Selvitys Eduskunnan lisärakennuksen taidekilpailusta
Varis, Aila (2006-05-22)
Varis, Aila
Helsinki Polytechnic Stadia Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia
22.05.2006
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa
henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:stadia-1149506877_9
https://urn.fi/URN:NBN:fi:stadia-1149506877_9
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tavoitteena on selvittää, miten ja miksi eduskunnan lisärakennuksessa pidetty taidekilpailu järjestettiin. Olen perehtynyt tähän aiheeseen kulttuurituottajan näkökulmasta ja taidekilpailujen järjestämisen avoimuuden kannalta. Vertailun vuoksi olen lyhyesti selvittänyt myös sitä, miten julkisten rakennusten taidehankinnat ovat tapahtuneet Helsingin, Salon ja Vantaan kaupungeissa ja miten ns. prosenttiperiaate on ollut näissä kaupungeissa käytössä. Tutkimusmenetelmänä käytin teemahaastattelua. Haastateltaviksi valitsin neljä henkilöä, jotka ovat olleet keskeisessä asemassa toimiessaan eduskunnan lisärakennuksen taidekilpailun tuomaristossa. Lisäksi lähetin sähköpostilla kysymyksiä aiheen piiriin kuuluville tahoille ja asiantuntijoille. Vaikka taidekilpailuja on järjestetty Suomessa kautta vuosien, alan kirjallisuutta taidekilpailujen järjestämisestä on hyvin vähän. Lähdemateriaalina haastattelujen lisäksi käytin soveltuvaa kirjallisuutta, aihetta sivuavaa gradua ja eduskunnan pöytäkirjoja. Keskeisiä kysymyksiä opinnäytetyössäni olivat: Miksi eduskunnan taidekilpailu järjestettiin? Voiko taidetta kilpailuttaa? Mikä oli taiteen suhde arkkitehtuurin ja miten löydettiin taidekilpailuun saapuneista ehdotuksista parhaat teokset? Saamani vastaukset olivat mielenkiintoisia ja rehellisiä. Selvitin vaihe vaiheelta taidekilpailun etenemisen. Kilpailu oli kaksivaiheinen ja kilpailussa noudatettiin Suomen Taitelijaseuran kilpailuohjeita. Kilpailuohjeiden tiukka noudattaminen oli tuonut joitakin ongelmakohtia. Yllättävää oli se, että tämä eduskunnan lisärakennuksen taidekilpailun järjestäminen koettiin taiteellisen demokratian toteutumisena, koska ei haluttu nimetä ketään tiettyä taiteilijaa toteuttamaan töitään lisärakennukseen. Kilpailulla annettiin kaikille mahdollisuus osallistua, eikä mitään taiteenlajia etukäteen suljettu pois. Tämä aiheutti suuren osanottajamäärän kilpailuun, johon tuli 1719 teosta, joista taidehankintatoimikunta valitsi kuusi ehdotusta. Kilpailu ei välttämättä ole paras taiteen hankintamuoto, vaikka sitä demokratian vuoksi puolusteltiinkin.
Kokoelmat
- Viestintä [81]