Leibniz on Rational Decision-Making

Abstract

In this study I discuss G. W. Leibniz's (1646-1716) views on rational decision-making from the standpoint of both God and man. The Divine decision takes place within creation, as God freely chooses the best from an infinite number of possible worlds. While God's choice is based on absolutely certain knowledge, human decisions on practical matters are mostly based on uncertain knowledge. However, in many respects they could be regarded as analogous in more complicated situations. In addition to giving an overview of the divine decision-making and discussing critically the criteria God favours in his choice, I provide an account of Leibniz's views on human deliberation, which includes some new ideas. One of these concerns is the importance of estimating probabilities – in making decisions one estimates both the goodness of the act itself and its consequences as far as the desired good is concerned. Another idea is related to the plurality of goods in complicated decisions and the competition this may provoke. Thirdly, heuristic models are used to sketch situations under deliberation in order to help in making the decision. Combining the views of Marcelo Dascal, Jaakko Hintikka and Simo Knuuttila, I argue that Leibniz applied two kinds of models of rational decision-making to practical controversies, often without explicating the details. The more simple, traditional pair of scales model is best suited to cases in which one has to decide for or against some option, or to distribute goods among parties and strive for a compromise. What may be of more help in more complicated deliberations is the novel vectorial model, which is an instance of the general mathematical doctrine of the calculus of variations. To illustrate this distinction, I discuss some cases in which he apparently applied these models in different kinds of situation. These examples support the view that the models had a systematic value in his theory of practical rationality.

Tarkastelen tässä tutkimuksessa G. W. Leibnizin (1646-1716) näkemyksiä rationaalisen päätöksenteon teoriasta sekä jumalan että ihmisen näkökulmasta. Ainoa jumalallinen päätös tapahtui Leibnizin mukaan maailman luomisen yhteydessä, jolloin jumala vapaasti valitsi parhaan mahdollisen maailman äärettömän suuresta joukosta mahdollisia maailmoja. Siinä missä jumalan valinta perustui absoluuttisen varmaan tietoon, käytännön inhimilliset päätökset perustuvat lähinnä epävarmaan tietoon. Monimutkaisten valintojen ollessa kyseessä näitä päätöksiä voidaan kuitenkin eräissä suhteissa pitää analogisina. Luon tutkimuksessa yleiskuvan jumalalliseen valintaan ja tarkastelen kriittisesti erilaisia näkemyksiä siitä, mitkä perusteet olivat jumalalle ratkaisevia parasta mahdollista maailmaa valittaessa. Lisäksi esittelen kattavasti Leibnizin teoriaa inhimillisestä päätöksenteosta, joka sisältää joitakin uusia ideoita. Yksi näistä koskee todennäköisyyksien arvioimisen keskeisyyttä – päätöksiä tehdessä tulee yrittää arvioida sekä tekojen hyvyyttä että niiden seurauksien hyvyyttä. Leibniz korostaa myös hyvien moninaisuutta ja niiden mahdollista keskinäistä ristiriitatilatilannetta monimutkaisissa päätöksentekotilanteissa. Kolmanneksi, Leibniz soveltaa heuristisia malleja hahmottaakseen ongelmallisia valintatilanteita paremmin. Eräitä aiempia tutkimuksia täydentäen argumentoin, että kirjoituksissaan käytännöllisestä rationaalisuudesta Leibniz sovelsi kahdenlaisia päätöksentekomalleja. Yksinkertaisempi malli hyödyntää vanhaa metaforaa vaa’asta ja sopii parhaiten tilanteisiin, jossa on valittava toinen kahdesta vaihtoehdosta tai pyrittävä kompromissiin jakamalla tavoitellut hyvät osapuolien kesken. Monimutkaisissa päätöksentekotilanteissa voidaan soveltaa uutta vektorimallia, joka on sovellutus matemaattisesta variaatiolaskennasta ja jota myös Jumala sovelsi parhaan mahdollisen maailman valinnassaan. Mallin perustella voidaan ihannetapauksessa löytää optimi eri hyvien välillä. Valaistakseni tätä erottelua ja havainnollistaakseni mallien soveltamista tarkastelen joitakin Leibnizin käytännöllisiä kirjoituksia, joissa hän näytti soveltavan näitä malleja. Esimerkit tukevat väitettäni, jonka mukaan näillä päätöksenmalleilla oli systemaattista merkitystä Leibnizin käytännöllisessä filosofiassa.