Generations and turnout : The generational effect in electoral participation in Finland

Abstract

The relationship between age and turnout has been curve-linear as electoral participation first increases with age, remains relatively stable throughout middle-age and then gradually declines as certain physical infirmities set in (see e.g. Milbrath 1965). Alongside this life-cycle effect in voting, recent pooled cross-sectional analyses (see e.g. Blais et al. 2004; Lyons and Alexander 2000) have shown that there is also a generational effect, referring to lasting differences in turnout between various age groups. This study firstly examines the extent to which the generational effect applies in the Finnish context. Secondly, it investigates the factors accounting for that effect.

The first article, based on individual-level register data from the parliamentary elections of 1999, shows that turnout differences between the different age groups would be even larger if there were no differences in social class and education. The second article examines simultaneously the effects of age, generation and period in the Finnish parliamentary elections of 1975-2003 based on pooled data from Finnish voter barometers (N = 8,634). The results show that there is a clear life cycle, generational and period effect.

The third article examines the role of political socialisation in accounting for generational differences in electoral participation. Political socialisation is defined as the learning process in which an individual adopts various values, political attitudes, and patterns of actions from his or her environment. The multivariate analysis, based on the Finnish national election study 2003 (N=1,270), indicated that if there were no differences in socialisation between the youngest and the older generations, the difference in turnout would be much larger than if only sex and socioeconomic factors are controlled for.

The fourth article examines other possible factors related to generational effect in voting. The results mainly apply to the Finnish parliamentary elections of 2003 in which we have data available. The results show that the sense of duty by far accounts for the generational effect in voting. Political interest, political knowledge and non-parliamentary participation also narrowed the differences in electoral participation between the youngest and the second youngest generations.

The implication of the findings is that the lower turnout among the current youth is not a passing phenomenon that will diminish with age. Considering voting a civic duty and understanding the meaning of collective action are both associated with the process of political socialisation which therefore has an important role concerning the generational effect in turnout.

Äänestysaktiivisuus on laskenut Suomessa useamman vuosikymmenen ajan. Julkisessa keskustelussa matala vaaliosallistuminen nähdään erityisesti nuorten ongelmana ja ikäryhmien välisten osallistumiserojen on havaittu voimistuneen aktiivisuutason yleisen laskun myötä. Viimeaikaiset Yhdysvalloissa ja Kanadassa tehdyt tutkimukset kuitenkin osoittavat, että elämänkaariefektin, mikä viittaa aktiivisuuden lisääntymiseen iän myötä, rinnalla on havaittavissa sukupolviefekti. Sukupolviefekti merkitsee, että nuorempien ikäluokkien matala äänestysaktiivisuus ei ole tiettyyn elämänvaiheeseen kohdistuva ilmiö vaan pysyvä käyttäytymismalli, joka liittyy koko ikäluokalle yhteiseen demobilisoivaan sosiaalistumisprosessiin ja yhteiskunnalliseen kokemuspohjaan.

Hanna Wassin väitöstutkimuksen mukaan sukupolviefekti pätee myös Suomeen. Vuosien 1975-2003 eduskuntavaalit kattavalla pitkittäisaineistolla toteutettu analyysi osoittaa, että ajanjaksolla on havaittavissa niin elämänkaari- sukupolvi- kuin periodiefektikin, mistä jälkimmäisellä tarkoitetaan tietylle aikakaudelle ominaista, kaikkia ikäryhmiä koskevaa kehitystä. Sukupolvenvaihdos on myös yksi äänestysaktiivisuuden laskun taustatekijöistä.

Tutkimuksessa selvitetään lisäksi sukupolviefektin taustatekijöitä. Yllättäen sukupolvien väliset erot vaaliosallistumiseen sosiaalistumisessa eivät ole kovinkaan suuressa roolissa äänestysaktiivisuuserojen taustalla. Politiikalla on ollut pienin rooli tarkastelluista sukupolvista nuorimman lapsuuden ja nuoruuden kasvuympäristössä ja 44 prosenttia siihen kuuluvista ei tiedä, mitä puoluetta hänen vanhempansa äänestivät vastaajan nuoruudessa. Nuorin sukupolvi on kuitenkin saanut vanhemmiltaan eniten ohjeita äänestämisen tärkeydestä ja sen suhtautuminen äänestämiseen on muuttunut elämän aikana eniten myönteisempään suuntaan. Sosialisaatioprosessin sijaan äänestämiseen liittyvän velvollisuudentunteen heikkeneminen nuorempien sukupolvien kohdalla vaikuttaisi olevan erittäin tärkeä sukupolvittaisten aktiivisuuserojen taustatekijä. Pitkittäisaineiston puuttuessa havaintoon on kuitenkin syytä suhtautua varauksella.

Sukupolviefektin havaitseminen viittaa tiettyjen ikäryhmien matalan äänestysaktiivisuuden olevan oletettua syvempään juurtunut ilmiö. Yhtäältä sen voi olettaa olevan sidoksissa tarjontatekijöihin, kuten kansallisten vaalien merkityksen vähenemiseen EU-jäsenyyden ja globalisaatiokehityksen myötä. Yksilötasolla velvollisuudentunteen heikentyminen korostaa poliittisen sosialisaation merkitystä äänestysaktiivisuuden tutkimuksessa.