Community Pharmacies and the Needs of Mobile EU Citizens - A study on Finns living in Spain

Abstract

Migration within the European Union (EU) has increased since the Union was established. Community pharmacies provide open access to health care services and can be the first, most frequently used or even the only contact with a nation’s health care system among mobile community residents. In some of the mass-migration areas in Southern Europe, most of the customers may represent mobile citizens of foreign background. This has not always been taken into consideration in the development of community pharmacy services. Mobile patients have been on the EU's health policy agenda, but they have seldom been mentioned in the context of community pharmacies. In most of the EU member states, governments control the specific legislation concerning community pharmacies and there is no harmonised pharmaceutical policy or consistent minimal standards for community pharmacy services in the EU.

The aim of this study was to understand medication use, the role of community pharmacies and the symptom mitigation process of mobile community residents. Finns living in Spain were used as an example to examine how community pharmacies in a EU member state meet the needs of mobile community residents. The data were collected by a survey in 2002 (response rate 53%, n= 533) and by five focus group discussions in 2006 (n=30).

A large number (70%) of the respondents had moved to Spain for health reasons and suffered from chronic morbidity. Community pharmacies had an important role in the healthcare of mobile community residents and the respondents were mostly satisfied with these services. However, several medication safety risks related to community pharmacy practices were identified: 1) Availability of prescription medicines without prescription (e.g., antibiotics, sleeping pills, Viagra®, asthma medications, cardiovascular medicines, psoriasis medicines and analgesics); 2) Irrational use of medicines (e.g., 41% of antibiotic users had bought their antibiotics without a prescription, and the most common reasons for antibiotic self-medication were symptomatic common colds and sore throats); 3) Language barriers between patients and pharmacy professionals; 4) Lack of medication counselling; 5) Unqualified pharmacy personnel providing pharmacotherapy. A fifth of the respondents reported experiencing problems during pharmacy visits in Spain, and the lack of a common language was the source of most of these problems.

The findings of this study indicate that regulations and their enforcement can play a crucial role in actually assuring the rational and safe use of medicines. These results can be used in the development of pharmaceutical and healthcare policies in the EU. It is important to define consistent minimum standards for community pharmacy services in the EU. Then, the increasing number of mobile community residents could access safe and high quality health care services, including community pharmacy services, in every member state within the EU.

Muuttoliike Euroopan Unionin (EU) sisällä on lisääntynyt EU:n perustamisen jälkeen. Apteekkipalvelut ovat helposti saatavilla, ja ne voivat olla ensisijaisia, yleisimmin käytettyjä tai jopa ainoita terveyspalveluita, joita EU:n sisällä muuttavat liikkuvat kansalaiset käyttävät. Etenkin Etelä-Euroopassa on alueita, joilla asuu suuri määrä siirtolaisia ja suurin osa apteekin asiakkaista saattaa olla alkuperältään ulkomaalaisia. Tätä ei ole kuitenkaan aina otettu huomioon kehitettäessä alueen apteekkipalveluita. Liikkuvat potilaat on huomioitu EU:n terveyspolitiikassa, mutta ne on harvoin mainittu samassa yhteydessä apteekkipalveluiden kanssa. EU:n jäsenvaltiot vastaavat pääosin apteekkipalveluihin liittyvästä lainsäädännöstä ja sen valvonnasta, sillä EU:n lääkepolitiikkaa ei ole apteekkien osalta harmonisoitu eikä apteekkipalveluille ole asetettu vähimmäisvaatimuksia.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten EU:n sisällä liikkuvat kansalaiset käyttävät lääkkeitä, millainen rooli apteekilla on heidän terveydenhoidossaan ja miten he etsivät lievitystä oireisiinsa. Tässä tutkimuksessa Espanjassa asuvia suomalaisia käytettiin esimerkkinä selvitettäessä, miten apteekit EU:ssa pystyvät vastaamaan liikkuvien kansalaisten tarpeisiin. Aineisto kerättiin kyselytutkimuksella vuonna 2002 (vastausprosentti 53 %, n=533) sekä viidellä ryhmähaastattelulla vuonna 2006 (n=30).

Suuri osa vastaajista (70 %) sairasti jotain pitkäaikaissairautta ja terveydelliset syyt olivat vaikuttaneet Espanjaan muuttoon. Apteekeilla oli tärkeä rooli heidän terveydenhoidossaan ja vastaajat olivat pääosin tyytyväisiä espanjalaisten apteekkien palveluun. Apteekkien toimintaan liittyi kuitenkin joitain lääkitysturvallisuusriskejä: 1) Reseptilääkkeitä oli saatavilla ilman reseptiä (esim. antibiootteja, unilääkkeitä, Viagraa®, astmalääkkeitä, verenpainelääkkeitä, psoriasislääkkeitä ja särkylääkkeitä); 2) Lääkkeiden käyttö oli epätarkoituksenmukaista (esim. 41 % antibioottien käyttäjistä oli hankkinut antibioottinsa ilman reseptiä ja yleisimmät syyt antibioottien käyttöön olivat flunssa ja kurkkukipu); 3) Kielimuuri apteekkihenkilökunnan ja asiakkaiden välillä; 4) Lääkeneuvonnan puute; 5) Kouluttamaton apteekkihenkilökunta otti vastuun lääkehoidoista. Viides vastanneista kertoi kokeneensa ongelmia espanjalaisissa apteekeissa asioidessaan. Yhteisen kielen puuttuminen aiheutti suurimman osan näistä ongelmista.

Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että säädöksillä ja niiden valvonnalla on suuri merkitys rationaalisen ja turvallisen lääkkeiden käytön varmistamisessa. Tuloksia voidaan käyttää lääke- ja terveyspolitiikan luomisen tukena EU:ssa. Tulosten perusteella olisi erityisen tärkeää määritellä apteekkipalveluille vähimmäisvaatimustaso, jotta kasvava liikkuvien kansalaisten joukko pystyisi luottamaan turvallisiin ja korkealaatuisiin terveyspalveluihin (sisältäen apteekkipalvelut) jokaisessa EU-jäsenvaltiossa.