Demokratiaa luokkahuoneessa : Toimintatutkimus kolmasluokkalaisten osallistamisesta päätöksentekoon

Abstract

The crucial questions that define democracy relate to its depth and width: who can participate in decision making and what kind of things can be commonly decided? Theories deeper than representative democracy emphasize discussion, in which by evaluating justifications it is possible to achieve consensus in ideal situation. The aim of my research is to develop tools for promoting the participation of third graders in decision making in the classroom. In addition I study the development of depth and width of democracy in the classroom, the development of skills and competencies in the decision making and the challenges of the project.

My research method is participative action research. I collected my data between October 2007 and March 2008. I used videos and observation diaries as my primary data. Additional data consisted of the interviews of the students, the conversations between the adults and the material produced by the teacher. Since we discussed the matters students had highlighted in specific lessons, my analysis proceeds according to these lessons constructing a general view of the process.

The width and depth of classroom democracy are difficult to define. Though the system we had created enabled third graders to discuss matters they found important the participation was unequal: some of the students couldn’t among other things give justifications for their opinions. This poses challenges for models that emphasize deliberation since these theories presuppose that everyone has concordant competencies. But then again only critical citizens who are able to make justifications and to evaluate them are able to oppose indoctrination. This makes teaching these competencies justified. Different decision making procedures define the classroom democracy. Deliberation doesn’t necessarily provide deeper information about the preferences of the participants than mere voting. But then again voting doesn’t express the reasons which support one’s preferences. Structured conversation can equalize the time used for every participant’s opinions, but doesn’t solve the challenge of unequal competencies. Children’s suggestion box diversified the possibilities to participate, and also the silent ones used it during the research. The asymmetry in deliberation might also be caused by the social structure of the students. Teacher’s directing and participation encouraging role in deliberation was significant. Diversifying the participation by different roles could equalize the asymmetry in participation.

Olennaiset, demokratiaa määrittävät kysymykset liittyvät demokratian laveuteen ja syvyyteen: ketkä kaikki voivat osallistua päätöksentekoon ja mistä asioista voidaan yhteisesti päättää? Edustuksellista demokratiaa syvemmissä teorioissa pääasiallisena päätöksenteon menetelmänä on painotettu keskustelua, jossa mielipiteiden tueksi esitettyjen perustelujen arvioinnin kautta on mahdollista ideaalitilanteessa edetä yksimielisyyteen. Tutkielman tavoitteena on kehittää välineitä kolmasluokkalaisten osallistumisen edistämiseksi luokkahuoneen päätöksenteossa. Lisäksi tarkastelen demokratian syvyyden ja laveuden määrittymistä luokkahuoneessa, päätöksenteossa kehittyviä demokratialle keskeisiä taitoja ja kompetensseja sekä prosessin esiin nostamia luokkahuonedemokratian toteuttamisen haasteita.

Tutkimusmenetelmäni oli osallistava toimintatutkimus. Aloitin aineiston keräämisen lokakuussa 2007 ja lopetin sen maaliskuussa 2008. Ensisijaisena aineistonani käytin videoita sekä havaintopäiväkirjoja. Täydentävänä aineistona olivat oppilaiden haastattelut, keskustelut aikuisten kanssa sekä opettajan tuottamat tekstit. Koska oppilaiden esiin nostamat asiat käsiteltiin erityisillä asioiden käsittelytunneilla, etenee analyysini näiden tuntien mukaisesti, luoden kokonaiskuvan prosessista.

Luokkahuonedemokratian laveus ja syvyys ovat vaikeasti määriteltäviä. Vaikka kehittämämme käytänne mahdollisti kolmasluokkalaisille heille tärkeistä asioista keskustelemisen, oli osallistuminen epätasaista: osa oppilaista ei muun muassa vielä kyennyt esittämään perusteluja mielipiteilleen. Tämä asettaa haasteita julkiseen harkintaan perustuville demokratiamalleille, niiden olettaessa kaikkien omaavan yhdenmukaiset kompetenssit. Toisaalta vain perustelemaan ja perusteluja arvioimaan kykenevä kriittinen kansalainen kykenee vastustamaan indoktrinaatiota ja juuri siksi näiden kompetenssien opettaminen on perusteltua. Myös erilaiset päätöksentekotavat määrittävät luokkahuonedemokratiaa. Keskustelu ei välttämättä tarjoa äänestämistä syvempää informaatiota päätöksentekijöiden preferensseistä, mutta äänestäminen ei tuo mielipiteitä tukevia perusteluja julki. Strukturoitu keskustelu parhaimmillaan tasoittaa osallistujien äänessä olemisen aikaa, mutta ei ratkaise eritasoisiin kompetensseihin liittyvää haastetta. Lasten aloitelaatikko, hölötysboksi, monipuolisti osallistumisen mahdollisuuksia, ja myös hiljaisimmat hyödynsivät hölötysboksia tutkimuksen aikana. Osallistumisen epäsymmetrisyys keskustelussa voikin johtua myös oppilaiden sosiaalisista suhteista. Opettajan rooli keskustelun suuntaajana ja hiljaisimpien osallistajana oli merkittävä. Osallistumisen monipuolistaminen erilaisin roolein voisi tasoittaa osallistumisen epäsymmetriaa.