| Nimeke: | Campylobacter Infections of Domestic Origin in Finland |
| Tekijä: | Schönberg-Norio, Daniela |
| Muu tekijä: | Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, kliinisteoreettinen laitos Helsingfors universitet, medicinska fakulteten, Haartman institutet University of Helsinki, Faculty of Medicine, Haartman Institute, Department of Bacteriology and Immunology |
| Päiväys: | 2009-05-28 |
| Taso: | Väitöskirja (artikkeli) |
| Tiivistelmä: | Kampylobakteeri on yleisin bakteeriripulin aiheuttaja kehittyneissä maissa. Kampylobakteeri-infektioiden esiintyvyys vaihtelee vuodenaikojen mukaan ollen kesäkuukausina suurimmillaan. Suurin osa kampylobakteeri-infektioista on sporadisia, mutta myös epidemioita on kuvattu. Infektiolle altistavia riskitekijöitä ovat broilerin ja siipikarjan käsittely ja syöminen, pastöroimattoman maidon juonti, koti- ja karjaeläinkontaktit sekä ulkomaanmatkailu.
Erilaisten riskitekijöiden merkitys sekä bakteerikantojen ominaisuudet sporadisissa kampylobakteeri-infektioissa ovat huonosti tunnettuja. Suurin osa infektioista paranee itsestään, mutta vaikeissa tapauksissa voidaan tarvita antibiootti- ja sairaalahoitoa. Joskus kampylobakteeri-infektio aiheuttaa jälkitauteja, joista reaktiivinen artriitti esiintyy 1-5%:lla tapauksista. Väitöskirjatutkimus on antanut tärkeää tietoa kampylobakteeri-infektion epidemiologiasta. Tutkimusmateriaali kerättiin kesällä 2002. Tutkimukseen osallistui seitsemän kliinistä mikrobiologista laboratoriota, jotka kattavat eri maantieteellisiä alueita. Ensimmäinen osatyö selvitti kotimaisen kampylobakteeriripulin riskitekijöitä. Tutkimuksessa löydettiin kolme riskitekijää: raa’an tai huonosti kypsennetyn lihan syönti, rengaskaivoveden juonti ja uiminen luonnonvesissä (meri, järvi). Toinen osatyö osoitti, että riippuen potilaan iästä sekä asuinpaikasta potilaat altistuivat eri kampylobakteerilähteille ja bakteeriserotyypeille. Alle viisivuotiaat lapset uivat muita useammin ja heillä serotyyppi Pen 6,7 oli tavallisin. Serotyyppien jakauma eri alueilla vaihteli. Serotyyppi Pen 4-komplex oli yleinen taajama-alueilla ja serotyyppiä Pen 21 esiintyi maalla. Serotyyppi Pen 57 oli kytköksissä lyhyeen taudin kestoon. Kolmannessa osatyössä tutkittiin telitromysiinin ja neljän muun antibiootin in vitro -vaikutusta 393 kotimaisella ja 85 ulkomaisella kampylobakteerikannalla. Tutkimus osoitti, että kliinisesti relevantit antibiootit, kuten erytromysiini ja siprofloksasiini, tehosivat varsin hyvin kotimaisiin bakteerikantoihin. Ulkomaisista kannoista osalla oli alentunut herkkyys usealle eri antibiootille. Telitromysiini ei osoittautunut erytromysiiniä tehokkaammaksi. Viimeisessä osatyössä selvitettiin komplikaatioiden esiintyvyyttä kampylobakteeriripulin jälkeen. Yleisimpiä olivat tuki- ja liikuntaelinoireet (39%), joista nivelkipu oli tavallisin. Reaktiivinen artriitti diagnosoitiin 4%:lla potilaista ja akilles-tendiniitti tai kantapääkipu 9%:lla. Lisäksi kampylobakteeri-infektioon liittyi useita muita reaktiivisia niveloireita, mutta ne johtivat harvoin lääkärissä käyntiin ja jäivät täten yleensä diagnosoimatta. Aikainen antbioottihoidon aloitus lyhensi ripulin kestoa keskimäärin kahdella päivällä, mutta ei vähentänyt komplikaatioiden esiintyvyyttä. Kampylobakteeri-infektiot ovat yleisiä ja aiheuttavat merkittävän sairastaakan - sekä itse enteriitin että komplikaatioiden muodossa. Tämä vahvistaa tarvetta ymmärtää, miten tartuntalähteet sekä bakteerikantojen ja isännän ominaisuudet vaikuttavat tartuntariskiin. Antibiooteilla ei voida ehkäistä komplikaatioita ja niillä on vain marginaalinen vaikutus ripulin kestoon. Täten antibioottien käyttöä kampylobakteeriripuleissa tulisi rajoittaa. |
| Avainsanat: | medicin, Klinisk mikrobiologi |
| Näytä kaikki kuvailutiedot | |