Striving for the Impossible : The Hegelian background of Judith Butler

Abstract

This study analyses the Hegelian roots of the subject-theory and the political theory of Judith Butler. Butler can be seen as the author of "gender performativity". Butler claims that subject's identities are linquistic "terms". Linquistic identities are performative and normative: they produce, according to cultural rules, the identities which they just claim to describe. Butler's theory of the performativity of identities is based on her theory of identities as "ek-static" constructions. This means that there is a relation between the self and the Other in the heart of identities. It is claimed in this study that Butler's theory of the relation between the self and the Other, or, between the subject and the constitutive outside, is based on G.W.F. Hegel's theory of the dialectics of recognition in The Phenomenology of Spirit. Especially the sections dealing with the relation between "Lord" and "Bondsman" set the theoretical base for Butler's theory. Further, it is claimed that Hegel's own solution for the enslaving and instrumentalizing relation between the self and the Other, reciprocal recognition, remains an important alternative to the postmodernist conception supported by political theorists like Butler.

Chapter 2, on Hegel, goes through the dialectics of recognition between the self and the Other in The Phenomenology of Spirit up until the ideal of reciprocal recognition and absolute knowledge. Chapter 3 introduces two French interpretations of Hegel, by Alexandre Kojéve and Louis Althusser. Both of these interpretations, especially the Kojevian one, have deeply influenced the contemporary understanding of Hegel as well as the contemporary thought - presented e.g. in the postmodern political thought - on the relations between the self and the Other. The Kojévian Marxist utopia with its notion of "the End of History" as well as the Althusserian theory of the Interpellative formation of subjects have influenced how Hegel's theory of the self and the Other have travelled into Butler's thought. In chapter 5 these influences are analyzed in detail. According to the analysis, Butler, like numerous other poststructuralist theorists, accepts Kojéve's interpretation as basically correct, but rejects his vision of "the End of History" as static and totalitarian. Kojéve's utopian philosophy of history is replaced by the paradoxical idea of an endless striving towards emancipation which, however, could not and should not be reached.

In chapter 6 Butler's theory is linked to another postmodern political theory, that of Chantal Mouffe. It is argued that Mouffe's theory is based on a similar view of the relation of the self and the other as Butler's theory. The former, however, deals explicitly with politics. Therefore, it makes the central paradox of striving for the impossible more visible; such a theory is unable to guide political action. Hegel actually anticipated this kind of theorizing in his critique of "Unhappy Consciousness" in the Phenomenology of Spirit.

Keywords: Judith Butler, G.W.F. Hegel, Chantal Mouffe, Alexandre Kojéve, Postmodernism, Politics, Identities, Performativity, Self-consciousness, Other

Tutkimuksessa analysoidaan amerikkalaisen nykyteoreetikon Judith Butlerin subjektiteorian ja politiikan teorian hegeliläistä taustaa. Butler on tuonut nykyteoriaan käsitteen sukupuolen "performatiivisuudesta". Butlerin mukaan identiteetit ovat kielellisiä "termejä". Identiteetit ovat performatiivisia ja normatiivisia: ne tuottavat ne identiteetit, joita ne väittävät (vain) kuvaavansa. Butlerin teoria identiteettien performatiivisuudesta perustuu teorialle identiteeteistä "ekstaattisina" konstruktioina. Tämä tarkoittaa sitä että itsen ja Toisen välinen suhde muodostaa identiteettien perussuhteen. Tämän tutkimuksen mukaan Butlerin teoria itsestä ja Toisesta eli suhteesta subjektin ja konstitutiivisen ulkopuolen välillä perustuu G.W.F. Hegelin Hengen fenomenologia-teoksessa esitettyyn teoriaan tunnustuksen dialektiikasta. Etenkin kohdat, jotka käsittelevät "Herran" ja "Orjan" välistä dialektiikkaa toimivat perustana Butlerin politiikan teorialle ja hänen teorialleen itsestä ja Toisesta. Tämän tutkimuksen mukaan Hegelin oma ehdotus siitä, miten itsen ja Toisen välisessä suhteessa vapauduttaisiin Herra-Orja-suhteesta - eli Hegelin teoria vastavuoroisesta tunnustuksesta - näyttäytyy edelleen tärkeänä vaihtoehtona sille postmodernistiselle vaihtoehdolle, jota esim. Butler kannattaa.

Kappale 2 käy läpi Hegelin Hengen Fenomenologia-teoksessa esittämän teorian tunnustuksen dialektiikasta. Kappale 3 esittelee kaksi ranskalaista Hegel-tulkintaa - Alexandre Kojéven ja Louis Althusserin. Ne ovat vaikuttaneet ratkaisevasti siihen miten Hegel nykyään ymmärretään, sekä siihen, mitä identiteeteistä ja itsen ja Toisen välisestä suhteesta ajatellaan, etenkin monien postmodernistien ja poststrukturalistien keskuudessa. Näitä vaikutuksia käsitellään kappaleessa 5. Tämän tutkimuksen mukaan Hegelin teoria itsen ja Toisen välisestä dialektiikasta on kulkenut Butlerille nimenomaan Kojéven ja Althusserin kautta. Etenkin Kojéven teoria vastavuoroisesta tunnustuksesta "historian loppuna" on vaikuttanut Butlerin teoriaan. Välttääkseen Kojévelaisen "historian lopun" Butlerin poliittinen ohjelma näyttäytyy erikoislaatuisena tunnustuksen dialektiikkana. Siina tavoitellaan "mahdotonta": itsen ja Toisen välistä vastavuoroista tunnustusta ja demokratiaa, jota ei kuitenkaan voi eikä saa saavuttaa.

Kappaleessa 6 Butlerin teoria liitetään toiseen postmoderniin politiikan teoriaan. Tämän tutkimuksen mukaan Chantal Mouffen Radikaali-demokratian teoria perustuu samanlaiseen käsitykseen itsen ja Toisen välisestä suhteesta kuin Butlerilla. Mouffen teoria on kuitenkin selväpiirteisemmin politiikan teoria. Tästä johtuen tämän ajattelutavan keskeinen paradoksi - vastavuoroinen tunnustus/demokratia joka ei voi eikä saa toteutua - tulee selvemmin näkyviin kuin Butlerilla. Tämän tutkimuksen mukaan sellainen poliittinen tavoite joka ei voi eikä saa toteutua epäonnistuu poliittisena suunnannäyttäjänä.

Keskeiset käsitteet: Judith Butler, G.W.F.Hegel, Chantal Mouffe, Alexandre Kojéve, postmodernismi, politiikka, identiteetit, performatiivisuus, itsetietoisuus, Toinen