Oral Health among Young Adults and the Middle-aged in Iran

Abstract

The aim of the present study was to assess oral health and treatment needs among adult Iranians according to socio-demographic status, smoking, and oral hygiene, and to investigate the relationships between these determinants and oral health.

Data for 4448 young adult (aged 18) and 8301 middle-aged (aged 35 to 44) Iranians were collected in 2002 as part of a national survey using the World Health Organization (WHO) criteria for sampling and clinical diagnoses, across 28 provinces by 33 calibrated examiners. Gender, age, place of residence, and level of education served as socio-demographic information, smoking as behavioural and modified plaque index (PI) as the biological risk indicator for oral hygiene. Number of teeth, decayed teeth (DT), filled teeth (FT), decayed, missing, filled teeth (DMFT), community periodontal index (CPI), and prosthodontic rehabilitation served as outcome variables of oral health.

Mean number of DMFT was 4.3 (Standard deviation (SD) = 3.7) in young adults and 11.0 (SD = 6.4) among middle-aged individuals. Among young adults the D-component (DT = 70%), and among middle-aged individuals the M-component (60%) dominated in the DMFT index.

Among young adults, visible plaque was found in nearly all subjects. Maximum (max) PI was associated with higher mean number of DT, and higher periodontal treatment needs. A healthy periodontium was a rare condition, with 8% of young adults and 1% of middle-aged individuals having a max CPI = 0. The majority of the CPI findings among young adults consisted of calculus (48%) and deepened periodontal pockets (21%). Respective values for middle-aged individuals were 40% and 53%. Having a deep pocket (max CPI = 4) was more likely among young adults with a low level of education (Odds ratio (OR) = 2.7, 95% Confidence interval (CI) = 1.9–4.0) than it was among well-educated individuals. Among middle-aged individuals, having calculus or a periodontal pocket was more likely in men (OR = 1.8, 95% CI = 1.6–2.0) and in illiterate subjects (OR = 6.3, 95% CI = 5.1–7.8) than it was for their counterparts.

Among young adults, having 28 teeth was more (p < 0.05) prevalent among men (72% vs. 68% for women), urban residents (71% vs. 67% for rural residents), and those with a high level of education (73% vs. 60% for those with a low level). Among middle-aged individuals, having a functional dentition was associated with younger age (OR = 2.0, 95% CI = 1.7−2.5) and higher level of education (OR = 1.8, 95% CI = 1.6−2.1).

Of middle-aged individuals, 2% of 35- to 39-year-olds and 5% of those aged 40 to 44 were edentulous. Among the dentate subjects (n = 7,925), prosthodontic rehabilitation was more prevalent (p < 0.001) among women, urban residents, and those with a high level of education than it was among their counterparts. Among those having 1 to 19 teeth, a removable denture was the most common type of prosthodontic rehabilitation. Middle-aged individuals lacking a functional dentition were more likely (OR = 6.0, 95% CI = 4.8−7.6) to have prosthodontic rehabilitation than were those having a functional dentition.

In total, 81% of all reported being non-smokers, and 32% of men and 5% of women were current smokers. Heavy smokers were the most likely to have deepened periodontal pockets (max CPI ≥ 3, OR = 2.9, 95% CI = 1.8−4.7) and to have less than 20 teeth (OR = 2.3, 95% CI = 1.5−3.6).

The findings indicate impaired oral health status in adult Iranians, particularly those of low socio-economic status and educational level. The high prevalence of dental plaque and calculus and considerable unmet treatment needs call for a preventive population strategy with special emphasis on the improvement of oral self-care and smoking cessation to tackle the underlying risk factors for oral diseases in the Iranian adult population.

Nuorten aikuisten ja keski-ikäisten aikuisten suun terveys Iranissa

Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida aikuisten iranilaisten suun terveyttä ja hoidon tarvetta sekä selvittää niiden suhdetta tutkittavien sosio-ekonomiseen tilanteeseen, tupakointiin ja suuhygieniaan.

Tutkimustiedot kerättiin 4448 nuorelta aikuiselta (18 vuotiaat) ja 8301:lta keski-ikäiseltä (35–44 vuotiaat) iranilaiselta osana kansallista terveystutkimusta vuonna 2002. Tutkimuksessa käytettiin WHO:n suosittelemia tiedonkeruun ja kliinisen tutkimuksen menetelmiä. Tutkimukset suoritti yhteensä 33 kalibroitua tutkijaa 28 maakunnassa. Sosio-ekonomiset tekijät koostuivat tutkittavien sukupuolesta, iästä, asuinpaikasta ja koulutustasosta. Tupakointitottumukset kartoitettiin ja suuhygienian tasoa kuvasi modifioitu plakki-indeksi (PI). Suun terveyttä mitattiin seuraavilla indekseillä: hampaiden lukumäärä, reikiintyneet hampaat (DT), paikatut hampaat (FT), reikiintyneet, puuttuvat ja paikatut hampaat (DMFT), hampaiden kiinnityskudosten (CPI) ja purennan proteettisen kuntoutukseen tarve.

DMFT:n keskiarvo oli 4.3 nuorilla aikuisilla (SD = 3.7) ja keski-ikäisillä aikuisilla 11 (SD = 6.4). Nuorilla aikuisilla suurin osuus indeksin arvosta muodostui reikiintyneiden hampaiden lukumäärästä (70 %) ja keski-ikäisillä vastaavasti poistettujen hampaiden lukumäärästä (60 %).

Lähes kaikilla nuorilla aikuisilla on bakteeripeitteitä hampaiden pinnoilla. Mitä enemmän löytyi bakteeri peitteitä hampaiden pinnoilla, sitä enemmän oli myös reikiintyneitä hampaita ja suurempi hampaiden kiinnityskudosten hoidontarve.

Terveet hampaiden kiinnityskudokset todettiin vain hyvin harvoilla tutkituista, 8 %:lla nuorista aikuisista ja 1 %:lla keski-ikäisistä CPI-indeksi oli 0. Yleisimmät nuorten aikuisten CPI - löydökset olivat hammaskivi (48 %) ja syventyneet ientaskut (21 %). Vastaavat arvot keski-ikäisille olivat 40 % ja 53 %. Syventyneet ientaskut (max CPI =4) olivat yleisempiä alemman koulutustason nuorilla aikuisilla (riskisuhde OR= 2.7,95 %, luottamusväli CI= 1.9–4.0) kuin hyvin koulutetuilla nuorilla aikuisilla. Keski-ikäisillä hammaskiveä tai syventyneitä ientaskuja löytyi useimmin miehiltä (OR= 1.8, 95 % CI=1.6-2.1) ja lukutaidottomilta henkilöiltä (OR=6.3, 95 % CI= 5.1–7.8) kuin muilta tutkituilta.

Vähintään 28 hammasta oli nuorilla miehillä (72 %) useammin kuin naisilla (68%); näin oli tilanne myös kaupungissa asuvilla (71% kaupungissa vs. 67 % maaseudulla asuvista) ja korkeasti koulutetuilla (73% korkeasti koulutetuista vs. 60 % alemman asteen koulutuksen saaneista). Toimintakykyinen hampaisto oli todennäköisempi nuorilla (OR=2.0, 95 % CI= 1.7–2.5) ja korkeasti koulutetuilla (OR = 1.8, 95 % CI= 1.6–2.1).

Hampaattomia oli 35–39 vuotiaista 2 % ja 40–44 vuotiaista 5 %. Hampaallisilla henkilöillä (n=7,925) proteettinen purennan kuntoutus oli yleisempää (p < 0.001) naisilla, kaupunkilaisilla, ja korkeammin koulutetuilla kuin muilla tutkituilla. Irrotettava proteesi oli yleisin proteesityyppi niillä, joiden omien hampaiden lukumäärä oli 1-19 kpl. Keski-ikäisistä niillä, joilla oli vajaa hampaisto, oli myös todennäköisemmin proteesit (OR=6.0 95 % CI=4.8-7.6).

Kaikkiaan 81 % ilmoitti, he eivät tupakoi kun taasen -miehistä 32 % ja naisista 5 % ilmoitti tupakoivansa. Paljon tupakoivilla oli huonompi hampaisto; heillä löytyi todennäköisemmin enemmän syventyneitä ientaskuja (max CPI ≥ 3, OR = 2.9, 95 % CI = 1.8−4.7) ja useammin alle 20 hammasta (OR = 2.3, 95 % CI = 1.5−3.6) kuin tupakoimattomilla.

Tulokset osoittavat, että aikuisten iranilaisten suun terveys on heikko etenkin henkilöillä, joiden sosio-ekonominen asema ja koulutustaso on matala. Hammasplakin ja hammaskiven suuri esiintyvyys ja niiden aiheuttama hoidontarve osoittavat, että väestötasolla suun terveydenhuollossa tarvitaan ehkäisytoimenpiteitä ja terveyden edistämistoimia. Näissä tulee painottaa erityisesti suun omahoidon tärkeyttä ja tupakoinnin lopettamisen merkitystä iranilaisen aikuisväestön suun terveyden parantamiseksi.