Foreign Capital and Finland : Central government's first period of reliance on international financial markets, 1862-1938

Abstract

The main objective of the study is to evaluate the Finnish central government’s foreign borrowing between the years 1862 and 1938. Most of this period was characterised by deep capital market integration that bears resemblance to the liberal world financial order at the turn of the millennium. The main aim is to analyse the credit risk associated with the state and its determination by evaluating the world financial market centres’ perception of Finland. By doing this, the study is also expected to provide an additional dimension to Finland’s political and economic history by incorporating into the research the assessments of international capital markets regarding Finland during a period that witnessed profound political and economic changes in Finnish society.

The evaluation of the credit risk mainly relies on exchange-rate risk free time series of the state’s foreign bonds. They have been collected from quotations in the stock exchanges in Helsinki, Hamburg, Paris and London. In addition, it investigates Finland’s exposure to short-term debt and Moody’s credit ratings assigned to Finland. The study emphasises the importance of the political risk. It suggests that the hey-day of the state’s reliance on foreign capital markets took place during last few decades of the 19th century when Finland enjoyed a wide autonomy in the Russian Empire and prudently managed its economy, highlighted in Finland’s adherence to the international gold standard. Political confrontations in Finland and, in particular, in Russia and the turbulence of the world financial system prevented the return of this beneficial position again.

Through its issuance of foreign bonds the state was able to import substantial amounts of foreign capital, which was sorely needed to foster economic development in Finland. Moreover, the study argues that the state’s presence in the western capital markets not only had economic benefits, but it also increased the international awareness of Finland’s distinct and separate status in the Russian Empire and later underlined its position as an independent republic.

Tutkimus käsittelee Suomen valtion ulkomaista lainanottoa vuosina 1862-1938. Se osoittaa, että valtion laajojen infrastruktuuri-investointien rahoitus oli yhteydessä samanaikaiseen kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden kasvuun. Valtio laski Hampurin, Pariisin, Pariisin, Lontoon ja New Yorkin arvopaperipörsseissä mm. Rothschildien, Crédit Lyonnaisin ja National Cityn välityksellä liikkeeseen obligaatioita, joilla se rahoitti Suomessa rautateiden ja vesivoiman rakentamisen. Investoinnit tekivät osaltaan mahdolliseksi Suomen teollistumisen ja nopean taloudellisen kehityksen. Suomi siten merkittävästi hyötyi maailmantalouden ns. ”ensimmäisestä globalisoitumisesta” myös lisääntyvien kansainvälisten pääomaliikkeiden muodossa.

Saadakseen lainaa valtion tuli kyetä vakuuttamaan kansainväliset sijoittajat, että pystyisi ja halusi maksaa velkansa obligaatioiden ehtojen mukaisesti takaisin. Toisin sanoen, valtioon kohdistuneen luottoriskin oli oltava riittävän pieni. Tämä tutkimus selvittää valtioon kohdistuneen luottoriskin 1860-luvulta toiseen maailmansotaan asti valtion ulkomaisten obligaatioiden pörssinoteerausten avulla.

Suomen valtioon kohdistunut luottoriski oli alhaisimmillaan 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä, jolloin Suomen talous kehittyi suotuisasti ja Suomella oli vakaa autonominen asema Venäjän keisarikunnassa. 1900-luvun poliittiset levottomuudet ja taloudellinen epävarmuus estivät valtiota enää saavuttamasta vastaavaa edullista luottoriskiasemaa. Tutkimustulosten mukaan Suomen osallistuminen kansainväliseen kultakantajärjestelmään, jossa Suomen markka oli sidottu kultaan, pienensi luottoriskiä. Samoin vaikutti myös osaltaan Suomen kurinalainen finanssipolitiikka ja kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden integraatio. Sen sijaan Venäjän poliittinen ja taloudellinen epävakaus lisäsivät Suomen valtioon kohdistunutta luottoriskiä ulkomaisten sijoittajien silmissä. Venäjän vaikutus korostui ensin sortovuosien aikana, jolloin Suomen erillinen hallinnollinen asema joutui uhatuksi, ja erityisesti vuoden 1917 tapahtumien jälkeen, kun bolsevikit nousivat valtaan Venäjällä.

Valtion obligaatioiden noteeraaminen kansainvälissä rahoituskeskuksissa ei ainoastaan tuonut taloudellisia hyötyjä, vaan se myös lisäsi Suomen tunnettavuutta ulkomailla. Kansainväliset rahoitusmarkkinat seurasivat Suomea suhteellisen aktiivisesti 1800-luvun lopulta alkaen. Suomen autonominen asema Venäjän yhteydessä ja myöhemmin saavutettu itsenäisyys tulivat tutuksi ulkomaisille pankeille ja sijoittajille. Rahoitusmarkkina-analyysit tarjoavatkin mielenkiintoisen näkökulman Suomen historiaan.