Samanaikaisen alkoholiriippuvuuden ja vakavan masennuksen hoito memantiinilla ja essitalopraamilla - tulos ja ennustetekijät

Abstract

Samanaikainen alkoholiriippuvuus ja vakava masennustila on haasteellista sekä lääketieteelliselle hoidolle että tutkimukselle. Tämä oireyhtymä on yksi yleisimmistä psykiatrisista häiriöistä niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin. Potilaiden ja heidän omaistensa inhimillisen kärsimyksen lisäksi myös kokonaistaloudelliset terveydenhoidolliset kustannukset ovat suuret tämän oireyhtymän hoidossa: niiden arvioidaan olevan yli neljäkymmentä prosenttia korkeammat kuin pelkän depression kohdalla.

Tässä tutkimuksessa pyrittiin löytämään uusia hoidollisia vaihtoehtoja alkoholiriippuvuudesta ja vakavasta masennuksesta yhtäaikaisesti kärsivien potilaiden hoidossa. Tutkimukseen osallistui 80 potilasta Helsingin kaupungin kolmelta A-klinikalta. Kyseessä oli kaksoissokko, randomisoitu, kahden eri tavalla vaikuttavan lääkkeen, essitalopraamin (selektiivinen serotoniinin takaisinoton estäjä) ja memantiinin (glutamaatin NMDA reseptorin ei-kilpaileva estäjä) vertaileva tutkimus. Potilaiden oireiden kulkua seurattiin 26 viikkoa depressioon, ahdistuneisuuteen, kogniitioihin, elämänlaatuun ja alkoholin käyttöön liittyvillä mittareilla. Tämän jälkeen tarkasteltiin hoitovastetta alkutilanne- ja taustamuuttujien valossa. Pyrkimyksenä oli löytää joitakin ennustekijöitä, joiden pohjalta kliinikko voisi tehdä hoitoratkaisunsa näiden potilaiden hoidossa.

Molemmat lääkkeet vähensivät merkittävästi sekä masennusta että ahdistuneisuutta, eikä essitalopraami- ja memantiiniryhmien välillä ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Kognitiiviset toiminnot olivat lähtövaiheessa normatiivisella tasolla. Elämän laatu parani molemmissa hoitoryhmissä. Alkoholimittareilla AUDIT (alkoholihäiriöiden tunnistusmittari) ja OCDS (pakkomielteisen ja pakkotoimintoisen alkoholinkäytön mittari) paranivat molemmissa hoitoryhmissä.

Varhainen ensimmäisen vakavan masennuksen episodin alku näytti ennakoivan huonoa vastetta essitalopraamille, mutta ei memantiinille, mitattuna Montgomery-Åsberg depression rating scale -asteikolla. Toisaalta myöhäinen ensimmäisen masennuksen episodi näytti ennakoivan hyvää hoitovastetta essitalopraamille. Niinpä ensimmäisen masennuksen alkamisikä saattaisi olla käyttökelpoinen ennustekijä näille lääkkeille.

Varhainen humalahakuisen juomisen alkamisikä näytti ennustavan huonoa hoitovastetta molemmille lääkkeille, erityisesti essitalopraamille, mitattuna AUDIT-mittarilla. Aktiivinen alkoholinkäyttö tutkimuksen alkaessa ennakoi tutkimuksen keskeyttämistä.

HTTLPR-geenin L-alleeli näytti ennustavan parempaa hoitovastetta essitalopraamille masennukseen kuin S-alleeli.

Samanaikainen alkoholiriippuvuus ja vakava masennustila on haasteellista sekä lääketieteelliselle hoidolle että tutkimukselle. Potilaiden ja heidän omaistensa inhimillisen kärsimyksen lisäksi myös kokonaistaloudelliset terveydenhoidolliset kustannukset ovat suuret tämän oireyhtymän hoidossa: niiden arvioidaan olevan yli neljäkymmentä prosenttia korkeammat kuin pelkän depression kohdalla.

Tässä tutkimuksessa pyrittiin löytämään uusia hoidollisia vaihtoehtoja alkoholiriippuvuudesta ja vakavasta masennuksesta yhtäaikaisesti kärsivien potilaiden hoidossa. Tutkimukseen osallistui 80 potilasta Helsingin kaupungin kolmelta A-klinikalta. Tutkimuksessa käytettiin kahta erilaista keskushermoston vaikuttavaa lääkettä. Potilaiden oireiden kulkua seurattiin 26 viikkoa depressioon, ahdistuneisuuteen, kogniitioihin, elämänlaatuun ja alkoholin käyttöön liittyvillä mittareilla. Tämän jälkeen tarkasteltiin hoitovastetta alkutilanne- ja taustamuuttujien valossa. Pyrkimyksenä oli löytää joitakin ennustekijöitä, joiden pohjalta kliinikko voisi tehdä hoitoratkaisunsa näiden potilaiden hoidossa.

Molemmat lääkkeet vähensivät merkittävästi sekä masennusta että ahdistuneisuutta, eikä essitalopraami- ja memantiiniryhmien välillä ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Kognitiiviset toiminnot olivat lähtövaiheessa normatiivisella tasolla. Elämän laatu parani molemmissa hoitoryhmissä. Alkoholimittareilla alkoholihäiriöiden tunnistusmittarin ja pakkomielteisen ja -toimintoisen alkoholinkäytön mittarin pisteet paranivat molemmissa hoitoryhmissä.

Varhainen ensimmäisen vakavan masennuksen alku näytti ennakoivan huonoa vastetta essitalopraamille, mutta ei memantiinille. Toisaalta myöhäinen ensimmäisen masennuksen alku näytti ennakoivan hyvää hoitovastetta essitalopraamille. Niinpä ensimmäisen masennuksen alkamisikä saattaisi olla käyttökelpoinen ennustekijä näille lääkkeille.

Varhainen humalahakuisen juomisen alkamisikä näytti ennustavan huonoa hoitovastetta molemmille lääkkeille, erityisesti essitalopraamille. Aktiivinen alkoholinkäyttö tutkimuksen alkaessa ennakoi tutkimuksen keskeyttämistä.

HTTLPR-geenin L-alleeli näytti ennustavan parempaa hoitovastetta masennukseen essitalopraamille kuin S-alleeli.