| Nimeke: | Detection and progression of chronic allograft nephropathy : A study based on protocol biopsies |
| Tekijä: | Ortiz, Fernanda |
| Muu tekijä: | Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, kliininen laitos Helsingfors universitet, medicinska fakulteten, institutionen för klinisk medicin University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Clinical Medicine |
| Päiväys: | 2009-06-12 |
| Taso: | Väitöskirja (artikkeli) |
| Tiivistelmä: | Tausta. Munuaissiirto on paras tapa hoitaa kroonista munuaisten vajaatoimintaa. Vaikka tulokset ovat parantuneet viime vuosina, huomattava määrä munuaissiirteistä menetetään siirtopotilaan ennenaikaiseen kuolemaan ja pitkäaikaiseen siirrännäisen nefropatiaan (CAN).
Tavoite. Analysoida CAN:in riskitekijöitä ja eri diagnostisten menetelmien arvoa. Aineisto ja metodit. Yhteensä 153 luovuttajan munuaisbiopsiaa ja 364 siirteen protokolla biopsiaa otettiin kesäkuun 1996 ja huhtikuun 2008 välillä. Biopsiat luokiteltiin Banf ’97:n ja kroonisen allografti-vaurio indeksin (CADI) mukaan. TGF-β1 ilmentyminen analysoitiin immunohistokemiaallisesti 49:stä biopsiasta. Munuaisten toiminta arvioitiin kreatiniinin määrityksellä ja lisäksi tietyillä suodatusnopeuden (GFR) ennustajilla. Luovuttajista ja saajista kerättiin kliinisiä tietoja 2 vuoden seurannassa. Tulokset. Kolmen kuukauden biopsiat olivat lähes normaaleja 73 %:ssa tapauksista. CADI laski merkitsevästi kuuden kuukauden biopsioissa vuoden 2001 jälkeen. Diastolinen hypertensio korreloi CADI:n etenemiseen (ΔCADI). Seerumin kreatiniinin pitoisuus potilaan kotiutuessaan sairaalasta ja glomeruloskleroosi osoittautuivat ΔCADI:in riskitekijöiksi. Suuri kokonais- ja LDL-kolesterolin pitoisuus, pieni HDL pitoisuus ja hypertensio korreloivat histologisiin muutoksiin. Luovuttajien keski-ikä nousi 41:sta 52 vuoteen. Ikääntyneet luovuttajat olivat useammin kuolleet johonkin sairauteen. Viivästynyt siirrännäisen toiminta lisääntyi viime vuosina, samalla kun akuutit hyljinnät harvinaistuivat. Sub-kliinisen akuutin hyljinnän insidenssi oli vain 4 % eikä se vaikuttanut pitkäaikaiseen siirteen toimintaan eikä CADI:iin. Potilaiden lääkehoito muuttui siten, että vuoden 2001 jälkeen mykofenolatti mofetiilia, takrolimuusia, statiineja and renini-angiotensiini-estäjiä käytettiin aiempaa useammin. Vakavia seurauksia protokolla biopsian otosta ei todettu. Potilaat joilla ΔCADI oli korkea, oli huonompi GFR kahden vuoden jälkeen. Seerumin kreatiniini ennusti parhaiten CADI>2 tapauksia, vaikka sen herkkyys ja spesifisyys oli vaatimaton. Muut GFR:n ennustekaavat tai plasman kystatiini C: pitoisuus eivät olleet kreatiniinia parempia. Välikudoksen tulehduksellisten solujen TGF- β1 ekspressio korreloi pieneen syklosporiini A:n 2 tunnin pitoisuuteen ja ennusti huonontuvaa siirteen toimintaa. Syklosporiini A:n toksisiteetti oli harvinaista. Päätelmät. Kaksi tärkeää tekijää vaikutti CAN etenemiseen: luovuttajien ominaisuudet ja saajien hypertensio. Luovuttajien ikään vaikutti elinten huono saatavuus. Luovuttajat olivat usein iäkkäitä perussairauteen kuolleita naisia, mikä selittänee viivästyneen siirrännäisen toiminnan. Luovuttajien biopsiat ovat hyödyllisiä ennusteen arvioinnissa, ja ne ovat myös välttämättömiä vertailussa muihin biopsioihiin. Histologisen vaurion eteneminen assosioitui hypertensioon ja dyslipidemiaan.Tulehduksellisten solujen TGF-β1 ekspressio saattaa olla riittämättömän immunosuppression seuraus. Kuuden kuukauden ja vuoden protokollabiopsiat olivat kelvollisia myöhäisen siirteen toiminnan ennustajia ja ne vaikuttivat myös potilaiden hoitoon. Seerumin kreatiniinitason pitoisuuden mittaus on paras tapa seurata rutiininomaisesti munuaissiirteen toimintaa , mutta protokollabiopsiat ovat tärkeitä paitsi kliinisissä tutkimuksissa niin myös suositeltava tapa seurata munuaissiirtoja. |
| Avainsanat: | sisätaudit |
| Näytä kaikki kuvailutiedot | |