Lähellä, mutta niin kaukana : Tutkimus naisten muuttoliikkeestä Suomen ja uudelleen itsenäistyneen Viron välillä

Abstract

Immigration is one of the most topical international issues of our time. Worldwide, the number of immigrants has doubled over the last twenty years, and migration patterns have become so diversified that they now constitute a kind of “chaos”. The number and significance of women as migrants has also increased, which is earning women growing attention among scholars. This study looks at the migration of women, in particular mothers of small children, in both directions between Finland and Estonia, following the latter’s re- independence. The data consists of in-depth interviews conducted in 2005 with 24 Finnish and 24 Estonian immigrant women. The focus was on the women’s expectations and experiences of their new country of residence, acculturation – i.e. adjusting to a new environment, social networks in the country of origin and the new country, and models of motherhood following immigration. The primary research question was formulated as follows: Which factors have influenced the formation of female immigrants’ social ties, thus contributing to the formation of motherhood strategies and afecting internal family dynamics in the new country?

The research consists of four previously published independent articles as well as a summary chapter. The study’s findings indicate that Finnish and Estonian women migrated for diferent reasons and at diferent times, and that their migration patterns also difered. Estonian migration occurred mainly in the 1990s, and most immigrants intended to return later to their country of origin. Regardless of the reason for migrating that they gave to immigration officials, other key reasons often included the desire for a more stable living environment and better income. Only four of the Estonian women had immigrated together with an Estonian husband, while two- thirds came because of marriage to a Finnish man. Most of the Finnish women, on the other hand, migrated after 2000 and either came with their family as a result of a spouse’s job transfer, or came by themselves to further their studies. In most cases, the migration was a temporary solution intended to promote one’s own or one’s spouse’s career advancement. Because the reasons for migrating were diferent between Finnish and Estonian women, their expectations of the new country and their status in it were also diferent. In terms of both social and economic standing, the position of Finnish immigrants was categorically better. The reason for migrating had an impact on one’s orientation toward the receiving society. Estonian women and Finns who migrated for marriage or edu cational reasons became immediately active in forming institutional and social ties in the new society. Conversely, the women had migrated because of work had little contact with Estonian society, and their social networks consisted of other Finnish immigrants. Furthermore, they maintained strong institutional and social ties to Finland and therefore felt no need to anchor themselves to Estonian society. The Finnish and Estonian women who were better integrated into the receiving country also maintained strong social ties to their country of origin. Women who became integrated into the receiving country as a result of giving birth to children utilized various services directed at families with children. In part, such services conveyed to the women the conceptions that were prevalent in the surrounding society concerning the treatment of children and the expectations on mothers, both of which difer to some extent in Finland and Estonia. had an impact on strategies of motherhood, internal family dynamics, and gender Regardless of the reason for migrating, or the country of origin, immigration equality. Most Estonian women had to do without the child-care help provided by relatives; before immigrating, some women had even had daily child-care assistance from family members. However, Estonian women who were married to Finns did receive help from the spouse and sometimes also the spouse’s relatives. Conversely, Finnish women who had immigrated because of a spouse’s job transfer were faced with the opposite situation, in which they bore the main responsibility for domestic work and child care. They were, however, in a position to pay for domestic help. Hence, the women who had integrated into a new society had to construct their own perceptions of motherhood by reconciling the motherhood models of both the cause of a spouse’s job transfer found that being a stay-at-home mother challenged previously self-evident behaviors. Receiving country and the country of origin, whereas women who had migrated because of a spouse’s job transfer found that being a stay-at-home mother challenged previously self-evident behaviors.

Maahanmuutosta on tullut yksi ajankohtaisimmista kansainvälisistä ilmiöistä. Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna maahanmuuttajien määrä on kaksinkertaistunut viimeisten 20 vuoden aikana, ja muuttoliikkeet ovat muuttuneet niin moninaisiksi, että niitä on kuvattu ”kaaokseksi”. Myös naisten määrä ja merkitys maahanmuuttajina ovat lisääntyneet, ja heidän muuttoliikkeisiinsä on alettu kiinnittää aiempaa enemmän huomiota.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan naisten, erityisesti pienten lasten äitien, maahanmuuttoa Suomen ja uudelleen itsenäistyneen Viron välillä molempiin suuntiin. Aineisto koostuu 24 suomalaisen ja 24 virolaisen syvähaastattelusta, joita tehtiin 2005. Tarkastelun kohteena ovat naisten odotukset ja kokemukset uudesta asuinmaasta, akkulturaatio eli uuteen ympäristöön asettautuminen, sosiaaliset verkostot lähtö- ja tulomaassa sekä äitiyden mallit maastamuuton jälkeen. Pääasiallinen tutkimuskysymys on: Mitkä tekijät vaikuttavat maahanmuuttajanaisten sosiaalisten suhteiden muodostumiseen ja sitä kautta äitiyden strategioiden muotoutumiseen sekä perheen sisäiseen työnjakoon uudessa asuinmaassa? Tutkimus koostuu neljästä aiemmin julkaistusta artikkelista sekä yhteenvetoluvusta.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että suomalaiset ja virolaiset naiset muuttivat eri syistä ja eri ajankohtina, lisäksi heidän muuton muodot olivat erilaiset. Virolaisten muutto ajoittui pääosin 1990-luvulle, ja suurin osa oli aikeissa palata lähtömaahan myöhemmin. Maahanmuuttoviranomaisille ilmoitetusta muuttosyystä riippumatta heidän tärkeimpiä syitä muutolle olivat usein toive rauhallisemmasta elinympäristöstä ja paremmista ansiotuloista. Vain neljä virolaista naista muutti yhdessä virolaisen miehensä kanssa, mutta kaksi kolmasosaa suomalaisen kanssa solmitun avioliiton vuoksi. Suomalaisten muutto sen sijaan ajoittui pääsääntöisesti 2000-luvulle, ja suurin osa naisista muutti joko yhdessä perheensä kanssa puolison työkomennuksen vuoksi tai yksin omien opintojensa vuoksi. Useimmissa tapauksissa muutto oli väliaikainen, naisen tai hänen miehensä uralla etenemistä edesauttava ratkaisu. Koska suomalais- ja virolaisnaisten muuttoon johtaneet syyt olivat erilaisia, myös heidän odotukset uudesta asuinmaasta sekä asemansa poikkesivat toisistaan, ja suomalaisten tilanne oliähtökohtaisesti parempi sekä sosiaalisesti että taloudellisesti.

Muuton syy vaikutti asuinmaan yhteiskuntaan orientoitumiseen. Virolaiset sekä avioliiton tai omien opintojensa vuoksi muuttaneet suomalaiset pyrkivät heti muuton alkuvaiheesta lähtien aktiivisesti luomaan institutionaalisia ja sosiaalisia siteitä asuinmaan yhteiskuntaan. Sen sijaan työkomennuksensa vuoksi muuttaneilla suomalaisnaisilla oli vähän kontakteja virolaiseen yhteiskuntaan, ja heidän sosiaaliset verkostonsa koostuivat muista suomalaisista. Lisäksi he ylläpitivät vahvoja institutionaalisia ja taloudellisia siteitä Suomeen, minkä vuoksi heillä ei ollut tarvetta kiinnittyä virolaiseen yhteiskuntaan. Myös asuinmaahan integroituneet sekä suomalais- että virolaisnaiset ylläpitivät tiiviitä sosiaalisia suhteita lähtömaahan.

Lasten syntymän myötä asuinmaahan integroituneet naiset käyttivät erilaisia lapsiperheille suunnattuja palveluita. Ne välittivät osaltaan käsityksiä ympäröivässä yhteiskunnassa vallitsevasta tavasta suhtautua lapsiin sekä äiteihin kohdistuvista odotuksista, jotka osittain eroavat Suomessa ja Virossa.

Muuttosyystä ja lähtömaasta riippumatta maastamuutto vaikutti sekä äitiyden toimintatapoihin että perheiden sisäiseen dynamiikkaan ja tasa-arvoon. Suurin osa virolaisnaisista joutui luopumaan sukulaisilta saamastaan tiiviistä lastenhoitoavusta, joka ennen maastamuuttoa oli ollut jopa päivittäistä. Tosin suomalaisen puolison kanssa avioituneet saivat apua puolisoltaan ja joskus myös tämän sukulaisilta. Sen sijaan puolison työkomennuksen vuoksi muuttaneilla naisilla tilanne oli päinvastainen, sillä vastuu kodin- ja lasten hoidosta jäi pääosin heille, joskin heillä oli mahdollisuus ostaa kotiapua. Siten uuteen maahan integroituneet naiset joutuivat muodostamaan omanlaisensa käsityksen äitiydestä sovittamalla yhteen lähtö- ja asuinmaan malleja. Sen sijaan puolison työkomennuksen vuoksi muuttaneille naisille kotiäitinä toimiminen haastoi aiemmin itsestään selvinä pidettyjä toimintatapoja.