| Nimeke: | Kannustaminen ja moraali : Kannustamisen idea suomalaisessa yhteiskuntapolitiikassa 1990-luvulta alkaen |
| Tekijä: | Björklund, Liisa |
| Muu tekijä: | Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta, systemaattisen teologian laitos Helsingfors universitet, teologiska fakulteten, institutionen för systematisk teologi University of Helsinki, Faculty of Theology, Department of Systematic Theology |
| Päiväys: | 2008-12-05 |
| Taso: | Väitöskirja (monografia) |
| Tiivistelmä: | Suomalaisessa yhteiskuntapolitiikassa on 1990-luvulta alkaen puhuttu kannustamisesta, ja kansalaisista on pyritty erilaisten kannustimien avulla tekemään yhä tuottavampia. Kannustamisella on yritetty saada toimettomista toimeliaita ja kansantaloudesta yhä tehokkaampi. Vaikka kannustaminen on nykypolitiikassa keskeinen käsite, ei ole määritelty, mitä kannustamisella itse asiassa tarkoitetaan.
Tutkimuksessa määritellään yksityiskohtaisesti kannustamisen käsite, osoitetaan sen aatehistoriallinen ja yhteiskuntafilosofinen merkitys sekä tarkastellaan suomalaisen yhteiskuntapolitiikan keskeisiä muutoksia kannustamispolitiikan näkökulmasta. Tutkimuksessa kysytään, onko käsitys ihmisen hyvinvoinnin ehdoista muuttunut kannustamispolitiikan vaikutuksesta. Kannustamisen idea ei ole uusi. Jo Platonin teoksessa Valtio pidetään ongelmana sitä, että ihmiset tekevät vääriä valintoja, jotka puolestaan vaikuttavat epäedullisesti yhteiseen hyvinvointiin. Onnistuneen yhteiskuntapolitiikan kannalta ratkaisevaa on se, miten ihmisiä voidaan kannustaa tuottamaan hyvinvointia ja jakamaan sitä oikeudenmukaisesti. Aristoteles puolestaan uskoi, että ihmiset haluavat käyttää kykyjään ja taitojaan oman yhteisönsä hyväksi, jos heille vain tarjotaan aito tilaisuus siihen. Tutkimuksessa osoitetaan, että ihmisten ei ole mahdollista tulla kannustetuksi, jollei valtiovallan tarjoamilla kannustimilla ole yhteyttä heidän omaan hyväänsä. Kannustavasta yhteiskuntapolitiikasta tullut markkinakeskeistä Tutkimuksessa tarkastellaan erilaisia kannustuspolitiikan päämääriä, joita ovat ihmisten tasa-arvoinen hyvinvointi (hyvinvointikehys), työmarkkinoiden toimivuus (työllisyyskehys) ja taloudellinen tehokkuus (markkinakehys). Hyvinvointivaltiossa vallalla ollut politiikkakehys on viimeisen vuosikymmennen aikana vaihtunut markkinakehykseen. Tämä on johtanut ihmisten välisten hyvinvointierojen kasvamiseen. Kaikkein tehokkain tapa järjestää tuotanto ei välttämättä ole kaikkein oikeudenmukaisin tapa jakaa hyvinvointia. Tutkimuksessa kysytään, onko hyväksyttävää, että yhteiskunnan taloudellinen etu syrjäyttää ihmisarvoisen kannustamisen periaatteet. Kannustetaanko toimijoita tavoittelemaan vain yksityistä etuaan vai yhteisön etua? Kannustuspolitiikan keskeinen ongelma on vaikeus arvioida kannustimien vaikutusta toimijoiden käyttäytymiseen. Yhteiskuntapoliittiset päätökset perustellaan niiden oletetuilla vaikutuksilla, mutta kukaan ei voi osoittaa, mitä valituista toimista todella seuraa. Tutkimus tarjoaa käsitteelliset välineet arvioida politiikan vaikuttavuutta tulos-, seuraus- ja heijastussuhteen käsitteiden avulla. Yhteiskunnan kannustinrakenne on kannustamispolitiikan tulos, mutta samalla se on yhteiskunnassa vallitsevien taloudellisten ja poliittisten olosuhteiden seuraus. Lisäksi se heijastaa monitahoisella tavalla yhteiskuntapolitiikan arvoja ja suuntaa. Asiasanat: Kannustimet, kannustus, moraali, yhteiskuntafilosofia, yhteiskunnallinen muutos, oikeudenmukaisuus, politiikan paradigmat |
| Avainsanat: | yhteiskuntaetiikka |
| Näytä kaikki kuvailutiedot | |