Aavan meren täällä puolen : Arkkityyppiset piirteet ja amerikkalaisvaikutteet suosituimmissa suomalaisissa molli-iskelmissä

Abstract

What are the musical features that turn a song into a hit? The aim of this research is to explore the musical features of hit tunes by studying the 224 most popular Finnish evergreens from the 1930s to the 1990s. It is remarkable, that 80-90% of Finnish oldies are in a minor key, though parallel major keys have also been widely employed within single pieces through, for example, modulations. Furthermore, melodies are usually diatonic, staying mostly in the same key. Consequently, chromatically altered tones in the melody and short modulations in the bridge sections become more prominent.

I have concentrated in particular on the melodic lines in order to find the most typical melodic formulas from the data. These analyzed melodic formulas play an important role, because they serve as leading phrases and punchlines in songs. Analysis has revealed three major melodic formulas, which most often appear in the melodic lines of hit tunes. All of these formulas share common thematic ground, because they originate from the triadic tonic chord. Because the tonic chord is the most conventional opening chord in the verse parts, it is logical that these formulas occur most often in verses. The strong dominance of these formulas is very much a result of the rhythmic flexibility they possess; for instance, they can be found in every musical style from waltz to foxtrot. Alongside the major formulas lies a miscellaneous group of other tonic-related melodic formulas.

One group of melodic formulas consists of melodic quotations. These quotations appear in a different musical context, for instance in a harmonically altered form, and are therefore often difficult to recognize as such. Yet despite the contextual manipulation, the distinctive character of the cited melody usually remains the same. Composers have also made use of certain popular chord-progressions in order to create new but familiar-sounding melodies. The most important individual progression in this case is what is known as a "circle of fifths" and its shortened, prolonged and altered versions. Because that progression is harmonically strong, it is also a contrastive tool used especially in chorus parts and middle sections (AABA).

I have also paid attention to ragtime and jazz influences, which can be found in harmony parts and certain melody notes, which extend, suspend or alter the accompaning chords. Other influences from jazz and ragtime in the Finnish evergreen are evident in the use of typical Tin Pan Alley popular song forms. The most important is the AABA form, which dominates over the data along with the verse/chorus-type popular song form.

To briefly illustrate the main results, the basic concept of the hit tune can be traced back to Tin Pan Alley songs, whereas the major stylistic aspects, such as minor keys and musical styles, bear influences from Russian, Western European, and Finnish traditions.

Mitkä arkkityyppiset musiikilliset piirteet tekijät yhdistävät kotimaisia hittejä? Löytyykö niistä yhdistäviä melodisia tai rakenteellisia piirteitä? Millaisia hittisävelmiin kasautuneet musiikilliset elementit ovat luonteeltaan? Voidaanko suosituimpien laulujen menestystekijöitä kenties selittää jollakin tavalla?

FM Risto Kukkosen väitöskirja on tutkimus suomalaisista suosituista molli-iskelmistä. Analyyseissa on keskitytty pääasiassa hittisävelmiä yhdistäviin musiikillisiin piirteisiin sekä niiden käyttötapoihin. Erityistä huomiota ovat saaneet sävelmissä esiintyvät tyypillisimmät arkkityyppiset piirteet, kuten suosituimmat melodia-aiheet, sekä Yhdysvalloista ragtimen ja jazzin mukana kulkeutuneet vaikutteet. Tutkimusaineistona on 224 sävelmää vuosilta 1929–1996. Koska noin neljä viidestä vanhemman polven hittisävelmästä on mollisävellajissa, ne ovat tutkimuksen pääkohteena.

Vanhemman polven suomalaiset iskelmäsäveltäjät ottivat vaikutteita monista lähteistä, mutta tässä tutkimuksessa on etualalla ollut amerikkalainen perinne, erityisesti ragtime ja swing-jazz. Kotimaiset säveltäjämme omaksuivat jo 1930-luvulla amerikkalaisissa evergreeneissä käytetyn menestyskonseptin ja sulauttivat sen menestyksellisesti osaksi kotoista perinnettä. Yksinkertaisesti esitettynä suosituissa jazz-sävelmissä käytetty sävellysmuotti omaksuttiin Suomessa, mutta täällä tuohon samaan aihioon istutettiin oman iskelmäperinteemme mukaista musiikkia. Täysimittaisena amerikkalaisvaikutteet puhkesivat kukkaan Toivo Kärjen tuotannossa 1940-luvulla. Jazzin ohella Kärki sai merkittäviä vaikutteita myös Yhdysvaltain markkinointisysteemistä, jonka pohjalta hän kehitti Suomen oloihin soveltuvan, hiotun ja aikaansa edellä olevan oman markkinointimetodinsa.

Noin 1960-luvun puolivälistä eteenpäin tanssilajeihin kytkeytyvät perinteiset musiikkityylit kuten tangot, foxit ja jenkat alkavat radikaalisti vähetä pop- ja rock-sävelmien tieltä. Uusista virtauksista pop-musiikki jatkaa tuotantoperiaatteidensa osalta selvim min iskelmäperinnettä. Tanssilajeista erkaantumisen lisäksi uudet sävelmät eroavat vanhoista tanssisävelmistä tietysti monilla muillakin tavoilla, kuten moniraitaäänityksen mukanaan tuomien saundillisten uudistusten osalta. Myös sävelmien muotorakenteissa tapahtuu selvä muutos kun jazz-evergreenien välityksellä omaksuttu sävellyskonsepti alkaa väistyä nykyiskelmille tyypillisen säkeistö-/kertosäkeistö-muodon tieltä.

Uudistuneen iskelmän vuossa on kuitenkin myös perinteisempää linjaa jatkavia sävelmiä. Näiden "uusvanhojen" sävelmien tyylillinen pintakuorrutus edustaa uudempaa aikakautta, mutta musiikillisesti ne jatkavat pitkälti vanhojen tanssisävelmien viitoittamalla tiellä. Musiikillisten piirteiden lisäksi myös tekstien kirjoittamisessa suositaan edelleenkin perinteisiä metodeja, esimerkiksi iskelmätekstien teknisessä sommittelussa – kuten laulun nimen ja avainfraasin yhteispelissä – noudatetaan hyvin pitkälti vanhoja hyviksi havaittuja tekstinteon periaatteita.

Vilka är de egenskaper som gör en sång till en hitlåt? Målsättningen för denna undersökning är att utforska musikaliska drag i hitlåtar, genom att undersöka de 224 populäraste finska evergreens 1930-1990-talet. Anmärkningsvärt är att 80-90 % av de populäraste finska låtarna är i molltonart, även om parallelltonarten också förekommer inom samma enskilda låt, t.ex. i modulationer. Melodierna är ofta diatoniska och dessutom kan de vara i samma tonart. Detta resulterar i att melodiernas kromatiskt förändrade toner och övergångssektionernas korta modulationer blir mera framträdande.

För att hitta de mest typiska melodiska motiven i forskningsmaterialet, har jag koncentrat mig på melodierna. De analyserade motiven har en viktig roll, eftersom de fungerar både som inledande fraser och ”punch line” i sångerna. Analysen avslöjar att det finns tre melodiska huvudmotiv, som oftast förekommer i hitlåtarnas melodier. Alla dessa melodiska motiv har en gemensam tematisk grund, p.g.a. att de är härledda från treklangen. I och med att tonikan är det konventionella öppningsackordet i ”verse”-delen, är det också logiskt att motiven förekommer oftast i samband med förenämnda del. Den starka dominansen av dessa motiv är ett resultat av den rytmiska flexibiliteten i dem; t.ex. kan man påträffa motiven i alla musikaliska stilar, från vals till foxtrot. Jämsides med huvudmotiven finns också en brokig grupp av andra tonikarelaterade melodiska motiv.

En grupp av melodiska motiv består av melodiska citat. Dessa citat kan vara svåra att identifiera, eftersom de ofta framträder i olika musikaliska kontext, t.ex. i harmoniskt förändrad form. Trots kontextuell manipulation brukar de citerade melodierna bevara sin distinkta karaktär.

Tonsättare har också använt sig av vissa populära ackordföljder för att skapa en ny melodi, som emellertid låter bekant. I detta fall är den viktigaste enskilda progressionen den s.k. kvintcirkeln och dess förkortade, förlängda och varierade versioner. Eftersom denna kvintcirkel är harmoniskt stark, fungerar den också som ett kontrasterande verktyg, som speciellt används i ”chorus”- delar och i AABA- formens B-del.

Jag har också uppmärksammat jazz- och ragtime-musikens inflytanden, som man dels hittar i harmonidelar, dels som melodins enskilda toner, som förlänger, förhåller eller förändrar de ackompanjerande ackorden. Påverkan av jazz och ragtime i finska evergreens förekommer även i tillämpningen av de typiska populära ”Tin Pan Alley”-sångformerna. Den viktigaste är AABA– formen, som dominerar i forskningsmaterialet jämsides med den nya popsångformen.

Jag vill sammanfatta huvudresultaten i korthet enligt följande: hitlåtarnas huvudkoncept går att spåra tillbaka till Tin Pan Alley- sångerna, emedan de stilistiska aspekterna, s.s. molltonarter och musikstilar, till ryska, västeuropeiska och finska traditioner.