| Nimeke: | Kansakunnan parhaaksi. : Suomalaiset naisten- ja lastensairaalat 19201940-luvulla arkkitehtonisena, lääketieteellisenä ja yhteiskunnallisena suunnittelukohteena |
| Muu nimeke: | For the Good of the Nation. The Architectural, Medical and Social Planning of Women's and Children's Hospitals in Finland from the 1920s to the 1940s |
| Tekijä: | Henttonen, Maarit |
| Muu tekijä: | Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, taiteiden tutkimuksen laitos, taidehistoria Helsingfors universitet, humanistiska fakulteten, institutionen för konstforskning University of Helsinki, Faculty of Arts, Institute for Art Research |
| Päiväys: | 2009-10-02 |
| Taso: | Väitöskirja (monografia) |
| Tiivistelmä: | Taidehistorian alaan kuuluva väitöskirja paneutuu suomalaisen sairaala-arkkitehtuurin modernisaatioprosessiin ensimmäisen ja toisen maailmansodan välisenä aikana. Tutkimus kohdentuu erityisesti naisille ja lapsille suunniteltuihin terveydenhoitolaitoksiin, jotka erikoissairaaloina kuvastavat yhtä modernin ajan erityispiirrettä, erikoistumista. Tarkastelun kohteina ovat Salus, Tohtori Länsimäen naistensairaala, Samfundet Folkhälsan i Svenska Finland -yhdistyksen lastenhoitoinstituutti, Helsingin Naistenklinikka, Viipurin naistensairaala, Helsingin Lastenklinikka ja Helsingin Lastenlinna.
Tutkimus tarkastelee sairaala-arkkitehtuuria arkkitehtonisena, lääketieteellisenä ja yhteiskunnallisena suunnittelukohteena. Työn teoreettisena lähtökohtana ja näkökulmana on ollut ranskalaisen filosofin ja historioitsijan Michel Foucault'n (19251983) näkemykset biovallan ja arkkitehtuurin suhteesta. Naisten ja lasten terveydenhuollon laitosten rakentamisen taustalta löytyi auttamishalun lisäksi väestöpoliittisia, sosiaalipoliittisia sekä koulutus- ja professionalistumiskysymyksiä. Tutkimuksessa sairaala-arkkitehtuurin tulkitaan reflektoivan lääketieteen kehitystä, mutta myös tuottavan ja vahvistavan suunnittelu- ja valmistumisajankohtansa ideologioihin liittyviä diskursseja. Tutkimustulokseni tuovat uutta tietoa sairaalasuunnittelun kentästä. Sairaalalaitosten suunnittelu ei enää ollut arkkitehtien yksinoikeus, vaan moderni sairaalasuunnittelu painottui eri alojen asiantuntijoiden yhteistyöhön ja verkottumiseen. Tutkittavalla ajanjaksolla sairaalasuunnittelussa paviljonkijärjestelmä sulautettiin blokkijärjestelmään, joka nähtiin rationaalisena järjestelmänä. Rationalisointi tehtiin lääketieteellisen työskentelyn ehdoilla. Tämä johti lääketieteellisten käytäntöjen mukaisiin tilaratkaisuihin, joiden avulla vahvistettiin ja luotiin normeja. Olennaista havainnoissani on myös se, että vaatimukset valosta, ilmasta, avoimuudesta ja hygieniasta synnyttivät röntgenkuvan kaltaista lasiarkkitehtuuria, johon liittyi vahvasti kurin elementti. Hygienian ja arkkitehtuurin liitosta tuli strategia, jonka avulla säädeltiin ihmisten käyttäytymistä ja kohtaamisia, tuotettiin niin pedagogista ja moraalista hygieniaa kuin vahvistettiin luokkahygieniaa. Modernin sairaalarakennuksen tuli täyttää myös esteettisen hygieenisyyden vaatimukset. Naisille ja lapsille suunnitelluista terveydenhuoltolaitoksista muodostui tuotantokeskeisiä koneita, instrumentteja terveen väestön tuottamiseen ja lääketieteellisten diskurssien vahvistamiseen. |
| Avainsanat: | taidehistoria |
| Näytä kaikki kuvailutiedot | |