Dental Service Utilization, Dental Health Production and Equity in Dental Care: the Finnish Experience

Abstract

This thesis is grounded on four articles. Article I generally examines the factors affecting dental service utilization. Article II studies the factors associated with sector-specific utilization among young adults entitled to age-based subsidized dental care. Article III explores the determinants of dental ill-health as measured by the occurrence of caries and the relationship between dental ill-health and dental care use. Article IV measures and explains income-related inequality in utilization. Data employed were from the 1996 Finnish Health Care Survey (I, II, IV) and the 1997 follow-up study included in the longitudinal study of the Northern Finland 1966 Birth Cohort (III). Utilization is considered as a multi-stage decision-making process and measured as the number of visits to the dentist. Modified count data models and concentration and horizontal equity indices were applied.

Dentist’s recall appeared very efficient at stimulating individuals to seek care. Dental pain, recall, and the low number of missing teeth positively affected utilization. Public subvention for dental care did not seem to statistically increase utilization. Among young adults, a perception of insufficient public service availability and recall were positively associated with the choice of a private dentist, whereas income and dentist density were positively associated with the number of visits to private dentists. Among cohort females, factors increasing caries were body mass index and intake of alcohol, sugar, and soft drinks and those reducing caries were birth weight and adolescent school achievement. Among cohort males, caries was positively related to the metropolitan residence and negatively related to healthy diet and education. Smoking increased caries, whereas regular teeth brushing, regular dental attendance and dental care use decreased caries. We found equity in young adults’ utilization but pro-rich inequity in the total number of visits to all dentists and in the probability of visiting a dentist for the whole sample. We observed inequity in the total number of visits to the dentist and in the probability of visiting a dentist, being pro-poor for public care but pro-rich for private care.

The findings suggest that to enhance equal access to and use of dental care across population and income groups, attention should focus on supply factors and incentives to encourage people to contact dentists more often. Lowering co-payments and service fees and improving public availability would likely increase service use in both sectors. To attain favorable oral health, appropriate policies aimed at improving dental health education and reducing the detrimental effects of common risk factors on dental health should be strengthened. Providing equal access with respect to need for all people ought to take account of the segmentation of the service system, with its two parallel delivery systems and different supplier incentives to patients and dentists.

Väitöskirja perustuu neljään artikkeliin. Artikkelissa I käsitellään yleisesti hammashuoltopalvelujen käyttöön vaikuttavia tekijöitä. Artikkelissa II tarkastellaan tekijöitä, jotka liittyvät sektorikohtaiseen palvelujen käyttöön julkisesti tuetun hammashuollon piiriin oikeutettujen nuorten aikuisten keskuudessa. Artikkelissa III tutkitaan tekijöitä, jotka määrittelevät huonon suunterveyden sekä sen ja hammashuoltopalvelujen käytön välistä suhdetta. Huonon suunterveyden mittarina on käytetty karieksen esiintymistä. Artikkelissa IV arvioidaan tuloihin liittyvää eriarvoisuutta hammashuoltopalvelujen käytössä. Tutkimusaineistoina käytettiin vuoden 1996 terveydenhuollon väestötutkimuksen aineistoa (I, II, IV) ja Pohjois-Suomessa vuonna 1966 syntyneiden pitkittäistutkimukseen sisältyvää vuoden 1997 seurantatutkimusta (III). Palvelujen käyttöä tarkasteltiin monivaiheisena päätöksentekoprosessina ja mitattuna hammaslääkärissä käyntimääränä. Analyysissä sovellettiin modifioituja count data malleja ja eriarvoisuutta kuvaavia mittareita.

Kutsukäytäntö näytti olevan hyvin tehokas innostamaan ihmisiä hakeutumaan hoitoon. Hammassärky, kutsukäytäntö ja alhainen puuttuvien hampaiden määrä vaikuttivat lisäävästi palvelujen käyttöön. Hammashoidon julkinen subventio ei näyttänyt vaikuttavan lisäävästi palvelujen käyttöön. Nuorten aikuisten keskuudessa näkemys julkisten palvelujen tarjonnan riittämättömyydestä ja kutsukäytäntö vaikuttivat myönteisesti yksityisen hammaslääkärin valintaan, mutta tulot ja hammaslääkäritiheys vaikuttivat lisäävästi yksityisessä hammaslääkärissä käyntien määrään. Runsas alkoholin, virvoitusjuomien ja sokeroidun kahvin tai teen käyttö, korkea painoindeksi, alhainen syntymäpaino ja huono peruskoulumenestys lisäsivät kohorttinaisilla karieksen esiintymistä. Kohorttimiehillä karies liittyi pääkaupunkiseudulla asumiseen, huonoon koulutukseen ja epäterveelliseen ruokavalioon. Tupakointi altisti hampaita reikiintymiselle. Hammaslääkäripalvelujen käyttö, säännölliset tarkastukset ja hampaiden harjaaminen vähintään kahdesti päivässä vähensivät kariesta merkittävästi. Tarvevakioitu hammaslääkäripalvelujen kokonaiskäyttö ja hammaslääkärin hoitoon hakeutuminen oli suurempaa suurituloisilla ja yksityisellä sektorilla. Julkisella sektorilla tarvevakioitu kokonaiskäyttö, hoitoon hakeutuminen ja käyntimäärä olivat pienituloisilla suurempia kuin hyvätuloisilla. Nuorten aikuisten keskuudessa nämä kolme tarvevakioitua käytön mittaria jakautuivat tasaisesti.

Tulokset viittaavat siihen, ettei tasa-arvoa eri väestöryhmien ja eri tuloluokkiin kuuluvien ihmisten hammashoidon käytössä edistetä, jollei samalla tarkata tarjontapuoleen liittyviä tekijöitä ja kannustimia, jotka motivoivat ihmisiä hakeutumaan useammin hammashoitoon. Palvelu- ja asiakasmaksujen alentaminen ja julkisten hammashoitopalvelujen saatavuuden parantaminen lisäisi todennäköisesti palvelujen käyttöä molemmilla sektoreilla. Suotuisan suunterveyden saavuttamisen tueksi tarvitaan toimia, jotka lisäisivät suun terveyskasvatusta ja vähentäisivät yleisten riskitekijöiden haitallisia vaikutuksia. Väestön tarpeenmukaisen tasa-arvoisen hoitoon pääsyn toteuttamiseksi olisi kiinnitettävä huomiota palvelujärjestelmän segmentoitumiseen sen sisältäessä kaksi rinnakkaista hoitosektoria ja erilaisia tarjoajakannustimia potilaille ja hammaslääkäreille.