| Nimeke: | Lähellä, mutta niin kaukana : Tutkimus naisten muuttoliikkeestä Suomen ja uudelleen itsenäistyneen Viron välillä |
| Tekijä: | Hyvönen, Heli |
| Muu tekijä: | Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, yhteiskuntapolitiikan laitos, sosiaalipolitiikka Helsingfors universitet, statsvetenskapliga fakulteten, samhällspolitiska institutionen University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Social Policy Turun yliopisto: Itämeren integraation ja sosiaalisen vuorovaikutuksen tutkijakoulu |
| Päiväys: | 2009-10-10 |
| Taso: | Väitöskirja (artikkeli) |
| Tiivistelmä: | Maahanmuutosta on tullut yksi ajankohtaisimmista kansainvälisistä ilmiöistä. Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna maahanmuuttajien määrä on kaksinkertaistunut viimeisten 20 vuoden aikana, ja muuttoliikkeet ovat muuttuneet niin moninaisiksi, että niitä on kuvattu ”kaaokseksi”. Myös naisten määrä ja merkitys maahanmuuttajina ovat lisääntyneet, ja heidän muuttoliikkeisiinsä on alettu kiinnittää aiempaa enemmän huomiota.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan naisten, erityisesti pienten lasten äitien, maahanmuuttoa Suomen ja uudelleen itsenäistyneen Viron välillä molempiin suuntiin. Aineisto koostuu 24 suomalaisen ja 24 virolaisen syvähaastattelusta, joita tehtiin 2005. Tarkastelun kohteena ovat naisten odotukset ja kokemukset uudesta asuinmaasta, akkulturaatio eli uuteen ympäristöön asettautuminen, sosiaaliset verkostot lähtö- ja tulomaassa sekä äitiyden mallit maastamuuton jälkeen. Pääasiallinen tutkimuskysymys on: Mitkä tekijät vaikuttavat maahanmuuttajanaisten sosiaalisten suhteiden muodostumiseen ja sitä kautta äitiyden strategioiden muotoutumiseen sekä perheen sisäiseen työnjakoon uudessa asuinmaassa? Tutkimus koostuu neljästä aiemmin julkaistusta artikkelista sekä yhteenvetoluvusta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että suomalaiset ja virolaiset naiset muuttivat eri syistä ja eri ajankohtina, lisäksi heidän muuton muodot olivat erilaiset. Virolaisten muutto ajoittui pääosin 1990-luvulle, ja suurin osa oli aikeissa palata lähtömaahan myöhemmin. Maahanmuuttoviranomaisille ilmoitetusta muuttosyystä riippumatta heidän tärkeimpiä syitä muutolle olivat usein toive rauhallisemmasta elinympäristöstä ja paremmista ansiotuloista. Vain neljä virolaista naista muutti yhdessä virolaisen miehensä kanssa, mutta kaksi kolmasosaa suomalaisen kanssa solmitun avioliiton vuoksi. Suomalaisten muutto sen sijaan ajoittui pääsääntöisesti 2000-luvulle, ja suurin osa naisista muutti joko yhdessä perheensä kanssa puolison työkomennuksen vuoksi tai yksin omien opintojensa vuoksi. Useimmissa tapauksissa muutto oli väliaikainen, naisen tai hänen miehensä uralla etenemistä edesauttava ratkaisu. Koska suomalais- ja virolaisnaisten muuttoon johtaneet syyt olivat erilaisia, myös heidän odotukset uudesta asuinmaasta sekä asemansa poikkesivat toisistaan, ja suomalaisten tilanne oliähtökohtaisesti parempi sekä sosiaalisesti että taloudellisesti. Muuton syy vaikutti asuinmaan yhteiskuntaan orientoitumiseen. Virolaiset sekä avioliiton tai omien opintojensa vuoksi muuttaneet suomalaiset pyrkivät heti muuton alkuvaiheesta lähtien aktiivisesti luomaan institutionaalisia ja sosiaalisia siteitä asuinmaan yhteiskuntaan. Sen sijaan työkomennuksensa vuoksi muuttaneilla suomalaisnaisilla oli vähän kontakteja virolaiseen yhteiskuntaan, ja heidän sosiaaliset verkostonsa koostuivat muista suomalaisista. Lisäksi he ylläpitivät vahvoja institutionaalisia ja taloudellisia siteitä Suomeen, minkä vuoksi heillä ei ollut tarvetta kiinnittyä virolaiseen yhteiskuntaan. Myös asuinmaahan integroituneet sekä suomalais- että virolaisnaiset ylläpitivät tiiviitä sosiaalisia suhteita lähtömaahan. Lasten syntymän myötä asuinmaahan integroituneet naiset käyttivät erilaisia lapsiperheille suunnattuja palveluita. Ne välittivät osaltaan käsityksiä ympäröivässä yhteiskunnassa vallitsevasta tavasta suhtautua lapsiin sekä äiteihin kohdistuvista odotuksista, jotka osittain eroavat Suomessa ja Virossa. Muuttosyystä ja lähtömaasta riippumatta maastamuutto vaikutti sekä äitiyden toimintatapoihin että perheiden sisäiseen dynamiikkaan ja tasa-arvoon. Suurin osa virolaisnaisista joutui luopumaan sukulaisilta saamastaan tiiviistä lastenhoitoavusta, joka ennen maastamuuttoa oli ollut jopa päivittäistä. Tosin suomalaisen puolison kanssa avioituneet saivat apua puolisoltaan ja joskus myös tämän sukulaisilta. Sen sijaan puolison työkomennuksen vuoksi muuttaneilla naisilla tilanne oli päinvastainen, sillä vastuu kodin- ja lasten hoidosta jäi pääosin heille, joskin heillä oli mahdollisuus ostaa kotiapua. Siten uuteen maahan integroituneet naiset joutuivat muodostamaan omanlaisensa käsityksen äitiydestä sovittamalla yhteen lähtö- ja asuinmaan malleja. Sen sijaan puolison työkomennuksen vuoksi muuttaneille naisille kotiäitinä toimiminen haastoi aiemmin itsestään selvinä pidettyjä toimintatapoja. |
| Avainsanat: | yhteiskuntatieteet |
| Näytä kaikki kuvailutiedot | |