Slogans of Change : Three Outlooks on Finnish Television

Abstract

The study Slogans of Change. Three Outlooks on Finnish Television Contents is concerned with alleged changes of television contents during the 1990s and 2000s, such as dumbing down, tabloidisation, ‘entertainisation’, and the like. Specifically, the focus is on the ways these changes might manifest in Finnish television. The aim of the study has been threefold:

1. To operationalise public and academic discussions about changes via specific slogans emerging from the debates; 2. Consequently, to study the slogans empirically and reflect on the findings with earlier research, including studies on institutional and audience-related aspects; 3. Finally, to suggest what the findings might mean regarding discussions about television’s role, and what kinds of slogans or concepts might best serve future discussions and research.

The empirical outlooks presented in this study offer analyses with three different sets of opposing slogans of change. The outlooks also follow three different traditions of the study of television. The first outlook focuses on quantity, as it gives a longitudinal (1993-2004), macro-level view on programme structures. The methodological approach is derived from media economic and policy studies. The claims that frame the analysis are convergence versus diversification of programme structures.

The second outlook provides quantitative and qualitative views on the characteristics and ‘quality’  the term signifying essence as well as worth  of Finnish television journalism during sample weeks from the years 2002 and 2003. This outlook follows the traditions of quantitative content analysis found in journalism studies coupled with descriptive qualitative content analyses. The slogans reflected in this section are the lightening or widening of journalism.

The third outlook narrows down the material and focuses at a micro-level on form; that is, communicative conventions in a small array of selected programmes in 1993, 2000 and during 2002-2004. The analyses have been inspired by the method of conversation analysis of verbal interaction, and coupled with qualitative close readings, with the focus of different communicative situations in the programmes. The catchphrases employed in this part are emotainment versus democratainment, coupled with more specific claims of discursive hybridisation and conversationalisation.

The findings depict that, empirically, changes in Finnish television contents are not clear linear trends and cannot easily be moulded into neat slogans. The quantitative outlook on programme output during 1993-2004 depicts a tendency towards differentiation of channels, paving the way for the multi-channel digital system. The change in programme structures, however, is not dramatic on the level of total output. The second outlook suggests that the dualistic concepts, such as the pair information-entertainment, are not sufficient in understanding the array and changes of programmes that could be called journalism. The outlook on communicative conventions highlights hybridisation in the manner of television talk and its relation to broader debates on contents.

Despite the three dissimilar empirical approaches, unifying aspects emerge. The outlooks suggest, albeit in different ways, tendencies toward distinction and polarisation. This study proposes that in order to facilitate a more nuanced understanding of the changes in television contents, dualistic slogans should be replaced with a multi-dimensional understanding of the concept of diversity.

Väitöskirjatutkimus Slogans of Change. Three Outlooks on Finnish Television Contents (Väittämät muutoksesta. Kolme näkökulmaa suomalaisiin televisiosisältöihin) käsittelee televisiosisältöjen muutoksia, joiden usein väitetään tapahtuneen 1990- ja 2000-luvuilla – kuten tabloidisaatio, ’tyhmentyminen’ ja viihteellistyminen. Tutkimuskohteena on se, miten nämä muutokset mahdollisesti todentuvat suomalaisissa televisiosisällöissä. Tutkimuksella on ollut kolme keskeistä tavoitetta:

1. operationalisoida keskustelut tv-sisältöjen muutoksista analyysia varten; 2. tutkia muutoksia empiirisesti, peilata tuloksia aiempiin suomalaisiin ja kansainvälisiin tutkimuksiin tv-sisällöistä, sekä tuoda mukaan keskustelua muutoksista televisiokentän institutionaalisissa käytänteissä, vastaanotossa, ja laajemmin yhteiskunnallisessa kontekstissa; ja 3. pohtia tulosten merkitystä keskustelulle television muuttuvasta roolista yhteiskunnassa sekä tuottaa ideoita jatkotutkimuksille.

Tutkimuksen kolme empiiristä lukua tarjoavat kolme erilaista teoreettis-metodologista lähestymistapaa suomalaisiin televisiosisältöihin. Samalla ne rakentuvat kukin muutoskeskuteluja edustavien väittämien varaan. Ensimmäinen näkökulma keskittyy määrään. Menetelmänä on mediataloustieteen ja -politiikantutkimuksen piirissä käytetty makrotason kvantitatiivinen analyysi ja aineistona suomalainen televisiotarjonta vuosina 1993-2004. Analyysia raamittavat väittämät ohjelmistorakenteiden konvergenssista ja toisaalta eriytymisestä.

Toinen luku pohtii televisiojournalismin (ominais)laatua, aineistoina otokset vuosilta 2002-2003. Analyysissä hyödynnetään journalismintutkimuksen määrällisen ja laadullisen sisällönanalyysin perinteitä. Vastakkaiset väittämät tiivistyvät kysymykseen siitä, onko journalismi laventunut vai kaventunut.

Kolmas näkökulma keskittyy televisiosisältöihin mikrotasolla. Luku esittelee tapaustutkimuksia television vuorovaikutustilanteista valikoiduissa ohjelmissa vuosilta 1993, 2000 ja 2002-2004. Analyyseissa on hyödynnytty laadullisia deskripitiivisiä menetemiä kuten keskustelunanalyysia. Väittämät (emotainment vs. democratainment) edustavat keskustelua siitä, millaisia vaikutuksia television (väitetyllä) keskustelullistumisella sekä lajityyppien ja puhemuotojen hybridisaatiolla on laajemmin televisiokulttuuriin.

Tulokset viittaavat siihen, että suomalaisten televisiosisältöjen muutokset eivät ole suoraviivaisia lineaarisia trendejä, joista voisi muodosta yksinkertaisia väittämiä. Määrällinen analyysi vuosista 1993-2004 kertoo osaltaan kanavien eriytymisen tendenssistä, joka on edeltänyt monikanavaista digiaikaa, mutta osoittaa myös, että määrällinen muutos ei ole dramaattisesti vaikuttanut kokonaistarjontaan. Journalismianalyysi puolestaan osoittaa, että informatiivinen-viihteellinen ja yksityinen-julkinen -vastakkainasettelut eivät riitä analyyttisiksi työkaluiksi tutkittaessa suomalaista journalistista ohjelmakirjoa ja sen muutoksia. Vuorovaikutustilanteiden analyysi havainnollistaa konkreettisesti hybridisaation tuomia muutoksia mikrotason televisiokulttuurissa.

Kolme erilaista lähestymistapaa suomalaisiin televisiosisältöihin nostavat kuitenkin myös esiin yhteisiä teemoja, jotka ilmenevät eri analyyseissa eri tavoin. Polarisaation ja erottautumisen tendenssit nousevat esiin aineistoista, vaikkakaan ne eivät suoraan heijastele muutoskeskusteluissa usein esiintyviä konventionaalisia vastakkainasetteluja viihteen ja informaation, fiktion ja faktan, ja julkisen ja yksityisen välillä. Tutkimuksessa ehdotetaankin, että jatkotutkimuksissa dualismit tulisi korvata monitahoisella monipuolisuuden käsitteellä.