Sivullisen asema ulosotossa : erityisesti omistusolettaman ja keinotekoisen järjestelyn näkökulmasta

Abstract

The study concerns debt recovery law with the special emphasis on the rights of third parties in the enforcement procedure. As the main rule only the property belonging to the debtor is allowed to be distrained. However, the full evidence of the ownership of the debtor is not required. Because of the summary nature of the enforcement procedure, the ownership of the debtor can be presumed by certain perceptible facts, such as the possession of the property. This is enabled by the presumption provisions of the Enforcement Code. However, it creates a risk concerning the property actually owned by a third party but being used to cover debts of the debtor. The study focuses on the legal status of the third party, which varies depending on who the possessor of the property is at the time of the enforcement. The study also considers the legal status of the third party when his or her ownership is challenged in the enforcement because of a suspected artificial arrangement (façade arrangement).

The study combines both procedural and material law. Basically, a legal dogmatic approach is employed. Thus, the objective is to interpret and systematize provisions related to the research subject. The status given to the third party by the provisions of the Enforcement Code is also considered from the point of view of fundamental rights. The constitutional protection of property and aspects of fair trial – especially access to justice – are essential to the subject. However, the legal dogmatic approach is not the only approach used in the study. Empirical material, several hundreds of decisions of the district courts, has been used to examine third parties´ status in reality. The empirical material has been of help in perceiving the problems (the dysfunctions) of the appeal system of enforcement from the third parties´ point of view. The study aims to combine empirical research with legal dogmatics.

The asymmetric nature of the presumption provisions of the Enforcement Code inevitably impairs the status of the third party. Asymmetry means the disparity in the influence of the facts indicating the ownership of the property. The facts that indicate the debtor as the owner of the property are given more significance than those that attest to the third party`s ownership. This is a conscious choice by legislators to promote the effectiveness of enforcement, but its defects can be moderated by an interpretation of the law that gives special attention to the constitutional protection of the property of the third party.

Tutkimuksen kohteena on sivullisen asema rahasaatavan ulosotossa. Rahasaatavan ulosotto on viranomaistoimin tapahtuvaa velkojen perintää. Ulosotossa lähtökohtana on, että velallisen velat suoritetaan hänen varallisuudellaan. Ulosmittausta ei siten pääsääntöisesti saa kohdistaa sivullisen omaisuuteen. Eräissä tilanteissa laki kuitenkin sallii tämän, esimerkiksi esinevakuutena olevan omaisuuden osalta. Ulosottoa säätelevässä perussäädöksessä, ulosottokaaressa, on myös säännöksiä, jotka mahdollistavat omaisuuden ulosmittaamisen velallisen veloista, vaikka täyttä varmuutta omaisuuden omistussuhteista ei ole. Nämä ns. presumptiosäännökset oikeuttavat ulosmittaamaan omaisuuden, jos se on velallisen hallinnassa tai rekisterimerkintä osoittaa velallisen omistajaksi. Tällöin ulosottomiehen ei välttämättä tarvitse selvittää omaisuuden omistussuhteita tarkemmin. Sitä vastoin se seikka, että omaisuus on sivullisen hallinnassa tai sivullinen on merkitty rekisteriin omistajaksi, ei estä omaisuuden ulosmittaamista. Ulosottokaaren säännökset ovat tältä osin epäsymmetrisiä, mikä väistämättä heijastuu sivullisen asemaan. Tutkimuksessa selvitetään, milloin presumptiosäännösten soveltamisedellytykset täyttyvät ja mitä syntyneen presumption kumoamiseksi vaaditaan.

Muodollisesti sivullisen omistama omaisuus voidaan ulosmitata ulosottokaaren keinotekoisia järjestelyjä koskevan säännöksen nojalla, jos velallisen katsotaan olevan omaisuuden tosiasiallinen omistaja, ja sivullisen muodollisen omistuksen pelkkä kulissi omaisuuden pitämiseksi ulosoton ulkopuolella. Ulosottomies voi päätellä velallisen tosiasiallisen omistuksen tapauksen olosuhteista, esimerkiksi siitä että velallinen käyttää ja hyödyntää omaisuutta omistajan tavoin. Keinotekoisia järjestelyjä koskeva säännös voidaan tässä mielessä luokitella presumptiiviseksi säännökseksi. Tutkimuksessa selvitetään säännöksen teoreettista perustaa ja sen käytännön soveltamista.

Tutkimuksessa sivullisen asemaa ulosotossa tarkastellaan perusoikeuksien toteutumisen kannalta, erityisesti omaisuudensuojan ja oikeusturvan näkökulmasta. Tutkimuksessa on myös hyödynnetty empiiristä aineistoa eli käräjäoikeuden antamia ratkaisuja ulosottovalitusasioissa pyrkien yhdistämään empiirinen tutkimus lainopilliseen tutkimukseen. Empiiristä aineistoa on hyödynnetty sekä määrällisen että laadullisen tutkimuksen keinoin. Empiirisen aineiston analysointi on tuonut esiin eräitä ongelmakohtia ulosoton muutoksenhakujärjestelmässä. Nämä ongelmat liittyvät ulosotossa kertyneitten varojen tilityksellä olevaan muutoksenhakumahdollisuuden katkaisevaan vaikutukseen sekä valitusoikeuden laajuuteen.