| Nimeke: | Rhizoctonia -Scots pine interactions: detection, impact on seedling performance and host defence gene response |
| Tekijä: | Grönberg, Henrietta |
| Muu tekijä: | Helsingfors universitet, biovetenskapliga fakulteten, institutionen för bio- och miljövetenskaper University of Helsinki, Faculty of Biosciences, Department of Biological and Environmental Sciences, General Microbiology Helsingin yliopisto, biotieteellinen tiedekunta, bio- ja ympäristötieteiden laitos |
| Päiväys: | 2008-10-10 |
| Taso: | Väitöskirja (artikkeli) |
| Tiivistelmä: | Rhizoctonia-suvun sienet ovat maaperässä yleisesti esiintyviä sieniä, jotka voivat olla tautia aihettavia patogeeneja tai muodostaa hyödyllisiä symbionttisia vuorovaikutussuhteita kasvien kanssa. Yleensä Rhizoctonia spp. sienet ovat kasvipatogeeneja aiheuttaen mm. juurilahotautia niin metsäpuille kuin viljelykasveillekin. Useat Rhizoctonia–suvun sienet muodostavat orchidea-kasveille elintärkeitä symbionttisia sienijuuria (mykorritsa) ja jotkut tauteja aiheuttamattomista Rhizoctonia-kannoista voivat estää patogeenisten kantojen infektion tutkituilla kasveilla. Tässä työssä keskityttiin yksi- ja kaksitumaisiin Rhizoctonia- sieniin, jotka kuuluvat teleomorfi Ceratobasidium-sukuun, mutta DNA koettimet kehitettiin myös monitumaiselle Rhizoctonia-sienelle (teleomorfi Thanatephorus) ja nummitatti-ektomykorritsasienelle (Suillus bovinus). Kantaspesifiset koettimet suunniteltiin ribosomaalisen DNA:n ”internal transcribed spacer” (ITS) -alueelle (ITS1, 5.8S ja ITS2) ja valmistettuja koettimia käytettiin “Southern dot blot”- ja nestemäisen hybridisaatiomenetelmän vertailuun. Nestemäinen hybridisaatio oli herkempi ja siinä voitiin määrittää myös hybridisoituvan PCR-tuotteen koko, mutta ”Southern” hybridisaation etuna oli, että koettimen hybridisoinnissa voitiin käyttää suoraan sienistä eristettyä kokonais-DNA:ta, jolloin PCR-reaktiota ei tarvittu.
Työssä tutkittiin suomalaisten kaksitumaisten Rhizoctonia-kantojen (Ceratorhiza sp.) 251, 266, 268 and 269 vaikutusta männyn (Pinus sylvestris) taimien kasvuun ja infektiobiologiaan. Infektion taso määritettiin mikroskopoimalla trypaanisinellä värjättyjä infektoituja juuria. Kaikki kaksitumaiset Rhizoctonia-kannat tehostivat nuorten taimien kasvua ja vaikuttivat juurten ulkomuotoon (lyhytjuurien määrä, juurten paksuus jne.), vaikka infektion määrä pysyikin alhaisena. Infektio keskittyi juuren uloimpaan kuorikerrokseen ja näille sienille tyypillisiä ”monilioid”-soluja oli nähtävissä 268 kannalla infektoiduissa juurten soluissa. Patogeenisen yksitumaisen Rhizoctonia-sienen (Ceratobasidium bicorne) 1983-111/1N ja endofyyttisen kaksitumaisen Rhizoctonia-sienen (Ceratorhiza sp.) 268 infektiobiologiaa ja vuorovaikutusta tutkittiin kummallakin kannalla yksinään sekä molemmilla kannoilla samanaikaisesti infektoiduissa männyn juurissa. Sieni-infektion määrä ja männyn transkriptioaktiivisuus määritettiin kaikista käsitellyistä juurista ja verrokkijuurista kvantitatiivisella ”real time PCR” –menetelmällä (qRT-PCR) seuraavien entsyymien osalta: fenyylialaniiniammoniumlyaasi (pal1), stilpeenisyntetaasi (STS), kalkonisyntetaasi (CHS), lyhytjuurispesifinen peroksidaasi (Psyp1), mikrobeja hylkivä peptidi (Sp-AMP), nopean puolustusreaktion aktivaation liittyvä geeni (PsACRE), germiinin kaltainen proteiini (PsGER1), CuZn- superoksididismutaasi (SOD) ja dehydriinin kaltainen proteiini (dhy-like). Taimien siirrostus kaksitumaisella Rhizoctonia-sienellä ennen yksitumaisen Rhizoctonia-sienen infektiota rajoitti yksitumaisen kannan määrää, mutta yksitumainen Rhizoctonia oli tehokkaampi infektoimaan juuria, kun sienet siirrostettiin samanaikaisesti. Stilpeenisyntetaasin geenituotetta syntetisoitiin erittäin tehokkaasti kaikissa käsittelyissä, mutta kalkonisyntaasi, fenyylialaniiniammoniumlyaasi ja peroksidaasi aktivoituivat vain kohtalaisesti. Geenien Sp-AMP, PsACRE, PsGER1, SOD, ja dhy-like transkriptioaktiivisuuksissa ei havaittu merkittäviä muutoksia verrokkeihin nähden. Työssä kehitetyt koettimet mahdollistavat kyseisten sienten osoittamisen juuristosta ja maaperästä. Tehty tutkimus auttaa ymmärtämään Rhizoctonia-sienten infektiobiologiaa, eri Rhizoctonia-kantojen vuorovaikutus-suhteita männyssä, sekä männyn puolustusreaktiota Rhizoctonia-infektion aikana. Tämä työ todisti aiemman käsityksen näiden sienten monimutkaisesta fylogeniasta, monimuotoisesta infektiobiologiasta ja isäntäspesifisyydestä. Tutkimuksesta saatua tietoa patogeenisen ja endofyyttisen Rhizoctonia-sienen infektiobiologian eroista ja männyn puolustusreaktiosta voidaan hyödyntää entistä tehokkaampien torjuntamenetelmien kehittämiseksi sienitauteja vastaan. |
| Avainsanat: | yleinen mikrobiologia |
| Näytä kaikki kuvailutiedot | |