Preventive orientation and caries management by Iranian dentists

Abstract

Ehkäisypainotteisuus karieksen hoidossa: iranilaishammaslääkärien hoitovalinnat

Karies aiheuttaa hampaiden kovan pinnan ja hammasluun syöpymistä, joka lopulta näkyy ”reikänä”. Iästä riippumatta kariesvaara vaanii kaikkia hampaiden omistajia, vauvasta vaariin, ja lähes kaikilla aikuisilla on suussaan merkkejä karieksesta. Karies etenee yleensä hitaasti ja antaa siten aikaa ehkäisevälle hoidolle. Tämä etsikkoaika jää usein käyttämättä, ja karieksen hoito painottuu reikien paikkaamiseen.

Karies voitaisiin pitää kurissa sen ehkäisyyn kehitetyillä monipuolisilla keinoilla. Hammaslääkärit ovat avainasemassa, sillä he tekevät kauaskantoisia valintoja — hoidetaanko kariesta paikkaamalla vai valitaanko ehkäisevä hoito? Valintojen taustalla ovat hammaslääkärin tietotaso, asenteet ja omat terveystavat sekä potilaiden ja vastaanoton aiheuttamiksi koetut esteet.

Tämä kyselytutkimus selvitti karieksen hoitovalintoja ja niiden taustoja Iranissa. Kysymyslomakkeet jaettiin kahdessa hammaslääkärien kongressissa Teheranissa (2004─2005) ja palautettiin nimettöminä. Kysely kartoitti hammaslääkärien tietoja karieksen ehkäisykeinoista ja asenteita ehkäisyä kohtaan sekä koettuja esteitä sen toteuttamisessa. Hoitovalintoja selvitettiin tarkasti kuvattujen esimerkkipotilaiden avulla. Kysely kartoitti myös hammaslääkärien omat terveystavat: suun omahoidon, tupakoinnin ja hammaslääkärissä käynnin.

Aineisto käsitti 980 iältään keskimäärin 37-vuotiasta hammaslääkäriä, joista 64 % oli miehiä. Iranilaishammaslääkärien tiedot karieksen ehkäisystä olivat fluorihammastahnan merkitystä lukuun ottamatta hyvät ja heidän asenteensa ehkäisyä kohtaan valtaosin myönteiset. Tästä huolimatta 77 % heistä olisi valinnut suuren kariesvaaran potilaalle hammaskiilteessä olevan reiän hoidoksi paikkauksen. Ehkäisyhoidoksi tarjotuista 8:sta keinosta lähes kaikki hammaslääkärit valitsivat suuren kariesvaaran potilaalle hoidoksi harjausopetuksen ja säännölliset hammastarkastukset, noin 80 % valitsi hampaiden puhdistamisen vastaanotolla ja ravintoneuvonnan, 70 % ohjeet fluorihuuhteluista kotona ja 53 % vastaanotolla tehtävän fluorikäsittelyn. Potilaiden vastustavat mielipiteet arvioitiin suurimmaksi esteeksi ehkäisevän hoidon toteuttamiselle. Hammaslääkäreistä 59 % ilmoitti harjaavansa hampaansa kahdesti päivässä; 76 % ei tupakoinut ja 56 % kertoi aina ehdottavansa tupakoivalle potilaalle tupakoinnin lopettamista. Hammaslääkärien ehkäisypainotteisuus karieshoidossa oli naisilla vahvempi kuin miehillä. Tulosten perusteella voi päätellä, että Iranissa tulisi nykyistä selvemmin suosia ehkäisevää linjaa karieksen hoitovalintoja tehtäessä ja hammaslääkäreitä koulutettaessa. Potilastyössä koettujen ehkäisyhoidon esteiden syvällisempi ymmärtäminen edesauttaisi niiden poistamisessa.

The present study investigated the preventive orientation of Iranian dentists and what they perceived as barriers to the provision of preventive dental care.

The target population comprised Iranian general dental practitioners that took part in two major dental congresses in Tehran, Iran, one in December 2004, and the other in July 2005. Data was gathered by means of a self-administered questionnaire which was filled in anonymously. The questionnaire covered dentists' knowledge of caries prevention, attitudes towards preventive dental care, self-assessed oral health behaviour, restorative treatment threshold, risk-based preventive practice, involvement in smoking cessation, perceived barriers for carrying out preventive dental care, practice-related information, activity in continuing education and background information.

In total, 1033 dentists completed the questionnaire, and 980 were eligible for the present study; their mean age was 37.3 years, and 64% were men. The dentists showed high levels of knowledge of and positive attitudes towards preventive dental care. They, however, underestimated the role of fluoride toothpaste. More than half the dentists complied with the optimal level of oral self-care and almost half reported having visited a dentist for a routine dental check-up during the last year. There was a strong tendency among the dentists to intervene in proximal enamel caries restoratively. The majority of the dentists agreed with applying well-known preventive measures, and more than half reported that they always recommend that a smoking patient quit the habit. Dentists’ level of preventive input was positively correlated with their knowledge of and attitudes towards preventive dental care. Moreover, this correlation was evident regarding the dentists’ activities for their own oral health. Patient-related factors were the most frequently cited barrier among these dentists for the provision of preventive dental care. Generally, female dentists demonstrated a stronger preventive orientation than did male dentists.

It can be concluded that there is room for improvement in dentists' knowledge of and attitudes towards preventive dental care, and this requires placing more emphasis on relevant areas in dental education. More understanding of barriers to the provision of preventive dental care is required to facilitate dentists' preventive practice.