksiin. Tulevaisuudessa oikeudenmukaisten ratkaisujen kehittäminen vaatii uusia innovaatioita. Näyttää kuitenkin siltä, että uusien kansainvälisten sopimusten ja säännöstöjen, kuten Euroopan Unionin yhteisen maatalouspolitiikan, soveltaminen laajenevassa unionissa on jäsenmaittain pitkälle eriytyneistä peltomarkkinoista johtuen entistä haastavampaa. Tämä tutkimus pyrkii osaltaan myötävaikuttamaan pellonhallintaoikeutta koskevien institutionaalisten kysymysten ratkaisemisessa ja yleisemminkin osallistuu keskusteluun yhteisen maatalouspolitiikan soveltamisesta suomalaisille pellonvuokramarkkinoille.