Demokratian kuokkavieraat : Kuokkavierasjuhlat yhteiskunnallisen keskustelun kohteena 1997 - 2007

Abstract

Tarkastelen pro gradu -työssäni Kuokkavierasjuhlat -mielenosoitustapahtumaa koskevaa yhteiskunnallista keskustelua. Aineistoni muodostavat tapahtumaa käsittelevät kirjoitukset neljässä suurimmassa sanomalehdessä vuosien 1997–2007 aikana. Yhteensä kirjoituksia on tarkastelussa mukana 146 kappaletta.

Tutkin työssäni, millä tavoin kyseisissä sanomalehtiteksteissä representoidaan Kuokkavierasjuhlia. Erottelen kuokkavierasjulkisuuden representaatioista diskurssianalyysin avulla useita itsenäisiä merkitysjärjestelmiä eli diskursseja, jotka merkityksellistävät tapahtumaa ja mielenosoittajia eri tavoin. Olen tyypitellyt ja rekonstruoinut diskurssit analysoimalla representaatiota sen suhteen, mitä niissä kannatetaan, mihin niissä otetaan etäisyyttä, miten niissä nimetään ja kategorisoidaan ilmiöitä, mihin kulttuurisesti jaettuihin merkitysrakenteisiin niissä viitataan sekä millaisia metaforia ja muita kielenkäyttöön liittyviä rakenteita niissä hyödynnetään.

Tapahtumaa vastustavista merkitysjärjestelmäkokonaisuuksista uhan diskurssi torjuu sen vaarallisena terrorismina, inkompetenssin diskurssi epäpoliittisena riehumisena ja eronteon diskurssi kansalaistoimintaa tahraavana radikalismina. Näitä representaatiota vastustaa oikeutetun toiminnan diskurssi, joka esittää tapahtuman johdonmukaisena poliittisena toimintana demokratian ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Hallinnan diskursseiksi kutsumani järjestyskysymysdiskurssi, rikosoikeudellinen diskurssi ja joukkojenhallintakysymysdiskurssi puolestaan esittävät tapahtuman eri tavoin viranomaisinstituutioiden hallintatoimien kohteena.

Esitän työssäni myös tarkastelun koskien kuokkavierasjulkisuuden diskurssien aseman historiallista muuntumista. 1990-luvun lopulla tapahtumaa käsittelevää vähäistä sanomalehtikirjoittelua hallitsevat oikeutetun toiminnan diskurssissa esitetyt näkemykset. Vuonna 2000 tapahtuma kohoaa mediatapaukseksi radikaalien toimintamuotojen myötä, mutta julkisuus jatkuu kuitenkin moniäänisenä ja -puolisena, kunnes vuoden 2002 aikana lehtikirjoittelussa tapahtuu huomattava yhdenmukaistumisen aalto, jonka seurauksena kuokkavieraita marginalisoivat representaatiot hegemonisoituvat. Kun liike on ajettu marginaaliin, siitä koskevassa kirjoittelussa etsitään ratkaisuja jatkuvasti enemmän erilaisista repressiivisistä toimista. Näin keskeisen aseman saavuttavat hallinnan diskurssit, jotka eivät muihin diskursseihin verrattuna arvioi tapahtumaa moraalisena kysymyksenä, vaan pyrkivät määrittelemään sen hallinnoitavaksi oikeilla kurin ja järjestyksen toimenpiteillä. Repressiiviset toimet käyttöönotettuina tekevät liikkeen vaarattomaksi ja julkisuus alkaa korostaa kuokkavieraiden protestin mitättömyyttä. Näin samat radikaalit kansalaistottelemattomuuden muodot, jotka nostavat tapahtuman julkisuuteen, myös ennen pitkää saavat osakseen niin ankaraa vastustusta, että Kuokkavierasjuhlat tyhjenee liikevoimastaan.

Pohdin työssäni Kuokkavierasjuhlien mediareseptiota muiden vastaavien suomalaisten yhteiskunnallisten liikkeiden osakseen saaman julkisuuden suhteen. Samankaltaisia diskursiivisia jakolinjoja on esiintynyt esimerkiksi opiskelija- tai eläinoikeusliikettä koskevissa näkemyksissä, mutta näihin verrattuna Kuokkavierasjuhlat marginalisoidaan tehokkaasti. Radikalismia kavahtava suomalainen kollektiivisen toiminnan perinne näkyy torjuvassa suhtautumisessa tapahtumaan, mutta myös Kuokkavieraiden radikaaleissa eurooppalaisissa toimintamuodoissa, jotka itsenäisyyspäivän mielenosoituksissa ovat saaneet järjestystä ja kurinalaisuutta korostavan ilmiasun.