Rahanpesu rangaistavana tekona

Abstract

Money Laundering as a Criminal Offence

The criminalization of money laundering is based on the international conventions and various instruments of the EC. The target of international anti-money laundering measures is partly the prevention of predicate offences and partly the reduction of the ills money laundering can cause to the structures of democratic society at large. These ills have been identified as the same as those caused by organized crime and corruption, and are connected to the huge proceeds derived from crime, especially from drug trafficking.

The prevention of money laundering should not be limited only to the prevention of organized crime, despite the multitude of ways to describe it. Small organized criminal groups can, for instance, derive considerably less financial benefit from such activities than can be earned from conventional tax offence. Therefore, also directing anti-money laundering measures towards unorganized crime is justified. In Finland, the legislatuer has adopted the all-crime approach to predicate offences of money laundering. This approach may be effective, although the grounds for this legislative decision are unclear. Of course, not all conventional crimes endanger the stability of democratic society and the purity of the financial system. However, employing a more restrictive interpretation is advisable when dealing with offences unconnected to organized or serious crime.

The imposed punishment is considered insufficient for the prevention of money laundering. The confiscation of the proceeds of crime has been regarded as the most effective way to hinder offenders from continuing their illegal activities. The prevention of money laundering should therefore be considered an important part of general crime prevention, because the ultimate goal of the confiscation of proceeds of crime is to strengthen the effectiveness of a court ordered punishment on the offender of a predicate crime.

Money laundering is considered a process where the proceeds of crime are first brought to the legal economy and later returned to the offender of the predicate crime in the form of disguised as legal assets. Money laundering is punishable only when the national penal law so permits. National criminal offence must also fulfill the requirements of international conventions and EC instruments.

In practice, the repressive prevention of money laundering has failed to meet international expectations as weapons in the war against money laundering and terror. This failure may be due to the difficulty to present evidence of the causal connection between the proceeds of crime and the predicate offence. This is exactly the case when assets are transferred from one country to another. Therefore, in order to be effective, the national money laundering provisions should make it possible to convict money launderers regardless of where the predicate offence is committed. Value confiscation should also be available so that assets in bank accounts can be effectively seized.

The aim of this study is to systematize the money laundering provisions of the Finnish Penal Code and to determine whether they meet the binding requirements set out in various international instruments. The author argues that not all international requirements have been met at the moment, because the intentional acquisition, possession or use of the proceeds of crime remain uncriminalized, and so-called self-laundering is a defence. Moreover, conspiracy in connection with basic money laundering remains outside the scope of application of penal provisions. The obligation to establish these offences are qualified by the limiting condition. Limitation is acceptable only if criminalization is against the state`s constitutional principles and the basic concepts of its legal system. This work argues that no such restricting conditions exist in Finland´s legal system.

And the view that so-called value confiscation is impossible in connection with money laundering may also be problematic. Because only the target of laundering can be confiscated according to the Finnish Penal Code, laundered assets in bank accounts may escape forfeiture.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää rahanpesun rangaistavuuden ala Suomessa. Rahanpesun kriminalisoiminen perustuu Suomea sitoville kansainvälisille velvoitteille ja EU:n oikeudellisille instrumenteille. Rahanpesun rangaistavaksi säätäminen ei näin ollen perustu kansallisille kri-minalisointiperusteille, vaan kansainväliseen tarpeeseen torjua rajat ylittävää järjestäytynyttä ri-kollisuutta ja turvata globaalia rahoitusjärjestelmää. Sääntelyn tausta on muusta suomalaisesta rikoslainsäädännöstä poiketen vahvasti yhdysvaltalaisessa yhteiskuntatodellisuudessa, huumaus-ainekartellien toiminnan aiheuttamissa haitoissa ja tarpeessa jäljittää sekä palauttaa ulkomaille siirretty rikoshyöty takaisin Yhdysvaltoihin. Usko rahanpesun rikosoikeudellisen torjunnan te-hokkuuteen näyttäisikin paljolti kansainvälisesti tukeutuvan joihinkin onnistuneisiin lainkäyttövi-ranomaisten operaatioihin, joilla on onnistuttu saamaan huomattavasti rikoshyötyä Yhdysvaltoi-hin.

Suomessa rikollisuuden kuva ja oikeusjärjestys poikkeavat huomattavasti yhdysvaltalaisista vas-tineistaan. Kansainvälinen rikosoikeudellinen yhteistyö edellyttää kuitenkin, että rahanpesu sää-detään rangaistavaksi mahdollisimman laajasti koko maailmassa, jotta pystytään estämään var-sinkin järjestäytyneen rikollisuuden taloudellinen hyötyminen toiminnastaan. Lainsäädäntöjen yhtenäistämistarve tuo mukanaan Suomen rikosoikeuteen myös aikaisemmin tuntemattomia oi-keudellisia käsitteitä, kuten salahankkeen törkeän rahanpesun tekemiseksi. Lisäksi se näyttäisi laajentavan aikaisemmin kätkemisrikoksina arvioitujen tekojen rangaistavuuden alaa huomatta-vasti.

Rahanpesusta on aikaisemmin kirjoitettu Suomessa erittäin vähän. Joidenkin yksittäisten kirjoi-tusten lisäksi aiheesta on tehty vain yksi yliopistollinen lisensiaattityö. Tarvetta rahanpesua kos-kevalle tutkimukselle on myös Suomessa, koska rahanpesun rangaistavuuden alan laajentamiseen on olemassa kansainvälistä painetta.

Tutkimus jakaantuu kolmeen pääjaksoon. Ensimmäisessä jaksossa käsitellään sitä, mitä rahanpe-semisellä tarkoitetaan kansainvälisenä ilmiönä ja mikä on rahanpesun kansainvälisen rikosoikeu-dellisen sääntelyn tausta. Myös rahanpesua koskevien kansainvälisten sopimusten sisällön tarkas-telu on välttämätöntä, jotta tutkimuksen kohteena olevat säännökset pystytään asettamaan oike-aan kontekstiin.

Tutkimuksen toinen osa muodostuu rahanpesua koskevien säännösten systematisoinnista ja tul-kinnasta. Jaksossa käydään läpi eri tunnusmerkkeihin liittyviä tulkintaongelmia ja annetaan tul-kintasuosituksia. Rahanpesua koskevia rangaistussäännöksiä sovelletaan Suomessa hyvin vähän, joten tunnusmerkistöjen laajan soveltamisalan osoittaminen on käytännön lainkäyttötyötä tekevil-le tärkeää. Jaksossa käsitellään lisäksi suomalaisessa rikosoikeudessa harvinaista salahanketta, josta ei suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa ole aikaisemmin juuri kirjoitettu. Salahanketta kos-kevat tulkintasuositukset perustuvat paljolti common law -järjestelmissä omaksuttuihin periaat-teisiin.

Jaksossa otetaan kantaa myös siihen, vastaavatko Suomen rikoslaissa olevat rahanpesusäännökset kaikin osin niitä kansainvälisiä ja eurooppaoikeudellisia vaatimuksia, joihin niiden säätäminen perustuu. Johtopäätöksenä todetaan, että Suomessa rahanpesun soveltamisalaa on ilmeisesti rajoi-tettu enemmän kuin mikä on perusteltua kansainvälisten velvoitteiden nojalla.

Tutkimus kolmas osa koostuu rahanpesun menettämisseuraamuksia koskevista kysymyksistä. Rahanpesun kriminalisoinnin tarkoituksena on ottaa pois rikoshyöty rikoksentekijältä. Lisäksi menettämisseuraamuksilla on nimenomaan rahanpesun kaltaisissa talousrikoksissa tosiasiallisesti rangaistukseen rinnastettava vaikutus. Tutkimuksessa todetaan, että Suomessa kansainvälisiä vel-voitteita menettämisseuraamusten osalta on tulkittu siten, että eräissä tapauksissa voi olla mah-dollista, etteivät säännökset sovellu tilanteisiin, joissa järjestäytyneen rikollisuuden varoja siirre-tään rahoitusjärjestelmässä. Säännösten soveltamisalasta saattavat näin ollen rajautua juuri ne te-kotavat, jotka ovat olleet perusteena vaatimuksille rahanpesun kansainvälisestä kriminalisoimi-sesta.