Vertikaalinen toimivallanjako EU-oikeudessa : Tutkimus yhteisön toimivallan kehittymisestä energia-alalla sekä julkisen palvelun velvoitteiden ja yleispalvelun sääntelystä sähkön sisämarkkinoilla

Abstract

The Vertical Division of Competences in EU-law. A Treatise on the Evolution of the Community Competence in the Energy Sector as well as the Regulation of Public Service Obligations and Universal Service in the Internal Electricity Market. The principle of attributed powers constitutes a meta-norm in the Community legal order. It is omnipresent each time the Community legislator uses its legislative competence. According to the principle of attributed powers the Community only has specific competence. The Community uses its competence for fulfilling its objectives, policies and activities in conformity with Articles 2 and 3 of the EC Treaty and the specific provisions - the legal basis - of the Treaty. As the Community legislative procedures are becoming increasingly uniform the choice of the legal basis will be founded mainly on the objectives and contents of each legislative act and not on the political balance between the Community institutions. This is a positive development.

The scholarly views are scattered on the significance of the principle of attributed powers in restricting the Community legislator's competence to legislate in a new sector: some emphasize legality and others accentuate the dynamism of the evolution of the Community's legislative powers. Though this polarization of views offers a pragmatic instrument for systematizing the development of Community competence, it cannot be applied uncritically. These divided viewpoints cannot explain exhaustively either the existence or the nature of Community competence. Article 308 EC – the so-called loophole provision – is often claimed to play a major role in expanding the competence of the Community legislature, but many scholars ignore the progressive and exhaustive utilisation of Article 95 EC in extending Community competence. Furthermore, the Court of Justice of the European Communities has not always been active and creative in its jurisprudence concerning Community competence. Thus, for instance the evolution of Community competence in the energy policy sector does not owe much to the case law of the Court but accredits almost all to the Community legislature.

There is no specific legal basis for the Community energy policy in the EC Treaty. Notwithstanding this, the Community has been active in this sector since the late 1960's. In most cases the Community's initiative to legislate in the energy sector has been due to wide-ranging developments or events within the Community or worldwide which are not only specific to energy policy, such as the oil crises, the general idea of the internal market, and the development of the Community environmental policy.

The scope of application of the Community legislation in the internal market for electricity and gas has become rather extensive, covering currently the opening up of the national markets, the consumers' right to choose their supplier of electricity or gas, the regulation of the national regulatory authorities, and the measures to unbundle the production, transmission, distribution and supply of electricity and gas. There also exists Community legislation on environmental questions in the energy sector, but at this stage, this legislation still leaves a rather wide margin of manoeuvre for the Member States. A new proposal for legislation on green electricity would change this situation by setting legally binding targets for the Member States concerning their share of electricity produced from renewable energy sources. Currently the requirements of Community law are less strict in respect of security of energy supply.

Taking into consideration the ambiguity of the notion of public service and the fact that its utilisation varies considerably between the national legislations of the Member States, the usage of such a notion in Community law involves risks of misunderstanding and differing interpretations in different Member States. Essentially the Community legislator has left the Member States wide discretion to define their national public service obligations. However, in Directive 2003/54/EC on the internal market for electricity the Community legislator has somewhat limited this discretion. This solution is well grounded. When a sector becomes governed by Community law, the Community legislator should also assume responsibility for adopting legislation on sensitive questions, including the definition of public service obligations comprising public interest.

Vertikaalinen toimivallanjako EU-oikeudessa. Tutkimus yhteisön toimivallan kehittymisestä energia-alalla sekä julkisen palvelun velvoitteiden ja yleispalvelun sääntelystä sähkön sisämarkkinoilla.

Tutkimuksessa selvitetään, miten vertikaalinen toimivallanjako Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden välillä on oikeudellisesti järjestetty. Vertikaalisella toimivallanjaolla tarkoitetaan toimivallanjakoa unionin ja jäsenvaltioiden välillä. Tämä toimivallanjako voi lainsäädäntövallan ohella koskea myös lainkäyttövaltaa ja hallinnollista toimeenpanovaltaa. Tutkimuksessa pääpaino on lainsäädäntövaltaa koskevassa toimivallanjaossa. Tutkimuksen yleisessä osassa tarkastellaan vertikaalisen toimivallanjaon kannalta olennaisia EU-oikeuden perusoppeja. Yhteisön toimivallan syntymisen suhteen erotetaan annetun toimivallan periaatetta korostava näkemys, jota kutsutaan legaaliseksi, ja toimivallan dynaamisuutta korostava näkemys. EU-oikeuden vertikaalista toimivallanjakoa koskevat perusopit nojautuvat sekä perustamissopimuksen määräyksiin että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön. Näiksi perusopeiksi luetaan annetun toimivallan periaate, pre-emption –doktriini, lojaliteettiperiaate, toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaate. Tutkimuksen yleisessä osassa tutkitaan myös yksityiskohtaisemmin yhteisön toimivallan olemassaoloa ja luonnetta yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden valossa. Yhteisön toimivalta voi olla nimenomaista, perustamissopimuksen määräyksiin perustuvaa tai implisiittistä. Luonteeltaan yhteisön toimivalta voi puolestaan olla yksinomaista tai jäsenvaltioiden kanssa jaettua. Tutkimuksen erityisessä osassa selvitetään sen yleisen osan tutkimustuloksia hyödyntäen, miten yhteisön lainsäädäntötoimivalta energia-alalla on kehittynyt, ja miten jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvaksi miellettyjä julkisen palvelun velvoitteita säännellään sähkömarkkinoilla. Tässä yhteydessä yhteisön energia-alan lainsäädäntöä ja yhteisöjen tuomioistuimen tätä alaa koskevaa oikeuskäytäntöä tutkitaan valikoiden ja suhteutettuna yhteisön energiapolitiikan vakiintuneisiin tavoitteisiin eli energiansaannin varmuuteen, ympäristönsuojeluun sekä kilpailukyvyn edistämiseen. Energia-alan sääntelyn on perinteisesti katsottu kuuluvan jäsenvaltioiden suvereenisuuden piiriin. Perustamissopimuksessa ei ole nimenomaista energiapolitiikkaa koskevaa oikeusperustaa, ja yhteisön toimivalta energia-alalla on siksi määriteltävissä implisiittiseksi. Yhteisön energiapolitiikkaa koskevia säädöksiä on annettu muun muassa perustamissopimuksen sisämarkkinoiden luomista (EY 95 artikla) ja ympäristöpolitiikkaa (EY 175 artikla) koskevia määräyksiä sekä niin kutsuttua joustolauseketta (EY 308 artikla) oikeusperustana käyttäen. Tutkimuksen erityisen osan lopuksi tulkitaan ja systematisoidaan sähkön sisämarkkinadirektiivin säännöksiä julkisen palvelun velvoitteista ja yleispalvelusta sekä näiden seikkojen sääntelyä Suomen, Ison-Britannian ja Ranskan kansallisessa lainsäädännössä. Vertailun avulla pyritään selvittämään, miten nämä yhteisön lainsäätäjän tulkinnanvaraiseksi jättämät säännökset ilmenevät kyseisten jäsenvaltioiden kansallisista traditioista johtuen näissä maissa eri tavalla.