Optimaalinen rangaistus talousrikoksesta : Tutkimus velallisen rikoksista

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan velallisen rikoksien vallitsevaa rangaistuskäytäntöä Gary S. Beckerin kehittämän optimaalista rangaistusta koskevan teorian valossa. Rangaistus on optimaalinen, jos se eliminoi rikoksentekijälle koituvan odotetun rikoshyödyn ja toisaalta minimoi rikoksesta yhteiskunnalle koituvat kustannukset.

Rikoksentekijän päätöksentekoprosessia tarkastellaan laskemalla tämän odotettu utiliteetti rikoksesta. Odotettu utiliteetti lasketaan rikoksentekijän kiinnijäämistodennäköisyyden, rangaistuksesta koituvien kustannuksien ja rikoshyödyn avulla. Kaikki käytetyt suureet mukaanlukien rangaistus määritetään rahassa.

Yhteiskunnalle rikoksista aiheutuvia kustannuksia tarkastellaan määrittämällä yhteiskunnalle rikoksista koituva disutiliteetti. Se lasketaan rikostorjunnan, rikosvahinkojen ja rangaistusten täytäntöönpanon aiheuttamien kustannusten sekä kiinnijäämistodennäköisyyden avulla.

Velallisen rikoksien vallitseva rangaistuskäytäntö ei näytä olevan optimaalisella tasolla rikoshyödyn eliminoimisen kannalta. Jos velalliset tekisivät päätöksen ryhtyäkö rikokseen ainoastaan taloudellisen harkinnan perusteella, rikosten määrä olisi moninkertainen nykyiseen tasoon verrattuna. Rikoksentekijöiden päätöksentekoon vaikuttavat määräävästi muut kuin taloudelliset seikat, todennäköisesti sosiaalinen paine ja henkilökohtainen kutsumus noudattaa lakeja.

Beckerin kehittämä, yhteiskunnalle rikoksista koituvia kustannuksia mittaava, funktio ei ollut käyttökelpoinen rangaistusten optimaalisuuden mittaamisessa. Funktion premissi siitä, että yhteiskunnalle rangaistuksesta koituvat kustannukset ovat verrannnollisia rikoksentekijälle rangaistuksesta koituvien kustannuksiin, osoittautui epärealistiseksi velallisen rikosten tarkastelussa. Sen sijaan huomattiin, että suurin osa rikoksien yhteiskunnalle aiheuttamista kustannuksista aiheutuu rikosvahingoista. Tämän johtopäätös tukee rikosten ennaltaehkäisemiseen painottuvaa kriminaalipolitiikkaa.

Optimal Punishment of Economic Crime: A Study on Bankruptcy Crime

This thesis researches whether the punishment practise of bankruptcy crimes is optimal in light of Gary S. Becker’s theory of optimal punishment. According to Becker, a punishment is optimal if it eliminates the expected utility of the crime for the offender and - on the other hand - minimizes the cost of the crime to society.

The decision process of the offender is observed through their expected utility of the crime. The expected utility is calculated based on the offender's probability of getting caught, the cost of getting caught and the profit from the crime. All objects including the punishment are measured in cash.

The cost of crimes to the society is observed defining the disutility caused by the crime to the society. The disutility is calculated based on the cost of crime prevention, crime damages, punishment execution and the probability of getting caught.

If the goal is to minimize the crime profits, the punishments of bankruptcy crimes are not optimal. If the debtors would decide whether or not to commit the crime solely based on economical consideration, the crime rate would be multiple times higher than the current rate is. The prospective offender relies heavily on non-economic aspects in their decision. Most probably social pressure and personal commitment to oblige the laws are major factors in the prospective criminal’s decision-making.

The function developed by Becker measuring the cost to society was not useful in the measurement of the optimality of a punishment. The premise of the function that the costs of the society correlate to the costs for the offender from the punishment proves to be unrealistic in observation of the bankruptcy crimes. However, it was observed that majority of the cost of crime for the society are caused by the crime damages. This finding supports the preventive criminal politics.