| Nimeke: | Abductive translation studies : The art of marshalling signs |
| Muu nimeke: | Abduktiivinen kääntäminen ja abduktiivinen käännöstutkimus merkkien käsittelyn taitona |
| Tekijä: | Hartama-Heinonen, Ritva |
| Muu tekijä: | Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, käännöstieteen laitos Helsingfors universitet, humanistiska fakulteten, institutionen för översättningsvetenskap University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Translation Studies |
| Päiväys: | 2008-09-05 |
| Taso: | Väitöskirja (monografia) |
| Tiivistelmä: | Käännöstutkimus on melko nuori tieteenala, mutta siihen on jo ehtinyt syntyä erilaisia suuntauksia, joissa kääntämistä tarkastellaan esim. kielellisten muutosten, käännösprosessin, kulttuurien erilaisuuden tai kulttuurisen ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kannalta. Pääsuuntausten joukkoon ei yllättävää kyllä ole noussut selkeästi semioottisia, siis merkkeihin ja merkityksenantoon sekä merkkitoimintaan ja merkkitulkintaan nojaavia näkökulmia hyödyntävää suuntausta. Tämä tilanne on tarjonnut lähtökohdan teoreettiselle väitöskirjatyölle, joka sijoittuu tähän vain vähän kiinnostusta ja näkyvyyttä saaneeseen semioottisen käännöstutkimuksen ja kääntämisen semiotiikan alaan ja joka pyrkii osaltaan tehostamaan niiden kehitystä ja vaikuttamaan alan suuntautumiseen.
Tutkimuksessa huomion kohteena on ensinnäkin se, millaisen vaihtoehdon ja potentiaalin semioottinen tarkastelutapa voisi tarjota nykykäännöstutkimuksessa. Tarkasteltavana on tällöin tämän lähestymistavan oikeutus, olemassaolo ja luonne, tuloksena puolestaan on monitasoisen käsitteellisen ja terminologisen rajankäynnin lisäksi katsaus tämän tutkimussuunnan historiaan, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Vaikka väitöskirjassa ensin selvitelläänkin yleisen semioottisen käännösteorian mahdollisuutta ja tarpeellisuutta, päähuomio kohdistuu ennen kaikkea siihen, miten amerikkalaisen filosofin ja semiootikon Charles Sanders Peircen (18391914) merkkiteoria, semeiotiikka, sopii käännösteoreettiseksi lähtökohdaksi. Kohteeksi nousee tällöin erityisesti hollantilaisen semiootikon ja käännöstutkijan Dinda L. Gorléen kehittelemä, pääosin Peircen näkemyksiin perustuva semiokääntäminen ja sen nykytila ja tavoitteeksi sitten puolestaan tämän semiokäännösteorian edelleenkehittäminen. Tässä keskeiseksi tutkimuskohteeksi tulee semiokääntämisen perusväittämä kääntämisen abduktiivisuus, mikä johtaa työssä abduktiivisen kääntämisen ja abduktiivisen käännöstutkimuksen käsitteiden kehittelyyn. Tämä kääntämisen idea pohjautuu abduktioon, jota Peirce piti induktion ja deduktion ohella yhtenä kolmesta päättelyn tavasta. Abduktiivisen kääntämisen käsitettä pohditaan väitöskirjassa laajasti ja teoreettisesti, mutta myös esimerkkien avulla, joissa abduktio näyttäytyy niin (tieteellisenä) päättelynä kuin arjen kontemplaationakin. Tutkimuksessa kääntäminen rinnastuu ensin merkkitoimintaan, sitten tulkintaan ja lopuksi päättelyyn. Nämä tarkastelutavat ovat oikeastaan saman ilmiön, Peircen kaikkiallisen semioosin, eri puolia. Semioosi on kääntämistä ja kääntäminen semioosia, semioosi taas tulkintaa ja tulkinta päättelyä merkkien käsittelyn taitoa, loputtomiin. Väitöskirjan eri osia sitoo yhteen taustalla kulkeva abduktiivisen käännöstutkimuksen tavoite: miten abduktiivisen kääntämisen kehittelyllä rakennetaan semiokääntämistä ja miten semiokäännösteoriaa näin edistämällä luodaan käännöstutkimukseen puolestaan uutta suuntausta. |
| Avainsanat: | käännöstiede |
| Näytä kaikki kuvailutiedot | |