Maallikon suorittama defibrillaatio sydänpysähdyspotilaan hoitoketjussa

Abstract

Sudden cardiac arrest (CA) is one of the leading causes of death in Europe. It has been estimated that about 40 % of CA victims have ventricular fibrillation (VF) at the time of the first heart rhythm analysis. The treatment for VF is immediate cardiopulmonary resuscitation (CPR) and rapid defibrillation. The automated external defibrillator (AED) and the concept of public access defibrillation (PAD) may be a key to shortening defibrillation delays. Recent studies have shown that PAD programs are associated with high survival rates from VF when devices have been placed in certain risk sites and used by trained laypersons. Today many public places are equipped with AEDs.

The purpose of this study was to find new ways of utilizing layperson defibrillation and promote the concept of public access defibrillation (PAD). The study explored the use of AEDs by non-medical first responders in Finland and cabin crew on board a commercial aircraft. A simulated study was performed to explore the role of dispatcher assistance in layperson CPR and defibrillation. A 15-year follow-up study of 59 one-year survivors after successful out-of-hospital resuscitation was performed to evaluate the long-term quality of life of the CA patients.

Although there are many AEDs in use by non-medical first responders in Finland, the results of the study showed that there are large variations between individual first response units. This is considered to be caused by the lack of national standards and regulations that would define a full integration of first-responder programmes into the Emergency Medical Services system.

The goal of rapid defibrillation in five minutes after the onset of CA is difficult to achieve in Finland due to sparse population and long distances. Local PAD programs may shorten the defibrillation delays. Dispatcher assistance in defibrillation by a layperson not trained to use an AED seems feasible and does not compromise the performance of CPR. In a simulated study, the quality of mouth-to-mouth ventilation performed by laypersons was found to be better after CPR training compared with performance with dispatcher assistance before training. Training was not found to have an influence on the quality of compressions or defibrillation compared with dispatcher assistance of untrained laypersons. The target groups for CPR and defibrillation training need further evaluation. The placements of the AEDs in public areas should be known by the emergency response center and the location should be marked with an international sign.

The finding that once a good neurological outcome after CA is achieved, it can be maintained for more than 10 years, encourages further efforts to improve the survival of CA patients.

Sepelvaltimotauti ja muut sydänsairaudet voivat aiheuttaa äkillisen sydämen pysäyttävän rytmihäiriön. Sydänpysähdys voi olla sydänsairauden ensimmäinen oire. Yleisin sydämen pysäyttävä rytmihäiriö on kammiovärinä. Kammiovärinässä ainoa sydämen käynnistävä hoito on tarkoitukseen suunnitellulla laitteella eli defibrillaattorilla annettava sähköisku eli defibrillaatio. Defibrillaatio tulisi suorittaa viiden minuutin sisällä sydänpysähdyksen alusta, jotta potilaan toipuminen olisi todennäköistä. Jos defibrillaatio viivästyy, lisää painelu-puhalluselvytys todennäköisyyttä, että defibrillaatio käynnistää sydämen. Vain harvoin painelu-puhalluselvytys itsessään käynnistää sydämen.

Sydänpysähdyspotilaan ensimmäinen auttaja on yleensä maallikko. Nykyaikaisten neuvovien puoliautomaattisten defibrillaattoreiden avulla maallikko voi myös defibrilloida. Puoliautomaattiset defibrillaattorit tunnistavat kammiovärinän ja ohjaavat käyttäjäänsä defibrilloimaan ääni- ja kuvaohjeiden avulla. Laite ei anna sähköiskua, ellei potilaalla ole kammiovärinää.

Väitöskirjatyön tarkoituksena on lisätä tietoisuutta puoliautomaattisista defibrillaattoreista ja maallikon suorittamasta defibrillaatiosta Suomessa. Väitöskirjatyössä selvitettiin puoliautomaattisten defibrillaattoreiden käyttöä sopimus- ja vakinaisten palokuntien yksiköissä sekä matkustajalentokoneissa. Simulaatiotutkimusten avulla tutkittiin hätäkeskuspäivystäjän mahdollisuuksia ohjata maallikkoa puoliautomaattisen defibrillaattorin käytössä puhelimitse. Lisäksi tutkittiin kammiovärinästä elvytettyjen potilaiden pitkäaikaisselviytymistä.

Tutkimuksessa todettiin, että maallikon suorittamalla defibrillaatiolla voitaisiin todennäköisesti lyhentää defibrillaatioviiveitä Suomessa. Harva asutus taajamien ulkopuolella sekä pitkät etäisyydet tekevät nopean defibrillaation toteuttamisen haastavaksi. Puoliautomaattisten defibrillaattoreiden määrä on viime vuosina lisääntynyt. Maallikon suorittamaa defibrillaatiota voitaisiin kuitenkin hyödyntää paremmin sydänpysähdyspotilaiden hoidossa. Defibrillaation liittäminen osaksi hätäkeskuksen antamia puhelinelvytysohjeita voisi tehostaa jo olemassa olevien puoliautomaattisten defibrillaattoreiden käyttöä. Julkisiin tiloihin sijoitetuista defibrillaattoreista tulisi laatia rekisteri ja niiden sijainnin tulisi olla hätäkeskuksen tiedossa. Ne tulisi myös merkitä näkyvästi.

Kammiovärinästä onnistuneesti elvytettyjen potilaiden kuolleisuus elvytystä seuraavan vuoden sisällä on korkea. Pitkäaikaisselviytyjät vaikuttavat kuitenkin toipuvan hyvin ja palaavan jopa työelämään.